Tein sosiaalipummailun kunniaksi kerrankin kunnon ruokaa, nyt kun rahaa on vähän turhuuksiinkin. Ruuat ovat modernia juhlavampaa arkiruokaa, keskiaikailun jätin tänään vähemmälle. Tosin keskiaikaherkkujen makumaailma vaikuttaa ainakin mausteiden osalta arkiruokaankin. 
Gythan keittiössä asuu ruuan lisäksi myös nykytaide. Kulttuurikodin julisteet rivissä.
Tässä on virallisesti maailman parhaimman makaronilaatikon resepti. Kuten arvata saattaa, se ei ole tapani mukaan ihan perinteinen:
Gythan makaronilaatikko
1 pkt tummaa makaronia ( Torino, 400g)
Kastike:
1 pkt kikherneitä
1 ps pinjansiemeniä
5 dl maitoa
3 munaa
turaus sinappia
ripaus muskottipähkinää
ripaus salviaa
1 tl maustepippuria
Päälle:
200g briejuustoa
raastettua Edamia
Keitä makaronit. Vatkaa maito ja munat kevyesti. Lisää joukkoon sinappi Ja mausteet ja sekoita. Lisää kastikkeeseen lopuksi valutetut kikherneet ja pinjansiemenet.
Sekoita makaronit ja kastike oliiviöljyllä voideltuun vuokaan. Asettele päälle pieneksi leikellyt briejuuston palat ja juustoraaste. Paista 200-asteessa noin 30 minuuttia.
Gythan keittössä on aina tilaa yhdelle venyttelytaitoiselle.
Makaronilaatikon seuraksi tein myös salaattia ruokakomerosta löytyneistä aineksista. Salaatista tuli yllättävän hyvää, vaikka viralliseesti vihaan kaikkea vihreää paitsi rucolaa, basilikaa ja sitruunamelissaa. Olisikohan sitruunamehu vielä särmäköittänyt salaattia lisää?
Rucolasalaatti
1 pkt villirucolaa
1 prk raejuustoa
1 vihreä paprika
4 tomaattia
2 rkl oliiviöljyä
Viheliäiset ämmät rivissä. Huomaa eripituiset käsivarret.
Ärrimurrikirjonta on myös edennyt. Enää 6.25 viheliäistä akkaa jäljellä ja se on valmis. Tosin suunnittelin kirjovani vielä nimeni tyhjäksi jäävään reunaan. Ihan vain siltä varalta, ettei kenellekään jäisi epäselväksi, kuka istumapaikan on varannut.
Kollaasi valtaa alaa keittiön seinästä.
Tänään kirjontatyötäni ihaili sympaattinen laitapuolen kulkija Kupittaanpuistossa. Rakkaus käsitöihin yhdistää, ilmeisesti.
Roinaan kiintynyt materialisti ottaa talteen niin lahjapaperit kuin näyttelykutsutkin.
Ps. Mä haluaisin sittenkin ehkä isona kokiksi. Tai ainakin päästä ihan vaan katsomaan, mitä kokkikoulussa tehdään. Olisiko ensi kevään yhteishaku taas uusien urasuunnitelmien aikaa? Ensin pitäisi vain päättää, mitä tehdä nykyisen koulun suhteen. Vihaan päättämättömyyttä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti