Gythan Rupisia riimejä: Bacchus viinin jumala (Bacche bene venies)

Bache bene venies taisi olla aikoinaan ensimmäinen keskiaikalaulu, jonka opettelin. Silloin asuin  vielä Hirvenkylässä (Jyväskylässä) ja aloitimme tyttöjen kanssa viikoittaisen laulupiirin.

 Vaikka kymmenen vuotta on lyhyt aika oli laulunharrastaminenkin vähän erilaista kuin nykyään. Saimme käsiimme seuran oman lauluvihkosen Kaikenkansan laulukirjan, josta otimme kaikille kopiot ihan vanhanaikaisella kopiokoneella. Nykyisin tuonkin  julkaisun, kuten muutkin seuran  julkaisut eli lastut saa ladattua ilmaiseksi netistä (Seuran sivuja uudistetaan tosin  just nyt, eikä laulukirja ole tällä hetkellä saatavilla).

Oma vihkoni on pahoin kärsinyt, täynnä teetahroja ja nidonta on irronnut jo aikaa sitten. Mutta se on minun lauluvihkoni, jossa on edelleenkin Hirvenkylän leima etukannessa. Päädyin siihen, että en ehkä voi korvata tuota reliikkiä sielutttomalla uudella tulosteella, vaikka käytettävyys on vähän kärsinyt. Kursinkin vihkoa uudelleenkokoon pellavalangalla.

Laulamista matkimalla

Laulujen opettelussakin käytettiin perin vanhanaikaisia menetelmiä. Meistä kukaan ei osannut esimerkiksi muinaisranskaa, oksitaania tai keskiajan englantia, joten opettelimme lyriikoita näin niitä on perinteisesti Aarnimetsässä äännetty -metodilla. Latinan kielen ääntämystä sen sijaan osasin vahtia jonkunverran jo tuolloin ja opettelimme latinankieliset biisit klassisella antiikin ääntämyksellä.  En osaa edelleenkään ääntää esimerkiksi c-irjaimia keskiaikaisittain laulaessani. 

En osannut, enkä osaa edelleenkään nuotteja. Opettelimme biisejä nuotteja osaavan laulunopettajaamme matkimalla.  Silloin ei tullut mielenkään, että nykypäivänä minulla on käytössäni mieletön määrä nettivideoita ja spotify-soittolistoja, josta voin jatkuvasti  etsiä uusia biisejä laulettavaksi. Koko keskiaikaisen musiikin maailma  on  nykyään avoin.

Aikoinaan  keskiaikabiisejä kuuli harvoin ja melodian muistaminen oli vain oman muistin varassa. Siksi huomaan itse ja muutaman kerran minua on myös huomautettu siitä, että olen oppinut joidenkin laulujen melodiat helponnettuna tai säätänyt huomaamattani jotain omaa jonnekin väliin. Mutta se kai  sopii tällaisen pelimanni-ideologiaan uskovan nuotinlukutaidottoman lauleskeluun vallan hyvin. Samalla lailla paremman väen melodiat lienevät vähän muuttuneet kansan parissa silloin keskiajallakin.

Pääasia on, että itsellä on hyvä mieli laulaa. Suosikkilaulujeni laulaminen tuntuu jotenkin voimauttavalta,  hyvä tunne tulee jostain vatsalihaksista saakka. Laulun uudelleen aloittaminen harrastuksena on antanut mielettömästi hyvää energiaa. En laula missään ryhmässä, vaan teen itse omia lyriikoita ja kertailen vanhoja tuttuja lauluja hiljakseen. Alakerran naapuri taas varmaan kiittää, kun joutuu kestämään sulosointujani.

Tästä  sanoituksesta

Olen myös ylpeä siitä, että olen uskaltanut esittää  kaksi kertaa itse kirjoittamiani lauluja keskiaikatapahtumassa tänä vuonna. Yksin laulaminen ilman säestystä  on aina haastavaa ja omien laulujen laulaminen tekee siitä vielä henkilökohtasempaa. Ensimmäisellä kerralla jännitti paljon ja toisella kerralla esiintyminen oli jo aivan luontevaa. Tuli sellainen olo, että tällaiselle yleisölle uskaltaa esiintyä toistekin.

Sydämtalvenjuhlassa esitin Bacche bene venies -kappaleen suomenkielisen version, jonka olin saanut valmiiksi pari päivää aiemmin. Kappale alkoi vaan soida päässä ja  ekan säkeistön sanat tulivat päähän jostakin. Muiden säkeistöjen kirjoittamiseen näinkin sitten vähän enemmän vaivaa. Koska nälkä kasvaa syödessä ja mulla oli paljon asiaa viinin iloista,  säkeistöjä tulikin rustattua aika monta.

Sanoitukset myötäilevät aiheeltaan alkuperäisen laulun tematiikkaa, mutta tämä ei ole mikään käännös, eikä edes yritä olla sitä. Halusin kuvailla erilaisia tilanteita, joissa tuota elämilolientä juodaan, kun taas alkuperäinen teksti keskittyy enemmän alkoholin ja lihan ilojen yhteyteen. Tähän aspektiin viittaa sanoituksessani vain yksi säkeistö, joka vastaa alkuperäisen kappaleen erästä säkeistöä sisällöltään lähes täysin. Jos melodia ei ole tuttu, voipi aluperäistä laulua kuunnella mm. täällä.

Mutta pitemmittä puheitta esittelen teille jälleen uuden sanoituksen: 

Bachus viinin jumala

Bachus viinin jumala

 puoleesi nyt käännyn,

anna hyvä humala

tai aivan näännyn.

Tämä viini suoniini,

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Juotavaksi kelpaava

jokainen on laatu

kapakassa virtaava

Bachukselta saatu.

Tämä viini suoniini,

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Punaiselle lihalle

hyvä punaviini,

valkoiselle kalalle

paras valkoviini.

Tämä viini suoniini

 vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Juhlissa kun olo on

jo kyllin fiini,

saapi silloin huomion

kallis kuohuviini.

Tämä viini suoniini

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Pohjolassa kamaluus

tuiskun sekä viiman

silloin käypi kulaus

kuuman yrttijuoman

Tämä viini suoniini

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Turtumuksen aiheuttaa

paiste liian kuuma,

virkistyksen tarjoaa

kylmä olutjuoma.

Tämä viini suoniini 

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Bachus meille tarjoaa

viileän tuon nesteen,

sydämessä aikaan saa

Venuksenkin poltteen.

Tämä viini suoniini

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa. 

Bachus sinun lahjoistas

nauttii itse kuningas

Eikä pistä pahemmaks

paroni  tai ruhtinas.

Tämä viini suoniini

 vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Leilistänsä hörppäilee

jo tuolla kulkuri,

Linnassansa siemailee

viiniä ritari.

Tämä viini suoniini

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Juomista eteheni

parasta nyt tuokaa,

Bachukselle kanssani

maljat pohjaan juokaa.  

Tämä viini suoniini

vuolaasti kun virtaa,

tunteelle näin ihanalle

ei ole vertaa.

Rupisia riimejä: Jos vain palan haukkaan

Syysiltojen ratoksi tein jälleen uuden laulunsanoituksen. Se vain tupsahti päähän matkalla uimahallista kotiin. Niin niille laulun alkioille taitaa käydä.  Aika harva niistä pääsee kuitenkin kehittymään isoksi saakka.

Nämä sanat syntyivät kuitenkin parissa tunnissa, eikä niissä olekaan mitään maailmoja mullistavaa syvällisyyttä. Lähinnä ne keskittyvät ikiaikaisen paastoamisen ja itsehillinnän dilemman ympärille. Miten olla syömättä jotain, kun houkutuksia on joka puolella? Miten se onkin niin, että jos joku asia on kielletty sitä alkaa heti himoita?

Tämän laulun sanoitukset kertovat aika pitkälle siitä, mitä omassa pääkopassani pyörii, kun sorrun herkuttelemaan. 

 Laulussa vain dieetti on vaihtunut paastoon ja uskonnolliseen pakkoon. Jotenkin tuntuu lohdulliselta ajatella mielessään, että ehkä niitä sortujia on ollut silloinkin, kun ruokavalioita on yritetty noudattaa terveydellisten syiden sijaan uskon palosta. Ehkä pienten tekosyiden keksiminen on ollut keskiajallakin paastoajien mielessä.  

Musiikkina on kaunis tanssikappale Juice of Barley, jolla on tapana jäädä soimaan ärsyttävästi päähän. Jostain syystä sanoitettavaksi päätyvät kaikki päähän soimaan jäävät viisut, ihme ja kumma… Kuulemaan tämän laulun pääsee esimerkiksi tästä linkistä. Samalla voi opetella yksinkertaisen englantilaisen solatanssin askelia.

 Jos vain palan haukkaan

 (Juice of Barley)

 

Taas tässä talossa on aika sen illan,

jolloin opit kirkossa kieltää ilot lihan.

”Kovasti hartaana kyökin oven avaan

papin opit kuulleena

ruokaa etsimään.”

Ruokakaapin perältä löydän suuren kinkun

sen päällä maistan mä taas sinappihunnun

”Olisinko syntinen, jos vain palan haukkaan.

 Jos leikkaan ihan pienen,

se anteeksi annetaan.”

Kinkun yläpuolella näen piirakan

se saapi makunsa lihasta vasikan

”Olisinko syntinen, jos vain palan haukkaan.

Jos leikkaan ihan pienen,

se anteeksi annetaan. ”

 Pian maistettu on jokainen herkku,

Kokonaan tuhottu piiras sekä kinkku.

”Olisinko syntinen, jos vain palan haukkaan.

Jos leikkaan ihan pienen,

se anteeksi annetaan. ”

Aina sama juttu tää seuraa paaston aikaan.

En sitä pysty mää noudattamaan lainkaan.

”Olisinko syntinen, jos vain palan haukkaan.

Jos leikkaan ihan pienen,

se anteeksi annetaan. ”

Taas katuvaisena näen ylensyönnin synnin,

kun turvonneena pahoinvoiden ähkin.

”Itselleni taas myönnän, etten enää koskaan

nimeen hengen pyhän

kieltoa ala rikkomaan. ”

Rupisia riimejä: Kun silloin Ahtelassa

   Jos kerran paronikunnan kirjuriakin noin ylistetään, ansaitsevat toki myös paronilliset oman ylistyksensä. Tämä laulu muistelee Vilhemin ja Agathan valtakauden ikimuistoisia alkuhetkiä asiaan kuuluvalla hartaudella. Idea lauluun tuli missäpäs muuallakaan kuin vesijuoksualtaassa. Nämä lyriikat syntyivät todella nopeasti vain muutamassa tunnissa.

 Jälleenkerran tarjolla on sama virsi, eli melodia on lempimelodioita, mutta alkuperäisiä sanoja ei muista ulkoa kukaan, joten sitä lauletaan vain harvoin tapahtumissa.

Kun silloin Ahtelassa 

( Edi beo thu heavene queene)

Ylistetty hyvä paroni, joka maitaan hallitsee,

 toki myös paronitar, jonka kauneus häikäisee.

Kun silloin Ahtelassa asemansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin.

Silloin koko hoviväki iloissaan heitä katsoen

tuskin sitä huomasivat miten vuodatti kyynelen

Kun silloin Ahtelassa  asemaansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin.

 Sitten koko paronikunta airuehen yhtyen

osoitti suosiotaan innokkaasti huutaen.

Kun silloin Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin.

Silloin koko virkailijakunta kruunulle uskollinen

astui eteen ylhäisyyden valan suuren vannoen

Kun silloin Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin.

Sen jälkeen hoviväki kunnioitti seisaaltaan,

miten heidän ohitseen arvokkaasti astellaan.

Kun silloin Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin.

Silloin tunsi sydämessään onnen tunteen ihanan,

kun alkoi valtakausi Vilhelmin ja Agathan.

Kun silloin Ahtelassa asemaansa nuo nostettiin

ja hovin loistossa kruunut päähän laskettiin. 

Alkuperäistä melodiaa voipi hapuilla esimerkiksi täällä. 

Rupsia riimejä: Oivallinen kirjurimme

 Tämä laulu on omistettu oivalliselle Aarnimetsän kirjurille Maaria Taavintyttärelle. Tosin hänen nimensä lauletaan laulun rytmin mukaan kyllä enemmänkin muodossa Mariia, mutta se on kai vaan pientä hienosäätöä. Yksinkertaiseen melodiaan oli helppo tehdä sanoitukset.

Tein tämän laulun siksi, koska Maaria teki minulle kesällä yhden kirjurityön ilmaiseksi markkinoilla, kun olin rahaton, vaikka hän normaalisti pyytää niistä rahaa. Lauluntekijä voi sitten kiittää auttajiaan muuten kuin rahallisesti. Pyrin kertomaan laulussa monipuolisesti niistä dokumenteista, mitä kirjuri voi joutua tai päästä tekemään. Itsehän en ole kirjuri, joten en tiedä, mitä  kaikkea kirjurit oikeasti tekevät. Laulussa voi siis hyvinkin olla jotain taitelijan vapauksia.

Oivallinen kirjurimme 

(Cuncti simus concanentes)

”Oivallinen kirjurimme Hyvä Maria”

Musteella ja sulalla taistelee kirjuri,

kirjaa ylös tapahtumat ylhäisen ja alhaisen.

”Viran tuon vastaanotti hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme, hyvä Maria”

Kirjaimet ja koristukset taitelee kirjuri

siihen, mitä kulloinkin täytyy ylös kirjoittaa

”Kirjaimet kirjaan piirsi, hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme hyvä Maria”

Hyvää tehnyt lähimmäinen, uskollinen ystävä

saa nyt palkan vaivoistaan, kun eteen kutsutaan.

”Aateliskirjan laati hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme hyvä Maria”

Sotka kulkee vasten tuulta, hirmuinen laivamme.

Väki soutaa hikisenä laivan kohti satamaa.

”Miehistökirjat laati hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme Hyvä Maria”

Diplomaattisuhteitakin täytyy  noin selventää,

paronikuntammekin rajoja näin tähdentää

”Kirjeen ruhtinaalle laati hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme hyvä Maria”

Sitten kansallamme kävi pieni sattumus,

jotta alkoi naapureilla heti kovin tappelus

”Sotajulistuksen laati hyvä Maria”

”Oivallinen kirjurimme hyvä Maria”

Alkuperäisen laulun melodiaan voipi tutustua vaikka täällä. 

Rupisia riimejä: Naisten sauna

Tämän laulun innoituksena oli  mestari Tofan Nuijasodassa järjestämä miesonnisauna hemmotteluhoitoineen. Saunassa keskustelimme muunmuassa siitä, miksi Suomessa on loppujen lopuksi niin vähän saunalauluja

.Kalenda Maya on yksi henkilökohtaisia suosikkejani keskiaikaisista sävelmistä. Jälleen kerran siinä on sama ongelma, kukaan ei ikinä muista sen oksitaaninkielisiä sanoja muutamaa riimiä pidemmälle.Ensimmäisen kerran ajattelin jo kymmenen vuotta sitten ajattelin, että tämä melodia ansaitsisi hempeät, kepeät ja hauskat suomenkieliset sanat. Laulun poljento oikein innostaa riimittelemään säkeistön toisensa perään. 

 Tämän laulun riimittelyä aloitin junassa matkalla Nuijasta eteenpäin lomamatkakierroksellani melkoisen väsymytilan kourissa. Pieni väsymys on hyvä, silloin jättää turhan itsekritiikin hsttuhyllylle. Sen jälkeen sanoja on viilattu kerta toisensa jälkeen ja ärsytetty naapureita epävireisellä hoilotuksella. Kerran myös lauloin innoissani maauimalan saunassa vahingossa suureen ääneen: "kun päädyn lempeeseen löylyyn ja isken hävyn laudemäntyyn..." Sisään juuri tullut vesijuoksumummojen ryhmä katsoi minua jotenkin omituisesti...

Kohdatkoon tämä kyhäelmä siis paljon laulajia Aarnimetsän pitosaleissa ja eritoten saunojen pukuhuoneissa ja lauteilla.

 Naisten sauna 

(Kalenda Maya)

Yks juttu aina on lauantaina meillä täällä naisten sauna. Ei huolet paina nyt lauantaina, kun kaukana on riita kauna. Kun päädyn lempeeseen löylyyn ja isken hävyn laudemäntyyn, siihen ”tyydyn saan nyt kylvyn ja nautin iloista höyryn. ”

Neuvon, että kiukaalle vettä kun jo heittää, niin saapi  siitä lämmikettä. Nosta jo kättä, jotta löylyn heittää ja lämmön kiuas meille keittää.  Ylhäältä löydät vesikipon ja sieltä siihen löylynapon.  Ihan ” huimaa, miten kuumaa.  Tää on jo melkein julmaa. ”

Me vihdalla, nyt lauteilla koitamme toistamme hakkailla, katajalla näin nuorella hipiäämme läimiskellä.  Se saattaa hiukan poltella, kun vihdotaan me nokkosella. Siis ”selkää. Älä pelkää, se riemua on pelkkää. ”

Annan teille neuvon hempeen, laitatte jaloille hauteen lempeen.  Autuuden saatte siitä tunteen, kun levitätte suolavoiteen. Tai hyppäätte suoraan järveen, kesälläkin lähes hyiseen.  ”syvänlaiseen, kuohuvaiseen kuitenkin suomalaiseen.”

Ovi ompi kiinni ja tuoksu fiini, minttu, ruusu, rosmariini.  Käy sieraimiini jo parfyymini ja helmeileepi kuohuviini.  Nyt suola sekä appelsiini, arvokas tuo parafiini ja ”voiteet sekä hauteet, ne hienot tuovat tunteet.”

 Nyt annan teille vielä ohjeen.  Lanteille laitatte jo pyyhkeen, pellavapalttinasta järeen ja taitatte nyt kääreen. Sen kiedotte käärinliinaks, ei kuitenkaan liian tiukaks, et ois ”piinaks ei mukavaks, vaan jotta tulet kuivaks.”

Vielä neuvoksi, saunapalaksi ottakaa aina aniskeksi. Puheissa seksi, kuka sen taas keksi vitsiemme aiheeksi. Kuka jutun nyt aloitti, samalla vitsikilvan voitti, ”hauskuuttaa meitä koittaa ja naurut kirvoittaa?”

Ne, jotka eivät ihanaa melodiaa  ennestään tunne, voivat hapuilla sopivia säveliä esim. tämän videon tahtiin.

Rupisia riimejä: Nuijasota saapunut

Tämä on ensimmäinen sanoitukseni, joten olkaa armollisia sen mahdollisille vajaavaisuuksille.

Laulun idea tuli mieleeni Nuijasodassa anivarhain maatessani Tofan teltassa valveilla viimeisenä aamunani leirillä.  Sanat oli pakko saada ylös, joten livahdin teltasta  saunatupaan kirjoittamaan ennen muun leirin heräämistä. Sanoituksessa saattaakin ehkä hiukan kuulua liian vähäiset yöunet.

Summer is icumen in on kaanon, jota  on helppo laulaa, mutta kukaan suomalainen ei ikinä muista sen muinaisenglantia olevia sanoja. Nuijasodassa myös puhuttiin siitä, miten tapahtuman 10-vuotisjuhlan kunniaksi pitäisi tehdä tapahtumalle oma laulu.  Saunalla oli myös edellisenä iltana vitsailtu kukkumis-sanan monista merkityksesta biisiä laulellessa. Mainoksen sanoin,  siitä se ajatus sitten lähti.

Nuijasota saapunut

 (Sumer is icumen in)

Nuijasota saapunut, saunalla kukkuu, väki aina hilpeä ja humaltunutkin. Kun kukkuu aamuyhön riemuiten kera kolpakon, riemu raikaa, metsä kaikaa, kuistilla kukkuu. Kukkuu, kukkuu kaveritkin kukkuu on meno hilpeää. 

Nyt laulu raikaa yli veen, leirissä kaikuu. Bassokin ja baritoni laulaa keskenään. Jo kaikuu laulut nuo niin iloiset ja hiukan rivotkin. Laulu kiirii, hittiibiisi metsässä kaikuu. Kaikuu, kaikuu Kavalahti kaikuu, kun yhä lauletaan. 

Jo yksinäinen teltassaan yrittää nukkuu, mut meteli tuo hirmuinen vain pitää valveilla. Ei nukkuu pysty nyt vaan mentävä on siitä sanomaan: ” Herrasväki anteeksi, mut yritän nukkuu. Nukkuu, nukkuu, lapseni jo nukkuu. Siis olkaa hiljempaa. 

Seuraavana aamuna pakataan laukku.  Leiri nyt ja riemumieli tyystin loppunut, kun laukku täytehen nyt ahdetaan aivan tuskissaan. Laukku, laukku, kirottu tuo laukku ei mahdu kiinnikään.

Jos ei alkuperäinen laulu ole tuttu, kelpaa siihen tutustua esimerkiksi tämän esityken avulla. 

Bloggausta, keskiajantutkimusta ja syntistä jazzia...

Loppulokuvuoden hulina on käynnissä. Todella työläältä tuntunut Tiedon haku ja hallinta-tehtäväpaketti palautettiin viime viikolla ja viimeinen kulttuurihistorian kirjatentti on nyt takana. Nyt sitten vain odottelemaan vielä muutaman suorituksen kirjautumista rekisteriin niin pääsen hakemaan aineopintojen loppumerkintää. Viimeviikolla pääsin muuten hyödyntämään useammankin keran bloggausta ja keskiaikaharrastusta opinnoissani: Maanantaina kirjoitin Historian verkkojulkaiseminen-kurssin blogiin ja loppuviikosta tänne kirja-arvostelun erästä toista historian kurssia varten. Maanantain blogikirjoituksen tehtävänantona oli tutkiskella tieteellisen tiedon demokratisoitumista esimerkkien kautta. Suorastaan itsestään selvästi aiheekseni valikoitui yllätysyllätys mikäs muukaan kuin historianelävöittäjät.

Perjantaina puolestaan koitti suuri hetki keskiajantutkimukselle Turussa. Kävin kuuntelemassa Turun yliopiston monialaisen keskiajan ja varhaismodernin aikakauden tutkimuskeskuksen TUCEMEMS:n ensimmäistä The beginning- seminaaria, jossa esitettiin tuoreita ja tulevia keskiajantutkimuksen hankkeita eri aloilta. Joukossa oli niin historioitsijoita kuin kieli- ja kasvitieteiljiiöitäkin. Seminaarissa istuessa tuli taas mieleen, miten hienoa onkaan harrastaa keskiaikaa juuri Suomen Turussa, jossa jatkuvasti tapahtuu paljon kaikkea keskiaikaan liittyvää uutta ja mielenkiintoista ja kaupungin oma keskiaikainen menneisyys tuo oman ulottuvuutensa hommaan. Niin ja ihanaa, että kerrankin mielenkiintoinen seminaari järjestetään Turussa, eikä aina vaan Helsingissä, jonne tulee harvoin lähdettyä.

Eilen sain myös pitkästä aikaa innostuksen katsastaa graduni nykytilaa. Yhdistin eri tiedostoissa majailleet tekstin pätkät samaan kokonaisuuteen ja huomasin ilokseni, että gradua on tullut väännettyä jo 44 sivua! Kivaa, että joskus tulee positiivisiakin yllätyksiä. Luulin, etten olisi saanut sen suhteen syksyllä juuri mitään aikaiseksi, mutta onhan se edistynyt ikään kuin huomaamatta. Saisikohan sen gradun vielä johonkin kuosiin ennen tammikuun 12. päivää?

Viime viikonloppuna vietettiin itsenäisyyspäivän lisäksi ainejärjestön pikkujouluja. Allekirjoittanut lauloi yhdistyksen muusikoista kootussa bändissä, ensimmäistä kertaa julkisesti sitten kouluaikojen. Esitykseen kuului joululaulujen lisäksi mm. keskiaikaisia juomalauluja. Illan toisen pienemmällä kokoonpanolla toteutetun esityksen teemana olivat jazz-klassikot. Niinpä sonnustauduin pikkujouluihin suorastaan 30-lukulaisella ilmeellä vintage-malliston silkkimekossani. Esityksestä selvittiin hengissä ja sen suuremmitta kämmeittä. Kevään kunnianhimoisissa suunnitelmissa olisi jazzin laulamisen jatkaminen tuntemieni muusikkojen säestyksellä noin harrastusmielessä, rennosti ja liikaa paineita ottamatta.


Ne aloittamani pitemmät neulakinnassukat ovat muuten edenneet hyvin. Vartta pukkaa nyt jo kumpaakin, kunhan vain löytäisin jostakin punaisen lankakerän, jonka kaiketi kissa on palloitellut jonnekin. Taustalla oleva nojatuolinpeite on muuten ihan omin pikkukätösin virkattu...

Perjantaina koittaa sitten lähtö Annanpäiville ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen. Annanpäivät on kiva tapahtuma, mutta ajankohta on sellainen, että silloin on usein miljoonat muutkin pikkujoulut päällekkäin, joista pitäisi sitten yrittää valita. Tällä kertaa valinta osui Annanpäiviin ja hyvä niin. Automatka kohti Lintukotoa starttaa perjantaina iltapäivällä. Rentouttava viikonloppu mukavien ihmisten seurassa tekee varmaan ihan hyvää kaiken tämän häslingin keskellä.