Tänään se kauan odotett hetki viimein koittaa eli Drachenwaldin kruununturnajaisiin lähtö. Vielä on paljon tehtävää ennen kuin Kiljavalle asti päästään: viimehetkeen jääneestä puvun viimeistelystäni uupuvat vielä nappien kiinniompelu ja parinkymmenen napinrteiän ompelu, joka onneksi sujunee suhtkoht nopeasti. Sen lisäksi pitää vielä pakkailla ja siivoilla kämppää niin, että on sitten kivempi tullas väsyneenä reissusta kotiin. Kaiken lisäksi viimeviikkoinen graduseminaarimme siirrettiin professorin kipeyden takia tähän iltapäivään, joten istun kahdesta neljään yliopistolla. Joudunkin ehkä lähtemään Helsingin junalle suoraan yliopistolta ja kissan ainakin käyn heittämässä hoitopaikkaansa ennen kahta. Perinteisen rinkan sijaan meinasinkin saada tapahtumavarustuksen mahtumaan enemmän junaliikenneystävälliseen trolliin, jota on myös ehkä hivenen helpompi kuljettaa mukanaan ympäri kaupunkia. Tapahtumiin lähtö tuntuu käyvän käytännön järjestelyjen kannalta aina vaan hankalammaksi...
Eilen oli myös ensimmäinen gradupalaverinini professorin kanssa ja nyt on aihe hyväksytty, mutta syventävien opintojen Hopsiin palataan myöhemmin vielä uudestaan. Aiheenani on nyt Todellisuus, perinne ja ideologia Colummellan vilicus ja vilica - kuvauksissa ja keskustelimme mm. siitä minkä tyyppisen muun lähdeaineiston perusteella aihetta voisi lähteä viemään eteenpäin. Lopulta sain 34 sivua sisältävän hakutuloksen Bibliotheca Teubnerian antiikin teoksista löytyvistä maininnoista sähköpostiini ja samankaltaisen joskin lyhyemmän listan aihetta käsittelevistä piirtokirjoituksista. Tästä on sitten hyvä lähteä viemään hommaa eteenpäin, kunhan vain ensin muilta opiskelujutuilta kerkiäisi...
Keskiviikkona vietettiin tosiaan luonani Unikankareen kokkausiltaa, jonne enn ollut muilta kiireiltäni muistanut pistää pystyyn minkäänlaista ennakkoilmoittautumista. Ajattelin etukäteen, että hyvä jos 4 ihmistä tulee kokkailemaan. No, paikalle saapui lopulta 10 henkeä. Muutenkin hyvin menneen intron jälkeen on harrasteilloissamme alkanut kulkea ilahduttavan paljon uutta väkeä. Puhuin hiukan keskiajan keittiön lähteistä ja teimme piirakkaa ja friteerattuja omenoita kesällä ostamstani The Forme of Curya käsittelevästä keittökirjasta.
Tart de Brymlent piirakan pohja ja ylimääräistä päälliseen
2 rl voita
2 viipaloitua päärynää
2 viipaloitua omenaa
( 6 cubeb-pippuria rouhittuna)
0,5 dl valkoviiniä
2 rl sitruunamehua
2 rl ruskeaa sokeria
inkivääriä
muskottipähkinää
kanelia
0,25 dl rusinoita
10 kuivattua luumua
6 taatelia
6 kuivattua viikunaa
400 g lohta
3 rl herukkahyytelöä
2 rl maitoa
Esipaista pohjaa 220 asteessa 10 min. Sulata voi kattilassa ja ruskista kevyesti omenat ja päärynät. Yhdistä viini, sokeri, mausteet ja kuivatut hedelmät ja lisää joukkoon. Kuumenna seosta sekoittaen n. 15 min. Levitä hyytelö pohjan päälle ja yhdistä kala hedelmäseokseen ja täytä piiras. Laita kansi paikoilleen ja Levitä maitoa kannen päälle. Paista 200-asteisessa uunissa n. 30 -40 min.
Valmiista piirakasta tuli aika jytäkkää, sillä korkeutta piirakalla oli riittämiin. (Irtopohjavuokani oli ihan reunojaan myöten täynnä) Kala ja kuivatut hedelmät olivat eksoottinen yhdistelmä, mutta maistuivat siltä hyvältä yhdessä. Pienenä miinuksena tosin se, ettei lohi päässyt juurikaan esille muitten vahvojen makujen takaa. Joku kommentoi, että piiras maistui ihan joululta, mutta niin kai suurin osa laittamistani keskiaikaresepteistä mausteitten takia...
Fritors of Apples
Taikina
1 dl jauhoja
0.5 tl suolaa
sahramia
1 muna
1.5 dl olutta
Friteeraus
6 isoa omenaa
6 tl öljyä
Sekoita taikinan ainekset kulhossa. Siivuta omenat ja pyöritä siivut taikinassa ja friteeraa öljyn ja mausteitten kera. Kuivaa friviteeratut omenat pyyhkeeseen.
Näistä en henkilökohtaisesti pitänyt niin paljon kuin piirakasta, mutta muut kyllä pitivät. Oma inhoni johtui varmaan vahvasta oluen mausta. Olut ja sahrami muodostivat yhdessä vahvan makuyhdistelmän ja myös seoksen haju oli aikalailla kaamea. En ollut ikinä friteerannut mitään, mutta pienten alkukankeuksien jälkeen sekin alkoi sujua. Ohjeen mukaan omenagt voisi tarjoilla mantelimaidon kera, mutta se jäi meiltä tällä kertaa väliin. Nyt odottaa vain valtava tiskivuori...