Olen viikonloppuna pitokokkina Aarnimetsän Akatemia - nimisessä keskiaikatapahtumassa. Pidot tulevat olemaan 1400-luvun Italiaan sijoittuva kokonaisuus. Reseptit ovat peräisin Maestro Martinon Arte Coquinaria -teoksesta.
Keskiaikapitojen kokkaaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu. Suunnittelu aloitetaan jo kuukausia ennen tapahtumaa. Tavallinen tapahtumakävijä ei välttämättä tajuakaan, miten paljon valmistelut ennen tapahtumaa vievät aikaa.
Ennen varsinaista keittiössä hääräämistä pitää ratkaista monta asiaa. Pitää suunnitella ruokalajien kokonaisuus, rekrytoida tarpeeksi apulaisia, laskea ruoka-ainemääriä, sopia kauppakyydeistä, tilata ruokatarvikkeita ja tehdä viikonlopulle aikataulu keittiöön.
Itse pitojen suunnittelussa on omat haasteensa moderniin ruuanlaittoon verattuna. Reseptejä on välillä hankala löytää, vaikka suomenkieliset keskiaikakeittokirjat ovatkin viimevuosina helpottaneet tilannetta. Parhaat kirjat ovat kuitenkin englanniksi, joten reseptienkääntämiseen ja mittayksiköiden muuttamiseen menee aikaa.
Usein kokit tekevät myös itse omia rekonstruktioitaan alkuperäislähteitten pohjalta. Esimerkiksi suurimpaan osaan Akatemian pitoruuista olen tehnyt itse reseptit alkuperäisteoksen pohjalta. Onneksi Martino kirjoittaa useimmiten vielä nykyaikakin selkeästi ymmärrettävää tekstiä.
Keskiaikaisten reseptien alkuperäisteksti ei ole välttämättä aina kovin tarkkaa ja antaa paljon tulkintamahdolllisuuksia. Monesti joutuu pohtimaan pitkään, mitä alkuperäistekstin kirjoittaja oikein mahtoi tarkoittaa.
Vanhat mittayksiköt saattavat tuottaa vaikeuksia. Ruoka-aineitten nimetkin ovat saattaneet muuttaa merkitystään. Pohjolassa harvinaisempia aineksia joutuu joskus korvaamaan halvemmalla ja paremmin saatavissa olevalla vaihtoehdolla.
Itse tapahtumassa sitten kokilla onkin aikamoista hujakkaa. Käytännöllisesti katsoen koko tapahtuma menee keittiössä. Päävastuu ruuasta on pitokokilla. Koordinaatiokykyä tarvitaan, jotta kokonaisuus pysyy hallinnassa ja ruoka valmistuu ajallaan. Apulaiset helpottavat tosin huomattavasti työtaakkaa.
Varmaa on ainakin se, että sunnuntaina seisominen tuntuu jaloissa. Mutta keittiössä häärääminen on kaiken työn ja tuskan arvoista.
Keskiaikapitojen kokkaaminen ei ole aivan yksinkertainen juttu. Suunnittelu aloitetaan jo kuukausia ennen tapahtumaa. Tavallinen tapahtumakävijä ei välttämättä tajuakaan, miten paljon valmistelut ennen tapahtumaa vievät aikaa.
Ennen varsinaista keittiössä hääräämistä pitää ratkaista monta asiaa. Pitää suunnitella ruokalajien kokonaisuus, rekrytoida tarpeeksi apulaisia, laskea ruoka-ainemääriä, sopia kauppakyydeistä, tilata ruokatarvikkeita ja tehdä viikonlopulle aikataulu keittiöön.
Itse pitojen suunnittelussa on omat haasteensa moderniin ruuanlaittoon verattuna. Reseptejä on välillä hankala löytää, vaikka suomenkieliset keskiaikakeittokirjat ovatkin viimevuosina helpottaneet tilannetta. Parhaat kirjat ovat kuitenkin englanniksi, joten reseptienkääntämiseen ja mittayksiköiden muuttamiseen menee aikaa.
Usein kokit tekevät myös itse omia rekonstruktioitaan alkuperäislähteitten pohjalta. Esimerkiksi suurimpaan osaan Akatemian pitoruuista olen tehnyt itse reseptit alkuperäisteoksen pohjalta. Onneksi Martino kirjoittaa useimmiten vielä nykyaikakin selkeästi ymmärrettävää tekstiä.
Keskiaikaisten reseptien alkuperäisteksti ei ole välttämättä aina kovin tarkkaa ja antaa paljon tulkintamahdolllisuuksia. Monesti joutuu pohtimaan pitkään, mitä alkuperäistekstin kirjoittaja oikein mahtoi tarkoittaa.
Vanhat mittayksiköt saattavat tuottaa vaikeuksia. Ruoka-aineitten nimetkin ovat saattaneet muuttaa merkitystään. Pohjolassa harvinaisempia aineksia joutuu joskus korvaamaan halvemmalla ja paremmin saatavissa olevalla vaihtoehdolla.
Itse tapahtumassa sitten kokilla onkin aikamoista hujakkaa. Käytännöllisesti katsoen koko tapahtuma menee keittiössä. Päävastuu ruuasta on pitokokilla. Koordinaatiokykyä tarvitaan, jotta kokonaisuus pysyy hallinnassa ja ruoka valmistuu ajallaan. Apulaiset helpottavat tosin huomattavasti työtaakkaa.
Varmaa on ainakin se, että sunnuntaina seisominen tuntuu jaloissa. Mutta keittiössä häärääminen on kaiken työn ja tuskan arvoista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti