lauantai 24. marraskuuta 2012

Hauhon Härkälinnassa


Viime viikonloppuna olin Viikinkiajan laiva Sotkan porukan kanssa Härkälinnassa. Se oli oikein mukava ja tunnelmallinen viikonloppu. 

Härkälinna on ensinnäkin paikkana todella upea – puinen linnavarustus, joka on rakennettu alun perin Suuri Seikkailu -sarjan kuvauspaikaksi. Samalla se on myös vuokramökki moderneine mukavuuksineen. Silti sisätilat olivat paljon hienommat, kun osasin etukäteen kuvitella.  Rupesin heti haaveilemaan minkä tyylisen sca-tapahtuman haluaisin paikassa joskus järjestää. Härkälinnassa viime vuonna kuvatun videon voi katsoa täällä

Yksi viikonlopun tunnelmallisuuden ratkaiseva tekijä olikin se, miten Härkalinnassa kaikki toiminnot ovat samassa tilassa. Pitkä pöytä sijaitsee keskellä aulaa, jonka sivustalla on rivi sänkylavitsoja ja ylhäällä parvella on vielä lisää nukkumatilaa. 

 Aikataulu oli rento ja noudatti omaa Härkälinnan rytmiä. En muista milloin olen viimeksi ollut tapahtumassa niin, että en ole katsonut kelloa kertaakaan viikonlopun aikana. Koska porukkamme oli pieni, ei ollut tarvetta turhalle pingotukselle tai etukäteen suunnitellulle ohjelmalle. 

Toinen tekijä oli ihmiset. Oli virkistävää olla tapahtumassa, jossa oli ihmisiä eri seuroista. Kullakin oli omat näkökulmansa keskiaikaan, mutta silti yhdessä käytiin hyviä ja rakentavia keskusteluja eri aiheista. En muista hetkeen, että tapahtumissa olisi puhuttu niin paljon historiasta itsestään. Helposti keskiaikaharrastajat käpertyvät vain omiin seuroihinsa ja alkavat kehittää kaikenlaisia ennakkoluuloja toisistaan. Oli siis hyvä huomata, että olemme loppujen lopuksi samanlaisia eri seuroista ja seurojen painotuseroista riippumatta. 

Oli myös mukavaa viettää viikonloppu seurassa, joka muuten oli kovasti taistelijavoittoista.  Sain kuunnella taistelusta kiinnostuneiden juttuja ja tajuta, että sotaintoilu ei sinänsä eroa meidän käsityöharrastajien pukuintoilusta mitenkään. 

Muut menivät lauantaina alas kentälle kokeilemaan Härkälinnan sotalaitteita, ampumaan jousella ja miekkailemaan, mutta minä jäin sisälle kerimään pellavavyyhtiäni. Se kestikin sitten koko päivän, enkä päässyt kuin puoleenväliin vyyhtiä. Vyyhti vain sotkeutui lisää koko ajan. Mutta joka tapauksessa kerin vyyhtiäni ja huolehdin tulisijasta samalla kuin pöydän toisessa päässä puhuttiin sotajuttuja. Aika konservatiiviset sukupuoliroolit siis…

 No okei kyllähän Härkälinnassa myös kokoustettiin ensi talven ja kesän toiminnasta. Sotka  on ensi kesän vielä Turussa, joten merille pääsee seuraavanakin kesänä Aurajoen laiturista. 

Mietin Härkälinnan jälkeen myös sitä, miten eri seurojen kirjoittamattomat käytännöt ovat syntyneet. SCA:n tapahtumat ovat aika kaavamaisia ja tottua kaavaa lähdetään harvoin rikkomaan. Joskus voisi olla kuitenkin mukava kokeilla jotain uutta ja erilaista. Miltä kuulostaisi tutun modernit vaatteet päälle ja äkkiä kotiin -tyylisen tapahtumasunnuntain sijaan sunnuntai Härkälinnan tapaan? Minun mielestäni tuota voisi hyvinkin kokeilla jossain pienessä tapahtumassa. 

Herään aamulla joskus 9 aikoihin. Hereillä on vain muutama henkilö, jotka ovat menossa ampumaan jousella aamutuimaan. Päätän lähteä mukaan, että en häiritsisi tuvassa nukkuvaa väkeä. Etsin leivän ja piirakanpalan jääkaapista aamiaiseksi ja suorimme ulos. Niityllä katselen ensin toisten ampumista ja sitten minullekin innostutaan opettamaan jousiammunnan alkeita. Huomaan, ettei jousiammunta olekaan niin kamalaa kuin joskus muinoin. 

Noin tunnin reippailun jälkeen palaamme sisälle, jossa muita onkin jo sopivasti heräillyt. Laitan aamupalan tarjolle ja suurin osa väestä lähtee aamupalan jälkeen vielä miekkailemaan noin tunniksi pihalle. Sauna laitetaan päälle. 

Minä siivoilen pikkuhiljaa keittiötä ja sen jälkeen lähdemme naisporukalla päiväsaunaan. Saunan jälkeen laitan tarjolle pitojen jämiä lounaaksi ja otamme valokuvia muistoksi Härkälinnan portailla koko tapahtumaseurueesta.

 Lopulta suoritamme siivouksen yhdessä koko porukalla muutamassa tunnissa. Kotiin paluu menee aika myöhäiseksi, mutta kerrankin oli rentouttava sunnuntai tapahtumassa. Kaikki myös tekevät osansa siivouksessa ja kukaan ei lähde ennen kuin paikka on siivottu lähtökuntoon.






keskiviikko 14. marraskuuta 2012

Rupisia riimejä: Ja kun siltä tuntuu -reseptilaulu

Gythalassa luovuuden kaivo on loputon. Tänään heräsin yöllä kirjoittamaan uudeen laulun naapureiden riemuksi. Itse asiassa se on enemmänkin kuin laulu - se  on myös resepti!

Säveleksi tälle sävelmälle valikoitui tanssibiisi Gathering Peascods, joka jää soimaan ihanasti päähän. (Jostain kumman syystä sanoitettavaksi valikoituvat aina ne päässäsoivat biisit...) Laulua voi tapailla ja tanssin askelia katsastaa internetin ihmemaailmasta.

Joka tapauksessa laulu kertoo reseptin omena-rusinapiiraille ja niiden viinikastikkeelle. En ole ikinä ruokaa tällaisella ohjeella tehnyt, joten en tiedä miltä moinen runollinen piiras maistuisi. 

Ainekset on valittu lähinnä loppusointujen mukaan, mutta sen verran olen keskiaikaisia reseptejä lueskellut, että oheinen resepti voisi olla valmistustavaltaan ja makumaailmaltaaan hyvinkin mahdollinen. Pitänee leipoa joskus piirasia ja tarjoilla ne komeasti laulun kera.

Laulu on myös kunnian osoitus kokin tärkeimmälle ominaisuudelle eli näppituntumalle. Muistan miten joskus lapsena ja teininä ärsytti kokeneempien kokkien  epämääräiset ohjeet:" Laita silleen sopivasti, lisää kun siltä tuntuu, lisää sopivia aineksia." Nyt huomaan itse olevani kokkina ihan samanlainen. Mutta pitemmittä puheitta itse lauluun kun se on niin pitkä.

Ja kun siltä tuntuu -reseptilaulu



”Jos tahdot nauttia
 piiraista makeista
se alkaa taikinasta. ”
”Ja  näin aina tiedät
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Tarviit jauhoseoksen,
voin  rasvaisen
ja kun siltä tuntuu
 vesitilkkasen. ”

”Kun nyt annettu on
 ainesosalista,
niin mitä aineksista. ”
”Ja  näin aina tiedät
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Voi, jauhot nyt nypitään
vettäkin lisätään
ja kun siltä tuntuu
ohueksi se kaulitaan. ”

”Nyt piirastaikinan
tuon teon jälkeen
hommat aineet täytteen. ”
”Ja näin aina tiedät,
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Täytteeksi omenan,
mausteeksi sitruunan
ja kun siltä tuntuu
niin muutaman rusinan. ”

”Mitä sitten tehdään
näille aineksille,
jota laitat piirahille. ”
”Ja  näin aina tiedät,
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Omenat hillotaan,
sitruuna mehustetaan
ja kun siltä tuntuu
rusinoihin sekoitetaan. ”

”Täytteheksi piirahille
 näin sen laitat,
jotta oikein taidat. ”
”Ja  näin aina tiedät,
mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Taikina leikataan,
hilloa lisätään
ja kun siltä tuntuu
piirahiksi taitetaan. ”

”Muutaman vinkin
 vielä sulle annan
ennen kuin uuniin kannan”
”Ja näin aina tiedät,
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Piiraat voidellaan
sokeriin sekoitetaan
ja kun siltä tuntuu
kanelia ripotetaan. ”

”Mistä sitten tiedän
piiraat sopiviksi,
miten paistan parahiksi. ”
”Ja näin aina tiedät,
mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Ei ole ne tiiman
vaan hetken huuman
ja kun siltä tuntuu
rukouksen Maarian. ”

”Jos tahdot vielä tehdä
 piirahille soosin
voit  sen tehdä näinkin. ”
”Ja  näin aina tiedät,
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Tarvitset viinin,
inkiväärin, kanelin
ja kun siltä tuntuu
siirapin sokerin. ”

”Siitä sitten piirahille
teet juoman kuuman
sokerisen onnen huuman.”
”Ja näin aina tiedät,
 mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Viiniä keitetään,
mauste siihen heitetään
ja kun siltä tuntuu
kannuhun siirretään. ”

”Nyt alkaa sitten olla
aika atrialle
vallan makoisalle. ”
”Ja näin aina tiedät.
mitä täytyy tehdä,
kun laulua seuraat vaan”
”Ruusuvettä kaadetaan
sormet siihen kastetaan
ja kun siltä tuntuu
atriasta  nautitaan. ”