Blogin kirjoittaminen on jäänyt tänä syksynä vähiin. Syy siihen on valitettava ja ilmeinen: aikapula.
Syksy on ollut todella rankkaa puurtamista journalismin parissa. Pitkiä päiviä, tsiljoona tehtävää. Käsitettä vapaa-aika ei ole ollut olemassa elämässäni. Hirveä stressi ja ahdistus on päällä kokoajan.
Monesti on mielessä pyörinyt, onko tulevaisuus toimittajana tämän arvoista. Entä jos sairastuu burn outiin jo ennen kuin ura on alkanutkaan? Mistä tiedän haluanko ja pystynkö oikeasti tähän? Miten voin ympätä koulun ja harrastukset vuorokauden 24 tuntiin?
Monesti on mielessä pyörinyt, onko tulevaisuus toimittajana tämän arvoista. Entä jos sairastuu burn outiin jo ennen kuin ura on alkanutkaan? Mistä tiedän haluanko ja pystynkö oikeasti tähän? Miten voin ympätä koulun ja harrastukset vuorokauden 24 tuntiin?
Pahimmillaan 9-tuntisten koulupäivien jälkeen pitäisi vielä löytää jostain energiaa keksiä juttuaiheita. Sen lisäksi pitäisi vielä etsiä haastateltavia ja tehdä haastattelut, editoida ja viilata sisältöä. Tämä kaikki siis vapaa-ajalla koulupäivien jälkeen.
Stressi tappaa luovuuden. On vaikeaa olla luova, kun deadlinehelvetti kaatuu päälle. Yliopiston jälkeen ahdistaa, kun ei voi yhtään itse vaikuttaa omaan lukujärjestykseensä.
Kun saa vihdoin syventyä kirjoittamiseen ja editointiin ilman stressiä, tajuaa taas miksi toimittaminen on niin kivaa. Opiskelijana pääsee kokeilemaan uusia oivalluksia ja oppii jatkuvasti uutta. Kysymys kuuluukin, painavatko hyvät hetket vaakakupissa enemmän kuin kaikki ahdistus ja stressi.
Milloin sitä oppii vain ottamaan rennosti ja nauttimaan elämästä? Miksi vapaa-ajallakin pitää suorittaa?Kaikista kivoistakin jutuista tulee stressaantuneena vain suorituksia muiden joukossa. Miksi pitää aina yrittää olla niin pirun vastuuntuntoinen ja päteä kaikkialla?
Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Illalla on edessä viimeiset haastattelut ennen syyslomaa. Huomenna koulu järjestää cocktail-juhlat opiskelijoille ja opettajille. Saa laittaa hienot vaatteet päälle ja vaihtaa vaihteen vapaalle.
Syysloma alkaa, saa hengähtää hetken. On aikaa tehdä asioita, jotka eivät liity millään tavalla journalismiin. Suunnitella vaikka uusia keskiaikajuttuja....
Stressi tappaa luovuuden. On vaikeaa olla luova, kun deadlinehelvetti kaatuu päälle. Yliopiston jälkeen ahdistaa, kun ei voi yhtään itse vaikuttaa omaan lukujärjestykseensä.
Kun saa vihdoin syventyä kirjoittamiseen ja editointiin ilman stressiä, tajuaa taas miksi toimittaminen on niin kivaa. Opiskelijana pääsee kokeilemaan uusia oivalluksia ja oppii jatkuvasti uutta. Kysymys kuuluukin, painavatko hyvät hetket vaakakupissa enemmän kuin kaikki ahdistus ja stressi.
Milloin sitä oppii vain ottamaan rennosti ja nauttimaan elämästä? Miksi vapaa-ajallakin pitää suorittaa?Kaikista kivoistakin jutuista tulee stressaantuneena vain suorituksia muiden joukossa. Miksi pitää aina yrittää olla niin pirun vastuuntuntoinen ja päteä kaikkialla?
Nyt ollaan kuitenkin jo voiton puolella. Illalla on edessä viimeiset haastattelut ennen syyslomaa. Huomenna koulu järjestää cocktail-juhlat opiskelijoille ja opettajille. Saa laittaa hienot vaatteet päälle ja vaihtaa vaihteen vapaalle.
Syysloma alkaa, saa hengähtää hetken. On aikaa tehdä asioita, jotka eivät liity millään tavalla journalismiin. Suunnitella vaikka uusia keskiaikajuttuja....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti