Olen jo pitempään
haaveillut kutsuvani kavereita eri yhteyksistä luokseni kiireettömälle
sunnuntailounaalle. Viime sunnuntaina toteutin viimein haaveeni.
On monta hyvää syytä,
miksi kannattaa järjestää yhteinen sunnuntailounas kavereiden kesken.
Ensinnäkin helposti yksinasuvana ruokaa tulee kuitenkin tehtyä niin paljon,
että siitä riittäisi useammallekin. Toiseksi harvoin tulee yksin laitettua
vähän parempaa ruokaa. Kavereitten
kutsuminen on hyvä syy myös vähän hienostella ja kattaa kerrankin ruoka vähän
nätimmin.
Yliopiston penkille
Lisäksi pääsee
testaamaan uusia reseptejä ja saamaan niistä mielipiteitä useammalta
henkilöltä. Tämänkertainen reseptien testauksen syy on vielä kaukana, mutta
kuitenkin niin lähellä. Pääsen nimittäin kokkaamaan ruuat Kuningaskunnan
yliopistoon marraskuussa isänpäiväviikonloppuna!
Kuningaskunnan yliopisto on kansainvälinen
keskiaikatapahtuma, jossa viihdytään keskiaika-aiheisten luentojen työpajojen
parissa. Yliopistoa on haettu Suomeen eli Aarnimetsän paronikuntaan monta
kertaa aiemminkin, mutta se on järjestetty täällä vain kerran aiemmin
kaukaisella 90-luvulla, jonne vain harvan harrastajan muisti enää yltää. Kyseessä on siis varsin ainutlaatuinen
tilaisuus, joka ei ehkä tule ihan heti toistumaan. Toivottavasti kuitenkin
siihen menee vähemmän kuin 15 vuotta…
Kesksi poikineen
Ainutkertainen on paikkakin nimittäin Brinkhallin kartano,
jossa on kuvattu Hovimäki-sarja. Yliopistossa päästään siis myös tilan puolesta 1700-luvun tunnelmiin
kauniissa Kakskerran saaressa.
Yliopiston ruokateema on taas yllättäen Italia ja Maestro
Martino. Vanhojen tuttujen ruokalajien lisäksi testaan myös nipullista uusia
yliopiston tarpeisiin. Koskaan aiemmin suunnitelmat eivät ole olleet näin
selviä jo näin paljon ennen tapahtumaa. Keittiön rajallisuus asettaa kyllä oman
haasteensa kokkaamiselle.
Valkeaa ja sinistä
Koska Yliopisto on pitkälti Turun paikallisyhdistyksemme
Unikankareen pitäjän voimannäyte, ajattelin juhlistaa tilaisuutta kehittämällä Unikankareelle
oman pikkuleivän.
Seuramme vaakuna on valkoinen torni sinisellä pohjalla, joten
Föripuodista ostamani Turun linnan länsitornin muotoiset piparkakkumuotit
sopivat projektiin paremmin kuin hyvin.
Piparkakkumuotti taipuu myös voimuotiksi...
Resepti on modernista keittokirjasta
soveltaen kopioitu. Lisäsin ohjeeseen muun muassa piimää ja anista ja korvasin
perunajauhot mannalla kokeilumielessä.
Tarkemmin ajateltuna kekseistä tuli kyllä vähän mieleen
keskiaikatapahtumissakin joskus tarjotut Shrewsbury Cakesit.
Valkoisen tornin pikkuleivät
200 g voita
1.5 dl sokeria
1 kananmuna
5 dl vehnäjauhoja
1 dl mannaryynejä
1 tl leivinjauhetta
1 piimää
1 tl anista
Vaahdota voi ja sokeri. Sekoita
kuivat aineet ja lisää vaahtoon vuorotellen piimän kanssa. Anna kovettua
jääkaapissa seuraavaan päivään tai vähintään pari tuntia. Tee taikinasta tornin muotoisia kakkuja
piparkakkujen tapaan. Paista 225-asteisessa uunissa n. 5 minuuttia. Ohjeesta
tuli n. 15 tornia.
Keksien valioyksilö
Valmiista kekseistä on tarkoitus
tulla valkoisia, eli ota keksit uunista
pois heti, kun ne alkavat saada hiukan väriä. Keksejä voi sitten sommitella
vaikka mustikkahyytelön sisälle tai syödä sellaisenaan.
Kokeilin nimittäin sellaista
mustikkahyytelöä, jossa olisi pohjalla torninmuotoinen keksi ja sitten
kumottaessa esiin tulisi Unikankareen vaakuna. Kokeilu epäonnistui, koska
keksin pirulaisethan alkoivat kellua hyytelössä ja päätyivät siis lopulta
hyytelön sisään.
Nyt minulla on teoria siitä, miten saan hyytelön onnistumaan hyydyttämällä komeuden kahdessa erässä. Hyydyttäminen osissa on sen verran
vaivalloista puuhaa, että tämä herkku päätyy korkeintaan pääpöytään jos
sinnekään.
Mustikkahyytelö Unikankareen tapaan
1
l valmista kaupan mustikkakeittoa
0.5
l mustikoita
12
liivatelehteä
1
dl granaattiomenamehutiivistettä
Asettele vuoan pohjalle halutessasi
linnantornin muotoisia keksejä. Laita
liivatelehdet likoamaan hetkeksi veteen.
Sekoita kulhoon mustikkakeitto ja mustikat. Kuumenna granaattiomenamehu
ja sekoita siihen puristellut ja liotetut liivatelehdet. Sekoita muuhun
seokseen ja kaada vuokaan. Mikäli haluat tornien jäävän vuoan pohjalle, voit kokeilla mustikkaseoksen
hyydyttämistä useammassa erässä (Ei vielä kokeiltu tässä kyökkilaboratoriossa).
Pääruokaa, mulle tuokaa!
Pääruoaksi tein lohta,
sitruunakastiketta, sienilisuketta ja bulguria. Paistoin lohen uunissa purjo-
ja porkkanaviipaleiden sekä hunajan kera, ei siinä sen kummempaa.
Sienilisukekin syntyi aika yksinkertaisesti paistamalla pannulla sipulia,
herkkusieniä, yrttejä ja mausteita.
Sitruunakastikkeen kanssa minulla
kävi jännittävä yhteensattuma. Keskiaikakokkikollegani Eva oli nimittäin juuri
keskiviikkona julkaissut oman tulkitansa
alkuperäisreseptistä blogissaan. Tästä tietämättä olin päättänyt itse kokeilla
samaa reseptiä alkuperäislähteen pohjalta. Huomasin yhteensattuman vasta
sunnuntaiaamuna. Käytin sitten aika
pitkälti hyväkseni Evan jo tekemää työtä ja hyväähän siitä tuli.
Kastiketta, leipää, torneja ja takana kumoamaton mustikkahyydyke.
Bulgur oli mielenkiintoinen
kokeilu. Itsessään bulgur on aika mautonta, joten sitä kannattaa maustaa
reippaasti. Se on myös sen verran täyttävää, että pakkauksen suositusannokset
voi hyvin vaikka puolittaa. Tästä tuli
tosi hyvä ja helppo lisuke, vaikka en tiedä, olisiko bulguria syöty 1400-luvun
Italiassa. Keitin bulgurlisukkeen Martinon knowing how to
cook wheat -reseptin pohjalta.
Gythan Bulgur
4
dl bulguria
8
dl vettä
1
kasvisliemikuutio
kanelia
(tässä tapauksessa myös sokeria, koska mulla oli vain kanelisokeria)
ripaus
sahramia (ei kuulu alkuperäisreseptiin)
1
rkl ruusuvettä
1
pieni pussi juustoraastetta
Keitä bulguria pakkauksen mukaan eli noin 8 minuuttia.
Lisää mukaan juusto ja mausteet keittämisen loppupuolella ja sekoita
tasaiseksi.
Monsterileipä valtaa keittiön
Pääruoan ja
jäkkiruoan lisäksi tarjolla oli itse tehtyä leipää. Eikä mitä tahansa leipää,
vaan olutleipää, jolla oli selkeästi oma tahto. Taikina sihisi ja välillä jopa
kupli kohoten hurjaa vauhtia. Lopputuloksesta tuli kuitenkin erittäin maukas,
vaikka leivät kohosivat hurjasti vielä uunissakin.
Taltutettu monsteri
Maku oli mieto ja leipä
maistui jopa tällaiselle oluen vihaajallekin. Näistä monsterileivistä riittää
useammallekin syöjälle. Meiltä (7
syöjää) jäi toinen leivistä syömättä kokonaan.
Olutleipä
on tehty To the king’s taste -keittokirjan reseptillä, joka perustuu
1300-luvun englantilaiseen alkuperäisreseptiin.
Hirmuinen olutleipä
2
dl vettä
0,33
l olutta
2
pakettia kuivahiivaa
2
rkl sokeria
1
rkl suolaa
1
muna
1 l
jauhoja tai fiiliksen mukaan
(2
rkl maitoa)
Kuumenna
vesi ja kaada oluen kanssa isoon taikinakulhoon. Lisää joukkoon sokeri ja
suola. Varaudu sihinään ja kuplintaan tässä vaiheessa. Vatkaa muna kevyesti ja
lisää seokseen. Sekoita hiiva pieneen
määrään jauhoja ja sekoita taikinaan. Lisää jauhoja vaivaten samalla taikinaa
sopivaksi. Laita taikina nousemaan esimerkiksi vesihauteeseen tunniksi. Vahdi,
ettei taikina kohoa yli reunojen. Leivo leiviksi ja paista 200 asteessa puoli
tuntia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti