Vaihtokauppoja ja kirjontaa

Keskiaikaseurassa harrastetaan paljon vaihtokauppoja. Vaihdetaan tietoja, taitoja ja esineitä. 

Itselleni tärkeää on keskiaikaharrastuksen epäkaupallisuus. Pidän kunnia-asiana sitä, että teen itse kaiken, minkä vain suinkin pystyn. Vierastan ajatusta keskiaikatavaroiden ostamisesta, vaikka joskus tuleekin ostettua esimerkiksi koruja, astioita ja muuta sellaista, mitä en itse osaa tehdä. 

Itse tehdyt tarvikkeet eivät ehkä ole ehkä aina niin hienoja kuin ammattilaisilta ostetut, mutta ne on sentään itse tehty, mikä on arvo sinänsä. Itse tehdyissä tai kaverin minulle tekemissä tarvikkeissa on niin paljon enemmän sydäntä mukana kuin anonyymeissä ostetuissa esineissä. 

Tarvitsenko tätä todella?

 Kun omat rahavarat ovat tällä hetkellä hyvin rajalliset, välillä ärsyttää, miten paljon harrastus toisinaan keskittyy vain materiaan ja uusien yhä hienompien tavarasettien haalimiseen. Itse haluaisin keskittyä harrastuksessani välillä ihan muihin asioihin ja päästä unohtamaan oman vähävaraisuuteni myös keskiajalla. 

Huomaan yhä useammin ajattelevani, tarvitsenko todella vielä uutta keskiaikatarviketta. Uusia käsitöitä on mukava kokeilla, mutta oikeasti pärjäisin ihan hyvin jo olemassa olevilla tarvikkeilla. Koska tällä hetkellä välillä on vaikeuksia löytää rahaa edes ruokaan, pyrin kierrättämään materiaaleja ja korjaamaan mahdollisimman paljon vanhaa. 

Uuden puvun kankaiden ostaminen tarkoittaa minun budjetissani aina suurta satsausta samoin kuin tapahtumiin lähteminen. Siksi välillä harmittaa, miten paljon seurassa on kilpailua itse kunkin varusteiden paremmuudesta. Eniten harmittaa se, että huomaan myös itse tahtomattomani osallistua tuohon kilpailuun. 

Tällä hetkellä haluaisin tehdä viikinkiajan laiva Sotkalle sopivan muinaishenkisen asun talven aikana. Tarvitsisin sitä, jotta voisin mahdollisesti osallistua joskus Sotkan näytöksiin ja markkinatoimintaan. Ensin voisin kyllä tehdä italialaisen kokonaisuuteni valmiiksi saakka. Italialaisen valmistuminen vaatii vain innostusta koska materiaalit ovat jo valmiina. 

Kirjontaa kavereille

Ehkä kaupallisuuden vastustaminen liittyy myös siihen, miksi vierastan ajatusta siitä, että joku ostaisi minun tekemiäni käsitöitä. Aina välillä minulta kysytään esimerkiksi saksalaista kirjontaa. 

Teen tutuille kirjontaa mielelläni, jos minulla ei ole menossa mitään omaa kirjontaprojektia meneillään. En myöskään halua ajatella tekeväni tilaustyötä, vaan pikemminkin vain kirjontaa kaverille hänen pyynnöstään. 

Kirjontaa on hauska tehdä muille myös siinä mielessä, ettei yksi ihminen tarvitse vyöpusseja määräänsä enempää. Jokainen kirjomani työ on minulle rakas ja ennen kaikkea yksilö. Haluan näiden yksilöiden luonnollisesti päätyvän hyviin ja arvostaviin käsiin. 

Haluan myös itse vaikuttaa siihen, mitä mallia teen, vaikka värit saa toki valita itse. Saksalainen kirjonta kun on sen verran työlästä, että voi olla suorastaan tuskastuttavaa, jos joutuu tekemään sellaista mallia, jonka kirjomisesta ei pidä. 

En tarkoita mallin valitsemisella esteettisiä seikkoja, vaan sitä miten malli rakentuu ja millaista sitä on kirjoa. En tee mielelläni esimerkiksi sellaisia malleja, joissa joutuu laskemaan yli kymmeneen.  En myöskään välttämättä halua mitään korvausta työstäni. 

Silkkinen yksilö

Keväällä aloitin uutta pussia Helgille. Sovimme vaihtokaupoista: Helgi tekee minulle metallihelaisen vyön ja minä kirjon hänelle pussin.  Nyt vaikuttaa siltä, että saankin korvaukseksi jopa kaksi vyötä, toisen tinahelaisen ja toisen pronssihelaisen.

 Mielestäni se on hyvä kauppa, koska olen halunnut sellaisen vyön siitä asti, kun aloitin harrastuksen kymmenen vuotta sitten. Vanha itse tehty nahkavyö säilyy varmaan kuitenkin käytössä jo ihan tunnearvon takia. 

Aloitin kirjonnan huhti-toukokuun vaihteessa ja viime viikolla pussi tuli valmiiksi. Pääsin kokeilemaan pussissa jälleen kerran hiukan uudenlaista tekniikkaa. Kirjonta perustuu tähän Stich Out of Timen -malliin, mutta muokkasin värejä vähäsen. Kuva alkuperäisestä keskiaikaisesta kirjonnasta löytyy puolestaan täältä. 

Kirjonta koostuu siis eripituisten laakapistojen muodostamista neliöistä. Laskettava yksikkö (5 piston muodostama neliö) on sen verran iso, että kirjontaa oli helppo tehdä. Virheitä pussiin ei tainnut tulla kuin laskutavasta riippuen kolme tai viisi.

 Vuoriksi päätyi tuttuun tapaan villainen kangastilkku.  Vuorittaa pussit, koska siten kirjonta säilyy paremmin ja nurjan puolen näkee vain minä ja muutama valokuvien katselija. Tällä kertaa sain innostuksen myös kirjoa puumerkkini vuoriin. 

Kirjonnan pauloissa

Inoostuin pussin hiukan erilaisesta tekniikasta niin paljon, että aloin suunnitella jälleen uutta työtä. Tällä kertaa teen jotain ihan vain itselleni. Teen oman pussia samalla tekniikalla, mutta suunnittelin mallin kokonaan itse. 

Väritkin ovat suurimmaksi osaksi minulle sopivat hempeän tyttömäiset. Pinkki silkki on värjätty kokenillilla ja lime lupiinilla. Helgin pussin tein kaksinkertaisella langalla, mutta tämä tehdään yksinkertaisella. Pinta on hiukan hennompi, mutta yksittäiset pistot erottuvat paremmin. 

Aloitin työn melkein heti pussin valmistumisen jälkeen. Kyllä vain on ihmeen koukuttavaa tämä kirjonta, vaikka välillä sen kanssa repii hiuksia päästään lankoja tiiraillessa. Mutta valmis jälki on niin kaunista, että unohtaa kaiken vaivan.