Viime aikoina on käsitöistä ja keskiaikajutuista kirjoittaminen jäänyt vähän vähemmälle ja muiden täälläkin käsittelemieni elämänalueiden varjoon. Osittain kyse on olut myös siitä, että pussin valmiiksi saatuani oli ihanaa olla hetki tekemättä mitään ja nauttia siitä tunteesta kun on laaja ja ennaltaavistamattomien tekemättömien käsitöiden kenttä edessä, mutta ei ole niin kiirettä sen toteuttamisen kanssa. Tylsien iltojen ajankuluna toimi kylläkin vanha ikuisuusprojektini, jota sain taas vähän eteenpäin.
Tanssivia tyttöjä esittävän kirjotun tyynyn aloitin ensimmäisen opiskeluvuoden syksyllä, jotta pitkillä junamatkoilla kotiseudulle olisi jotain tekemistä. Käytännössä tein kyllä työtä vain muutamalla junamatkalla, sillä juna tuppaa heilumaan niin kovasti, että en saa oikein mitään tarkempaa tehtyä. Kirjontaa on lisäksi tehty varmaan noin kymmenkuunnassa keskiaikatapahtumassa ajankuluksi. Jokaine tanssityttö on myös vähän erimuotoinen, koska en enää muista itsekään, miten se alkuperäinen malli menikään. Olen myös vuosien mittaan mont kohraa, jotka olisi voinut tehdä autenttisemminkin, mutta olen siitä huolimatta päättänyt taistella projektin loppuun asti. Tuttuun tapaan on tämäkin malli peräisin Stich Out of Time- kirjasesta.
Ikuisuusprojektin lisäksi pääsin seilaamaan vähän vieraammille vesille, nimittäin nakkipipon teon ihmeelliseen maailmaan. Eräs Unikankareen taistelutreeneissä käyvä ystäväni kun tilasi minulta sellaisen ja toi summittaiset työohjeet tarvikkeitten kera. Piposta ei ole kuvaa, mutta hyvä niin, sillä projektista tuli kyllä ehkä yksi rumimmista ja epäsiisteimmistä käsitöistä, mitä olen koskaan tehnyt. Monen vaiheen ja erheen jälkeen saatiin kuitenkin pipo käytettävään kuntoon, vaikka takaraivolle pieni kuhmura jäikin. Nimittäin ensin siitä tuli aivan liian pieni ja lisäpalat laitettuani todettiin vielä, että nakkien täyte on liian tiukassa, jotta se suojaisi tarpeeksi. Vanua löytyi ympäri kämppää vielä päivienkin päästä mitä kummallisimmista paikoista, eikä varmaan kissa auttanut yhtään siinä asiassa. Ei tainnut olla siis minun leipälajini tuo!
Viikonloppuns myös kunnostauduin tekemään pitkästä aikaa pikaisesti mundiskäsitöitä. Neuloin metallinhohtoisista jämälangoista itselleni omalla mallilla pienen keepin, jonka viimeistely tosin on vielä vähän kesken. Pitäisi nimittäin vielä ostaa sillkinauhaa keepin kiristyslangaksi ja virkata koristeelliset reunukset neuleen sivureunoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti