Pahuksen ärrimurrikirjontaa!

Taas on sen aika. Facebook ja sähköpostilista täyttyvät Nuijasotahehkutuksesta ja pakkauspaniikista. Tyhmät aikuiset ihmiset, joilla on ihan oikea kesäloma ja varaa mennä Nuijasotaan!

Kaltaisellani sosiaalipummilla ei ole kesän ykköskeskiaikatapahtumaan millään varaa, taaskaan. Puhuimme erään samantapaisessa tilanteessa elävän keskiaikailijan kanssa siitä, miten seura ei ole enää köyhän harrastus.

Tapahtumapaikkojen vuokrat nousevat yhä ja sitä myötä tapahtumamaksut. Matkoihinkin menee rahaa. Autottomalle tapahtumaan meno aiheuttaa aina ylimääräistä säätöä.

Mikäli haluaa tehdä varusteensa mahdollisimman autenttisesti, niihinkin saa uppoamaan hurjia summia. Kangas maksaa, metallihelat maksavat, jopa pellavalanka on hävyttömän kallista.

Koko vuoden olen yrittänyt olla tuntematta itseäni huonoksi keskiaikaharrastajaksi, vaikka minulla ei ole resursseja käydä tapahtumissa niin usein kuin haluaisin, hommata autenttista telttaa kalusteineen ja uudistaa puvustoani säännöllisesti.

Sen sijaan sorrun usein epäautenttisiin opiskelijan patenttiratkaisuihin kankaan ja materiaalien säästämiseksi. Leikkaan tuttavan vanhat kiltitkin mekoiksi.

Ärrimurrikirjonta on jälleen edistynyt parin vuoden takaisesta kuvasta. Nyt on jo kolme neljäsosaa valmiina.

Toiset tekevät hirveästi kaikkea lyhyessä ajassa samalla kun hoitavat työasiat ja parisuhteen. Itse väännän kuudetta vuotta samaa pirun ärrimurrikirjontaa, joka ei tunnu millään tulevan valmiiksi. Tuskailen elämäni kanssa, enkä oikein vieläkään tiedä, mitä haluan tehdä isona.

Aikaa kesätyöttömällä riittää; rahaa, jaksamista ja energiaa ei niinkään. Pumminakin olen huono: En ole saanut vielä penniäkään yhteiskunnalta tänä kesänä.

Toimeentulotukihakemukseni on vaatinut aina vain lisää lisäselvityksiä. Sain vanhemmilta onneksi kesäkuuksi lainaa ruokaan ja vuokranmaksuun. Näistäkin lainoista piti toimittaa viralliset velkakirjat, jottei niitä lasketa tuloksi.

Nyt mennään jo pitkälle heinäkuussa. En edelleenkään tiedä, saanko kesäksi rahaa vai en ja jatkanko syksyllä koulussa vai en. Sen tiedän, että syyskuussa pääsen nauttimaan mielenterveyspalveluista, jonotettuani toukokuun alusta saakka.

Onneksi seurassa on toki myös paljon niitä puolia, jotka eivät maksa mitään. Viikoittaiset tanssiharjoitukset ovat ilmaiset, tiede- ja taidepiiri ei maksa mitään, järjestötoiminnan hallinto ei maksa muuta kuin aikaa ja vaivaa. Tässä elämäntilanteessa seuran perustuminen vapaaehtoisuuteen ja talkootyöhön sopii erinomaisen hyvin kukkarolle.

Ensimmäinen passglass-rakkauteni viihtyi rinnallani viisi vuotta hilpeissä hetkissä. Toinen ei nähnyt ensimmäistäkään.

Keskiaikamarkkinoilla kojussa istuminen oli silti toisinaan aikamoista kidutusta. Varsinkin kun puolalaisten teltta näkyi suoraan kojuumme. Kaikki ne kankaat, vyöt, laukut ja helat. Medeltidsmodessa käyntiä pyrin välttämään. En käynyt hypistelemässä siellä kankaita kertaakaan. Iloisessa joutsenessa kävin vain moikkaamassa tuttuja.

Ainut markkinaostokseni oli maailman kaunein passglass pari vuotta sitten rikkoutuneen tilalle. Tai pikemmin lasi oli maailman kaunein.

Rikoin lasin neljään osaan jo ennen ensimmäistä käyttökertaa. Lasiliimalla se saatiin jälleen kokoon. En silti usko, että saumat kestävät käytössä.

Olisi pitänyt olla järkevä aikuinen ja ostaa autenttiset sakset samasta kojusta. Voudin Järki oli jälleen kerran oikeassa. Ehkä passglassit eivät ole kaltaistani mämmikouraa varten.

Yhden naisen sota saksalaista laskettua kirjontaa vastaan synnyttää paholaisen tyynyn.

Kun ensi viikolla muut kokoontuvat ilonpitoon Kavalahden rannoille, ajattelin viettää aikaa muun muassa ärrimurrikirjonnan parissa rannalla maaten. On jo korkea aika saada tyyny valmiiksi vaikkapa Investituuraan.

Tyynyyn on padottu niin paljon negatiivista energiaa, että siitä tulee varmasti varsinainen paholaisen tyyny. Paholaisen tyyny pistää persauksiin kaikkia muita paitsi mestariaan. Pidän paljon saksalaisesta lasketusta kirjonnasta, mutta suuremmassa mittakaavassa sen tekeminen on turhauttavaa ja luonnetta koulivaa.