Viime aikoina olen nähnyt kaoottisia unia. Unia, jotka saavat miettimään. Muistan harvoin uniani, mutta nyt stressi kai aiheuttaa ihmeellisiin uniin heräilyä keskellä yötä.
Viime yönä näin unta kissastani. Ipatilli oli saanut supervoimat antavaa myrkkyä. Turkki oli muuttunut pimeässähohtavaksi neonvihreäksi.
Kaikista elämisistä oli tullut aggressiivisia petoja, jotka tekivät parhaansa raadellakseen omistajansa.
Unessa muun muassa heitin Ipatillin ikkunasta ulos, mutta se söi tiensä läpi tiiliseinän takaisin sisälle. Ja raateli kauhealla kidallaan mun nilkkoja ja ranteita. Lopulta sain jostain vasta-ainetta, joka piti sivellä rimpuilevan ja purevan superkissan turkkiin.
Heräsin siihen, että joka paikkaan sattui. Ihmeellistä lihassärkyä ja epätodellinen olo. Aamuyön oma epätoivoinen todellisuus.
Mietin, mitä kaikkea menerän kun en muista uniani. Entä jos alitajuntani yrittää viestiä minulle jotain tärkeää, joka vain valuu ohitse?
Uudessa Imagessa on kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kuva. Seuraavana päivänä näin unta, jossa esitin hänelle modernin runon.
Runo koostui lehdestä leikatuista kuvista ja riimittelemistäni sanoista. Lausuessani runoani selitin kuvien sisällön runollisesti ja elegantisti, itsekin huumautuneena sanoistani. Runoa tuli koko ajan vain lisää suomalaiskansallisessa maisemassa.
Herättyäni pohdin pitkään, tuleeko minusta ikinä kirjailijaa. Koko syksyn päässäni on pyörinyt uusia tarinan aihoita, joita ei ole aikaa pistää paperille.
Villeimmissä ja epärealistisimmissa kuvitelmissani jätän koulun kesken, alan toteuttaa lapsuuden kirjalijahaaveita. Toisinaan kun toimittajakoulutus puristaa kirjoittamistani tiukkaan muottiin, se lohduttaa. En hauaisi menettää ilmaisuvoimaani journalismille.
Tässä iässä pitäisi kai jo tietää, mitä haluaa. Aina kun katson nuorempia luokkatovereitani, minulle tulee päämäärättömän lusmuileva olo.
Tiedän vain, että haluan kirjoittaa, välittää tarinoita, kohdata ihmisiä aidosti. En tiedä, onko se tarpeeksi. En tiedä, onko minulla toimittajalta vaadittavaa kovuutta, ärhäkkyyttä, uutistajua. Enkä edes tiedä, haluanko edistää kovaa kaiken läpitunkevaa journalismia.
Miksi elämässä ei kerrankin voisi olla enemmän pehmeää?
Kaikista elämisistä oli tullut aggressiivisia petoja, jotka tekivät parhaansa raadellakseen omistajansa.
Unessa muun muassa heitin Ipatillin ikkunasta ulos, mutta se söi tiensä läpi tiiliseinän takaisin sisälle. Ja raateli kauhealla kidallaan mun nilkkoja ja ranteita. Lopulta sain jostain vasta-ainetta, joka piti sivellä rimpuilevan ja purevan superkissan turkkiin.
Heräsin siihen, että joka paikkaan sattui. Ihmeellistä lihassärkyä ja epätodellinen olo. Aamuyön oma epätoivoinen todellisuus.
Mietin, mitä kaikkea menerän kun en muista uniani. Entä jos alitajuntani yrittää viestiä minulle jotain tärkeää, joka vain valuu ohitse?
Uudessa Imagessa on kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen kuva. Seuraavana päivänä näin unta, jossa esitin hänelle modernin runon.
Runo koostui lehdestä leikatuista kuvista ja riimittelemistäni sanoista. Lausuessani runoani selitin kuvien sisällön runollisesti ja elegantisti, itsekin huumautuneena sanoistani. Runoa tuli koko ajan vain lisää suomalaiskansallisessa maisemassa.
Herättyäni pohdin pitkään, tuleeko minusta ikinä kirjailijaa. Koko syksyn päässäni on pyörinyt uusia tarinan aihoita, joita ei ole aikaa pistää paperille.
Villeimmissä ja epärealistisimmissa kuvitelmissani jätän koulun kesken, alan toteuttaa lapsuuden kirjalijahaaveita. Toisinaan kun toimittajakoulutus puristaa kirjoittamistani tiukkaan muottiin, se lohduttaa. En hauaisi menettää ilmaisuvoimaani journalismille.
Tässä iässä pitäisi kai jo tietää, mitä haluaa. Aina kun katson nuorempia luokkatovereitani, minulle tulee päämäärättömän lusmuileva olo.
Tiedän vain, että haluan kirjoittaa, välittää tarinoita, kohdata ihmisiä aidosti. En tiedä, onko se tarpeeksi. En tiedä, onko minulla toimittajalta vaadittavaa kovuutta, ärhäkkyyttä, uutistajua. Enkä edes tiedä, haluanko edistää kovaa kaiken läpitunkevaa journalismia.
Miksi elämässä ei kerrankin voisi olla enemmän pehmeää?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti