Bache bene venies taisi olla aikoinaan ensimmäinen keskiaikalaulu, jonka opettelin. Silloin asuin vielä Hirvenkylässä (Jyväskylässä) ja aloitimme tyttöjen kanssa viikoittaisen laulupiirin.
Vaikka kymmenen vuotta on lyhyt aika oli laulunharrastaminenkin vähän erilaista kuin nykyään. Saimme käsiimme seuran oman lauluvihkosen Kaikenkansan laulukirjan, josta otimme kaikille kopiot ihan vanhanaikaisella kopiokoneella. Nykyisin tuonkin julkaisun, kuten muutkin seuran julkaisut eli lastut saa ladattua ilmaiseksi netistä (Seuran sivuja uudistetaan tosin just nyt, eikä laulukirja ole tällä hetkellä saatavilla).
Oma vihkoni on pahoin kärsinyt, täynnä teetahroja ja nidonta on irronnut jo aikaa sitten. Mutta se on minun lauluvihkoni, jossa on edelleenkin Hirvenkylän leima etukannessa. Päädyin siihen, että en ehkä voi korvata tuota reliikkiä sielutttomalla uudella tulosteella, vaikka käytettävyys on vähän kärsinyt. Kursinkin vihkoa uudelleenkokoon pellavalangalla.
Laulamista matkimalla
Laulujen opettelussakin käytettiin perin vanhanaikaisia menetelmiä. Meistä kukaan ei osannut esimerkiksi muinaisranskaa, oksitaania tai keskiajan englantia, joten opettelimme lyriikoita näin niitä on perinteisesti Aarnimetsässä äännetty -metodilla. Latinan kielen ääntämystä sen sijaan osasin vahtia jonkunverran jo tuolloin ja opettelimme latinankieliset biisit klassisella antiikin ääntämyksellä. En osaa edelleenkään ääntää esimerkiksi c-irjaimia keskiaikaisittain laulaessani.
En osannut, enkä osaa edelleenkään nuotteja. Opettelimme biisejä nuotteja osaavan laulunopettajaamme matkimalla. Silloin ei tullut mielenkään, että nykypäivänä minulla on käytössäni mieletön määrä nettivideoita ja spotify-soittolistoja, josta voin jatkuvasti etsiä uusia biisejä laulettavaksi. Koko keskiaikaisen musiikin maailma on nykyään avoin.
Aikoinaan keskiaikabiisejä kuuli harvoin ja melodian muistaminen oli vain oman muistin varassa. Siksi huomaan itse ja muutaman kerran minua on myös huomautettu siitä, että olen oppinut joidenkin laulujen melodiat helponnettuna tai säätänyt huomaamattani jotain omaa jonnekin väliin. Mutta se kai sopii tällaisen pelimanni-ideologiaan uskovan nuotinlukutaidottoman lauleskeluun vallan hyvin. Samalla lailla paremman väen melodiat lienevät vähän muuttuneet kansan parissa silloin keskiajallakin.
Pääasia on, että itsellä on hyvä mieli laulaa. Suosikkilaulujeni laulaminen tuntuu jotenkin voimauttavalta, hyvä tunne tulee jostain vatsalihaksista saakka. Laulun uudelleen aloittaminen harrastuksena on antanut mielettömästi hyvää energiaa. En laula missään ryhmässä, vaan teen itse omia lyriikoita ja kertailen vanhoja tuttuja lauluja hiljakseen. Alakerran naapuri taas varmaan kiittää, kun joutuu kestämään sulosointujani.
Tästä sanoituksesta
Olen myös ylpeä siitä, että olen uskaltanut esittää kaksi kertaa itse kirjoittamiani lauluja keskiaikatapahtumassa tänä vuonna. Yksin laulaminen ilman säestystä on aina haastavaa ja omien laulujen laulaminen tekee siitä vielä henkilökohtasempaa. Ensimmäisellä kerralla jännitti paljon ja toisella kerralla esiintyminen oli jo aivan luontevaa. Tuli sellainen olo, että tällaiselle yleisölle uskaltaa esiintyä toistekin.
Sydämtalvenjuhlassa esitin Bacche bene venies -kappaleen suomenkielisen version, jonka olin saanut valmiiksi pari päivää aiemmin. Kappale alkoi vaan soida päässä ja ekan säkeistön sanat tulivat päähän jostakin. Muiden säkeistöjen kirjoittamiseen näinkin sitten vähän enemmän vaivaa. Koska nälkä kasvaa syödessä ja mulla oli paljon asiaa viinin iloista, säkeistöjä tulikin rustattua aika monta.
Sanoitukset myötäilevät aiheeltaan alkuperäisen laulun tematiikkaa, mutta tämä ei ole mikään käännös, eikä edes yritä olla sitä. Halusin kuvailla erilaisia tilanteita, joissa tuota elämilolientä juodaan, kun taas alkuperäinen teksti keskittyy enemmän alkoholin ja lihan ilojen yhteyteen. Tähän aspektiin viittaa sanoituksessani vain yksi säkeistö, joka vastaa alkuperäisen kappaleen erästä säkeistöä sisällöltään lähes täysin. Jos melodia ei ole tuttu, voipi aluperäistä laulua kuunnella mm. täällä.
Mutta pitemmittä puheitta esittelen teille jälleen uuden sanoituksen:
Bachus viinin jumala
Bachus
viinin jumala
puoleesi nyt käännyn,
anna hyvä
humala
tai aivan
näännyn.
Tämä viini
suoniini,
vuolaasti kun
virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Juotavaksi
kelpaava
jokainen on
laatu
kapakassa
virtaava
Bachukselta
saatu.
Tämä viini
suoniini,
vuolaasti kun
virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Punaiselle
lihalle
hyvä
punaviini,
valkoiselle
kalalle
paras
valkoviini.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Juhlissa kun
olo on
jo kyllin fiini,
saapi silloin huomion
kallis kuohuviini.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Pohjolassa
kamaluus
tuiskun sekä viiman
silloin käypi kulaus
kuuman yrttijuoman
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Turtumuksen
aiheuttaa
paiste liian
kuuma,
virkistyksen
tarjoaa
kylmä
olutjuoma.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Bachus
meille tarjoaa
viileän tuon
nesteen,
sydämessä
aikaan saa
Venuksenkin poltteen.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Bachus sinun
lahjoistas
nauttii itse
kuningas
Eikä pistä
pahemmaks
paroni tai ruhtinas.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Leilistänsä
hörppäilee
jo tuolla kulkuri,
Linnassansa
siemailee
viiniä ritari.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Juomista
eteheni
parasta nyt
tuokaa,
Bachukselle
kanssani
maljat
pohjaan juokaa.
Tämä viini
suoniini
vuolaasti kun virtaa,
tunteelle
näin ihanalle
ei ole
vertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti