Jos kerran paronikunnan kirjuriakin noin ylistetään, ansaitsevat toki myös paronilliset oman ylistyksensä. Tämä laulu muistelee Vilhemin ja Agathan valtakauden ikimuistoisia alkuhetkiä asiaan kuuluvalla hartaudella. Idea lauluun tuli missäpäs muuallakaan kuin vesijuoksualtaassa. Nämä lyriikat syntyivät todella nopeasti vain muutamassa tunnissa.
Jälleenkerran tarjolla on sama virsi, eli melodia on lempimelodioita, mutta alkuperäisiä sanoja ei muista ulkoa kukaan, joten sitä lauletaan vain harvoin tapahtumissa.
Kun silloin Ahtelassa
( Edi beo thu heavene queene)
Ylistetty
hyvä paroni, joka maitaan hallitsee,
toki myös paronitar, jonka kauneus häikäisee.
Kun silloin
Ahtelassa asemansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Silloin koko
hoviväki iloissaan heitä katsoen
tuskin sitä
huomasivat miten vuodatti kyynelen
Kun silloin
Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Sitten koko paronikunta airuehen yhtyen
osoitti suosiotaan
innokkaasti huutaen.
Kun silloin
Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Silloin koko
virkailijakunta kruunulle uskollinen
astui eteen
ylhäisyyden valan suuren vannoen
Kun silloin
Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Sen jälkeen
hoviväki kunnioitti seisaaltaan,
miten heidän
ohitseen arvokkaasti astellaan.
Kun silloin
Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Silloin
tunsi sydämessään onnen tunteen ihanan,
kun alkoi
valtakausi Vilhelmin ja Agathan.
Kun silloin
Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin
ja hovin
loistossa kruunut päähän laskettiin.
Alkuperäistä melodiaa voipi hapuilla esimerkiksi täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti