Laulun idea tuli mieleeni Nuijasodassa anivarhain maatessani Tofan teltassa valveilla viimeisenä aamunani leirillä. Sanat oli pakko saada ylös, joten livahdin teltasta saunatupaan kirjoittamaan ennen muun leirin heräämistä. Sanoituksessa saattaakin ehkä hiukan kuulua liian vähäiset yöunet.
Summer is icumen in on kaanon, jota on helppo laulaa, mutta kukaan suomalainen ei ikinä muista sen muinaisenglantia olevia sanoja. Nuijasodassa myös puhuttiin siitä, miten tapahtuman 10-vuotisjuhlan kunniaksi pitäisi tehdä tapahtumalle oma laulu. Saunalla oli myös edellisenä iltana vitsailtu kukkumis-sanan monista merkityksesta biisiä laulellessa. Mainoksen sanoin, siitä se ajatus sitten lähti.
Nuijasota saapunut
(Sumer is icumen in)
Nuijasota saapunut, saunalla kukkuu, väki aina hilpeä ja
humaltunutkin. Kun kukkuu aamuyhön riemuiten kera kolpakon, riemu raikaa, metsä
kaikaa, kuistilla kukkuu. Kukkuu, kukkuu kaveritkin kukkuu on meno hilpeää.
Nyt laulu raikaa yli veen, leirissä kaikuu. Bassokin ja
baritoni laulaa keskenään. Jo kaikuu laulut nuo niin iloiset ja hiukan
rivotkin. Laulu kiirii, hittiibiisi metsässä kaikuu. Kaikuu, kaikuu Kavalahti
kaikuu, kun yhä lauletaan.
Jo yksinäinen teltassaan yrittää nukkuu, mut meteli tuo
hirmuinen vain pitää valveilla. Ei nukkuu pysty nyt vaan mentävä on siitä
sanomaan: ” Herrasväki anteeksi, mut yritän nukkuu. Nukkuu, nukkuu, lapseni jo
nukkuu. Siis olkaa hiljempaa.
Seuraavana aamuna pakataan laukku. Leiri nyt ja riemumieli tyystin loppunut, kun
laukku täytehen nyt ahdetaan aivan tuskissaan. Laukku, laukku, kirottu tuo
laukku ei mahdu kiinnikään.
Jos ei alkuperäinen laulu ole tuttu, kelpaa siihen tutustua esimerkiksi tämän esityken avulla.
Jos ei alkuperäinen laulu ole tuttu, kelpaa siihen tutustua esimerkiksi tämän esityken avulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti