perjantai 10. syyskuuta 2010

Tietokoneettomuuden opetuksia

Pitkään kestänyt blogihiljaisuus johtui elokuun alussa alkaneista tietokoneongelmista. Nyt on tietokone korjattu, koulu alkanut ja syksyn kiireet päällä.

Kuukausi ilman tietokonetta muutti elämääni. Haluaisin kirjoittaa kolumnin siitä, mitä kaikkea tietokoneen käytöstä vapautuneella ajalla voi tehdä. Huonon istumaergonomian sijaan vietin aikaa pystyasennossa ulkona ihmisten parissa. Iltaisin en halunnut jäädä yksin kotiin.

Aloitin muun muassa vapaaehtoistyöt Emmaus Aurinkotehtaan -kirpparilla. Kävin uimasssa kolme kertaa viikossa Samppalinnan uimastadionilla. Sain valtavasti energiaa ja tunsin viimeinkin tekeväni oikeasti jotain. Molempien harrastuksien toivonkin jäävän osaksi tietokoneellista elämääni.

Ihmisille tuli soiteltua useammin, kun ei voinut ottaa yhteyttä sähköpostitse tai Facebookitse. Virtuaaliystävyys ei korvaa ihan oikean elämän kontakteja.

Nettiä käytin lähinnä kirjaston ilmaisilla 15 minuutin koneilla. Varttitunti riitti päivittäisiin asioihin oikein hyvin. Sähköpostit ehti lukea ja ehkä kirjoittaakin muutaman mailin. Yleensä aikaa jäi vielä muutama minutti Facebookillekin.

Netittömyys vaivasi lähinnä siinä vaiheessa, kun piti googlettaa joku aukioloaika tai etsiä Wikipediasta joku nippelitieto. Mutta se opetti vain kärsivällisyyttä. Nykyihmisen pitää sopeutua uudestaan siihen, ettei kaikki maailman tieto ole vain yhden tuplaklikkauksen päässä tietokoneruudulta.

Huomasin, että Facebook on kuin energiasyöppö ystävä. Se vie kohtuuttomasti aikaa ja resursseja antamatta itse juuri mitään takaisin. Sitä pitää vahtia ja hoitaa. Se lumoaa syövereihinsä niin, että on vaikea päästä irti.

Kun tauko oli ohi, huomasin lipsuvani nopeasti samoihin internetinkäyttörutiineihin. Yritän kuitenkin pitää vastaisuudessa tarkemmin huolta myös koneettomasta laatuajasta.

Kuukauden kokemuksen jälkeen suosittelen kaikille muillekin säännöllisiä tietokonetaukoja. Kun koulussa ja töissä käyttää päivät tietokonetta, pitääkö sitä laatikkoa palvoa vielä vapaa-ajallakin?



3 kommenttia:

Silja kirjoitti...

Olen huomannut saman, kun olen elänyt pari kuukautta ilman nettiä. Kotona iltaisin tulee tehtyä asioita, esim. luettua kirjoja. Olen vähän miettinyt jopa sitäkin, etten ottaisi nettiä kotiin ollenkaan vaan käyttäisin töissä sen minkä käytän.

Kissapiika kirjoitti...

Asiaa puhut. Facebook vie kohtuuttomasti aikaa. Toisaalta kun siellä ei käy, tuntuu jäävän paitsi asioista. Ystäväni(yleistystä, tää koskee ehkä yhtä tai kahta) eivät kerro minulle kuulumisiaan, kun ovat ne jo fb:ssä kuuluttaneet kaikille. "Ai, et sä tiennyt? Mä fb:ssä kerroin jo aikoja sitten." Juu. En. Ehkä oma moka, pitäisi pitää yhteyttä.
Mä olen niitä ihmisiä, jotka hautautuu kaikkien käsitöiden alle, jos ei ole koneella...

Blogiisi eksynyt satunnainen lukija kirjoitti...

Iso kiitos tästä postauksesta! :)