Liityin Facebookissa Tekemättömien toukokuu -ryhmään. Ryhmän ideana on haastaa historianelävöittäjiä saattamaan valmiiksi pitkään keskeneräisenä olleet projektit. Monesti näitä keskeneräisiä projekteja kutsutaan kansainvälisellä käsityöbloggaajien slangilla vitsikkäästi ufoiksi (Unfinished Object).
Minulla ainakin on ufoja kaapit, komerot ja kirstut pullollaan. Erityisesti kunnianhimoiset kirjontaprojektit ufoutuvat helposti. Uusia tekniikoita on kiva kokeilla, mutta kärsivällisyys hiipuu nopeasti. Keskiaikaprojekteissa käy vielä usein niin, että puolivälissä projektia huomaa tehneensä alkuosan täysin epäajanmukaisesti. Pitkien projektien aikana omat laatustandardit ehtivät kasvaa.
Toukokuussa pitäisi siis kaivaa siis vanhoja kirjontaprojekteja esille ja saada jotain edistystä aikaan. Kesken on ainakin yksi istuintyyny, yksi aplikoitava hihakoriste ja yksi silkkikokeilu, joka muotoutunee pikkupussiksi.
Olen tehnyt koko kevään yhtä villaista alusmekkoa, vailla paineita. Alunperin mekko piti saada valmiiksi Sydäntalvenjuhlaan, sitten Homobonukseen. Yritin saada mekon valmiiksi Kruununturnajaisiin, mutta pääsiäispyhät huomion vei pienempikokoinen projekti. Nyt mekosta on pitkät saumat ja helma huoliteltu, mutta hihat odottavat vielä istuttamistaan. Saumojakaan en ole vielä laskenut käsinompeluhaasteeseen.
Sitten tajusin, miten ihanaa on olla juuri tässä harrastusvaiheessa. Käsinommeltuja vaatteita minulla on jo enemmän kuin yhden viikonlopun tarpeeseen. Ei ole siis mitään välttämätöntä kiirettä hutiloida vaatteita valmiiksi. Voi keskittyä prosessiin kunnolla. Selkä- ja niskasäryn määrää ei kannata lisätä vielä vapaa-ajan ylimitoitetuilla käsityöharrastuksilla.
Voin siis nautiskella käsitöiden riemuista ilman paineita. Parhaimmillaan keskiaikaharrastus onkin silloin, kun ei yritä liikaa: ystävien kanssa voi juoruta, juoda teetä ja yrittää ehkä vähän ommellakin. Kun arkielämässä joutuu suorittamaan niin paljon, miksi sitten siirtää sitä suorittamisen meininkiä keskiaikaharrastukseenkin. Minun harrastuskevättäni voisi luonnehtia parhaiten motolla "Nautiskelua, ei suorittamista!" Olisikohan siinä mottoa koko vuodelle?
Mutta siihen pienempikokoiseen projektiin. Teemme Alinan kanssa paronikunnan airuelle uutta tabardia. Toisen hihan aplikaatio on jo hyvässä vauhdissa, mutta toinen hiha on vasta alkutekijöissään. Kangas on ihanaa ohutta villaa ja lankana aitoa silkkiä. Aplikointi on yllättävän kivaa. Pitäisiköhän sitä ruveta tekemään enemmänkin sitten, kun entiset kirjontaufot on saatu valmiiksi? Tabardi kuitenkin valmistunee jo kevään aikana.
Minulla ainakin on ufoja kaapit, komerot ja kirstut pullollaan. Erityisesti kunnianhimoiset kirjontaprojektit ufoutuvat helposti. Uusia tekniikoita on kiva kokeilla, mutta kärsivällisyys hiipuu nopeasti. Keskiaikaprojekteissa käy vielä usein niin, että puolivälissä projektia huomaa tehneensä alkuosan täysin epäajanmukaisesti. Pitkien projektien aikana omat laatustandardit ehtivät kasvaa.
Toukokuussa pitäisi siis kaivaa siis vanhoja kirjontaprojekteja esille ja saada jotain edistystä aikaan. Kesken on ainakin yksi istuintyyny, yksi aplikoitava hihakoriste ja yksi silkkikokeilu, joka muotoutunee pikkupussiksi.
Olen tehnyt koko kevään yhtä villaista alusmekkoa, vailla paineita. Alunperin mekko piti saada valmiiksi Sydäntalvenjuhlaan, sitten Homobonukseen. Yritin saada mekon valmiiksi Kruununturnajaisiin, mutta pääsiäispyhät huomion vei pienempikokoinen projekti. Nyt mekosta on pitkät saumat ja helma huoliteltu, mutta hihat odottavat vielä istuttamistaan. Saumojakaan en ole vielä laskenut käsinompeluhaasteeseen.
Sitten tajusin, miten ihanaa on olla juuri tässä harrastusvaiheessa. Käsinommeltuja vaatteita minulla on jo enemmän kuin yhden viikonlopun tarpeeseen. Ei ole siis mitään välttämätöntä kiirettä hutiloida vaatteita valmiiksi. Voi keskittyä prosessiin kunnolla. Selkä- ja niskasäryn määrää ei kannata lisätä vielä vapaa-ajan ylimitoitetuilla käsityöharrastuksilla.
Voin siis nautiskella käsitöiden riemuista ilman paineita. Parhaimmillaan keskiaikaharrastus onkin silloin, kun ei yritä liikaa: ystävien kanssa voi juoruta, juoda teetä ja yrittää ehkä vähän ommellakin. Kun arkielämässä joutuu suorittamaan niin paljon, miksi sitten siirtää sitä suorittamisen meininkiä keskiaikaharrastukseenkin. Minun harrastuskevättäni voisi luonnehtia parhaiten motolla "Nautiskelua, ei suorittamista!" Olisikohan siinä mottoa koko vuodelle?
Mutta siihen pienempikokoiseen projektiin. Teemme Alinan kanssa paronikunnan airuelle uutta tabardia. Toisen hihan aplikaatio on jo hyvässä vauhdissa, mutta toinen hiha on vasta alkutekijöissään. Kangas on ihanaa ohutta villaa ja lankana aitoa silkkiä. Aplikointi on yllättävän kivaa. Pitäisiköhän sitä ruveta tekemään enemmänkin sitten, kun entiset kirjontaufot on saatu valmiiksi? Tabardi kuitenkin valmistunee jo kevään aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti