Hajumuistoja keskiajalta

Olin lauantaina juttukeikalla Aboa vetus et Ars nova - museossa. Aheeni liittyi Ars novan DDR-näyttelyn taiteilijavierailuun, mutta samalla piti tottakai käydä myös katsastamassa vetuksen puoli, monen vuoden jälkeen.

Vaikka asun lyhyen kävelymatkan päässä, tulee maan parhaassa ja kaiketi ainoassa keskiaikamuseossa käytyä hävettävän harvoin. Edellisestä kerrasta oli aikaa vuosia.

Museokauppa oli ainakin kohentunut huomattavasti siitä, kujn siellä edellisen kerran kävin. Keskiaikaan liittymätön krääsä oli korvautunut tieteellisellä kirjallisuudella, astioilla ja muulla elävöitysharrastuksen kannalta tarpeelliselta. Itse museon alueellakin oli kaivettu jonkin verran lisää ja perusnäyttely hiukan vaihtunut.

Valitettavasti asusteisiin keskittynyt Keskiajan bling bling -näyttely oli jo ehtinyt siirtyä muualle, eikä uutta vaihtonäyttelyä ollut vielä ehditty pystyttää. Kevään teemana museossa on ääni ja vetukseen luodaan erilaisia keskiaikaisia äänimaailmoja. Koska yliopistokollegani on museolla töissä, kuullaan näyttelyssä jälleen yliopistolta tuttujen ihmisten ääniä puhumassa muinaiskieliä.



Entäs se haju, johon viittaan otsikossani? Keskiviikona ostin lähimmästä käsityöliikkeestä aivan ihanaa norjalaista Naturgarn-lankaa. Langan valmistus kuulemma lopetetaan ja siksi sitä myydään vähän päälle eurolla kerä.

Langasta lähti heti valmistumaan pakkaskelien innoittamat superlämpimät kintaat, jotka ovat nyt jo käyttökunnossa. Langassa on aivan ihana rasvaisen lampaanvillan tuoksu, joka on paljon vahvempi kuin suomalaisessa perusnovitassa.

Unikankareen viikkopiirissä ruvettiin sitten puhumaan villan tuoksusta Naturgarnin innoittamana. Todellisen villafriikin kuulemma tunnistaa siitä, että hän imppaa villanhajua innoissaan aina kun siihen on mahdollisuus, ei saa siitä kyllikseen. Todellinen harrastaja kuulemma saattaa tunnistaa jopa lammasrodunkin hajun perusteella sekä katsomalla villalangan tekstuuria.

Pitäjämme villaharrastajan mukaan norjalaisen langan vahvempi haju johtunee siitä, että suomalaiset teolliset valmistajat kuulemma sekoittavat hyvin hanakasti eri lammasrotujen villaa keskenään, kun taas ulkomailla eri lammasrotujen välisiä eroja kunnioitetaan enemmän. Toisaalta en tiedä, saattaisiko villalangan vahvempi haju johtua osaltaan myös sen värjäämättömyydestä.

Yksi parhaimpia elävöityshistoriani hajumuistoja liityy Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoihin kesällä 2008. Koko lauantaipäivän vettä tuli kaatamalla ja koko alue oli kuin yhtä suurta kuravelliä.

Markkinapäivän lopulla värjöttelimme kaikki pienessä esittelyteltassa sadetta pitäen. Kaikilla oli litimärkää villaa yllä. Haju oli kauniisti sanottuna autenttinen. Siinä pääsi kai lähelle keskiaikaista sadepäivän hajumaailmaa.

Tapahtumamme elävöittävät romantisoitua keskiaikaa. Niissä eivät kovinkaan usein haise kadulle mätänemään heitetyt jätteet tai pesemättömälle iholle noussut hiki.

Lähimmäksi keskiaikaista hajumaailmaa on päästy varmaan silloin, kun vessan putket ovat alkaneet reistailla kesken tapahtuman. Tai kun on unohtanut peseytymisvälineet kotiin ja viilettää hikipäässä villat yllä koko viikonlopun.

Olisi mielenkiintoista matkustaa aikakoneella keskelle keskiaikaista kaupunkia ja saada tietää, oliko siellä todella niin pahanhajuista kuin nykyään kuvitellaan.

Reagoivatko ihmiset hajuun millään tavalla vai olivatko he lapsesta saakka turtuneita tiettyihin hajuihin? Millaiset tuoksut tuntuivat epämiellyttäviltä keskiajan ihmisestä ja olivatko ne samoja kuin nykyään? Ovatko pahat hajut muuttuva kulttuurinen kategoria? Olisi mielenkiintoista löytää tuoksuihin ja hajuihin liittyvää tutkimuskirjallisuutta.