Offella-piiraitten ohje löytyy Maestro Martinon keittokirjasta, joka julkaistiin ensimmäisen kerran 1465 Italiassa. Rekonstruktio on tehty ihan itse. Samoja piiraita tarjottiin myös Historiallisen tanssileirin alkupaloina viime syksynä.
Tällä kertaa testasin, miten viikuna sopisi reseptiin. Alkuperäisessä reseptissä piiraisiin ei kuitenkaan tule viikunaa. Alkuperäisissä ohjeessa piiraisiin tulee myös kahdenlaista juustoa. Samoin voitaikina ei ole käsittääkseni kovin ajanmukainen ratkaisu piirakoitten kuoreksi. Joskus pitäisi testata, millaisia piiraista tulisi esimerkiksi filotaikinakuorella.
Pienten suupalojen ohje on yksinkertainen:
Offella-piiraat
1 pkt voitaikinalevyjä (500g)
1 pkt mozzarella-juustoraastetta
3 kananmunaa
1 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 pkt sahramia
1 pkt pehmeitä viikunoita
1 kourallinen rusinoita
Sulata taikinalevyt. Leikkaa viikunat pieniksi renkaiksi. Sekoita juusto, munat ja mausteet kulhossa. Lisää joukkoon viikunat ja rusinat.
Jaa taikinalevyt kahtia ja taittele niistä juustotäytteisiä piiraita. Sulje saumat hyvin ja voitele piiraat vielä munalla. Paista piiraita 225-asteessa noin 15 minuuttia. Jaa piiraat vielä kahtia tarjoilua varten.
Piiraitten salaisuus on sahrami. Ainakin itse tykkään siitä mausteesta aivan mielettömästi. Sahramia tulee toisinaan laitettua ihan arkielämässäkin esimerkiksi pullataikinaan.
Viikunat toivat piiraiteen makuun lisää pehmeyttä. Mausteet eivät niin potkineet voimakkaasti esille. Runsas munien määrä tekee täytteestä hiukan munakasmaisen. Täyte näytti suorastaan herkullisen keväiseltä keltaisen sahramin ansiosta.
Tänään koittaa lähtö käsinompelijoitten suojeluspyhimyksen kunniaksi järjestettyihin Pyhän Homobonuksen pitoihin. Luvassa on hyvää ruokaa, käsitöitä ja hovineitoilua Hänen ylhäisyytensä Aarnimetsän paronittaren palveluksessa.
Kyseessä on ensimmäinen kerta hovineitona. Saavun ensimmäistä kertaa tapahtumapaikalle vasta lauantaina, kesken tapahtuman. Ihanaa päästä Homobonukseen ensimmäistä kertaa vuosiin!
Aihetta on myös juhlaan. Eilen pääsin viimein kiikuttamaan maisterintutkintoanomukseni tiedekunnan kansliaan. Valmistumispäiväksi tulee kiirastorstai, ensimmäinen huhtikuuta. Aprillipäivän maistereita siis ollaan. Todistuksen saan kuitenkin vasta seuraavana tiistaina ja valmistujaisiani juhlin huhtikuun lopulla.
Gradun arvosanassa ei ole tosin paljon juhlimisen aihetta, mutta tärkeintä on kuitenkin prosessin päättäminen ja valmistuminen. En usko, että gradun arvosanalla on kovin suurta merkitystä tulevaisuuden työelämässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti