Viikko sitten lauantaina käytiin Sydäntalvenjuhlassa pöydässämme suurta seurapoliittista keskustelua. Koko pohdiskelu alkoi siitä, miten saisimme paikallisyhdistykseen lisää jäseniä. Keskustelun innoittamana olen miettinyt viikon meitä ja muita elävöitysseuroja.
Pohdinnassame nousi esille muun muassa se, saisimmeko lisää aktiiveja mukaan, jos viikkokokoontumisemme olisivat aina jossain julkisessa tilassa.
Pelottaako jäsenten kotonaan järjestämä toiminta uudet potentiaaliset ihmiset pois? Onko siinä yksi syy siihen, että nuorisotalolla tanssitreeneissä käyvät tulevat nihkeästi mukaan kodeissa järjestettävään tiede- ja taidepiiriin? Olisiko piirin nimi parempi olla vaikka viikkokkokoontuminen tai käsityöpiiri? Ajaako komealta kuulostava nimi aloittelijoita pois?
Toisaalta julkiset tilat häviävät kolkkoudessaan intiimeille yksityiskodeille. Ihmisten kotonaan järjestämä paikallistoiminta teetarjoiluineen on ainakin minulle ollut SCA:n sielu. Unikankareella tiede- ja taidepiirin aiheittain kiertävä sijainti on toiminut. Näin kenellekään ei sälytetä päävastuuta kotinsa tarjoamisesta pitäjän käyttöön.
Järkevin ratkaisu olisi mielestäni säilyttää tiede- ja taidepiiri ihmisten kodeissa, mutta yrittää madaltaa kynnystä tulla viikkopiireihin.
Moni on tullut sanomaan, että on harkinnut pitkään uskaltautumista mukaan toimintaan. Pitäisikin tuoda enemmän esille sitä, ettemme pure jokaista aloittelijaa, vaan otamme lämpimästi vastaan. Tanssijoita voisi saada aktiivisemmin mukaan myös muuhun toimintaan.
Keskustelussa kyseenalaistimme myös spekulaationa SCA:n vapaaehtoisuusperiaatteen. Saisimmeko enemmän jäseniä, jos meillä olisi palkattu markkinoija ja jäsentenrekrytoinnista vastaava henkilö?
Markkinointimme varmaan tehostuisi, mutta palkatun työtekijän palkka pitäisi maksaa seuran pussista. Miksei samantien alettaisi sitten maksaa palkkaa tapahtumanjärjestäjille? Nyt tapahtumamme ovat vapaaehtoisuuden takia niin halpoja, ettei mistään kaupallisesta firmasta saisi samanlaista elämysviikonloppua yhtä halvalla.
Sunnuntaina matkalla kotiin pohdimme meitä ja muita. Samassa autossa kun matkusti myös muissa seuroissa keskiaikaa harrastanut. Pidän siitä, että meillä kannustetaan ihmisiä määrittelemään itse oma tasonsa. Jäsenet ottavat itse selvää haluamistaan asioista, ylhäältä valmiina tulevan tiedon sijaan.
Toisaalta voisi olla mielenkiintoista päästä kokeilemaan joskus elävöittämistä muissa seuroissa. Päästä kokemaan esimerkiksi vain 1300-lukua elävöittävä tapahtuma.
Seurojen vällillä voisi olla enemmän yhteistyötä. Turussakin majailee vaikka kuinka monta erilaista elävöitysseuraa. Eri seuroissa vaikuttavat harrastajat voisivat tutustua paremmin toisiinsa paikallistasolla. Katsoa, onko eri seurojen välillä mitään yhteisiä intressejä.
Meillä samoissa tapahtumissa käyvät niin viikingit kuin pönkkähameiset renessanssi-ihmisetkin. Tunnelma on varmasti erilainen kuin tiettyä vuosisataa tai -kymmentä elävöittävissä tapahtumissa. Toisaalta SCA:n monialaisuus on myös sen rikkaus: Voi puhua eri aikakautta elävöittävien kanssa ja itse tehdä pukuja eri vuosisadoilta. Itse olen jämähtänyt 1300-luvulle, mutta moni aikamatkailee sujuvasti vuosisadalta toiseen.
Varusteisiin liittyvä osaaminen on meillä suhteellisen hyvää, mutta tapahtumien tunnelmaan voisi välillä panostaa enemmän. Itsekin voisin puhua vähemmän moderneista asioista tapahtumissa, keskittyä vain seuran omaan sisäiseen maailmaan.
Kieltoa paremmin asiassa toimisi kannustus ja oman esimerkin näyttäminen muille. Kaipaan välillä tapahtumiin lisää autenttisuutta. Mutta en silti toivoisi, että ylhäältä päin annettaisiin määräyksiä varusteitten tasosta tai kielen rumuudesta.
Pohdinnassame nousi esille muun muassa se, saisimmeko lisää aktiiveja mukaan, jos viikkokokoontumisemme olisivat aina jossain julkisessa tilassa.
Pelottaako jäsenten kotonaan järjestämä toiminta uudet potentiaaliset ihmiset pois? Onko siinä yksi syy siihen, että nuorisotalolla tanssitreeneissä käyvät tulevat nihkeästi mukaan kodeissa järjestettävään tiede- ja taidepiiriin? Olisiko piirin nimi parempi olla vaikka viikkokkokoontuminen tai käsityöpiiri? Ajaako komealta kuulostava nimi aloittelijoita pois?
Toisaalta julkiset tilat häviävät kolkkoudessaan intiimeille yksityiskodeille. Ihmisten kotonaan järjestämä paikallistoiminta teetarjoiluineen on ainakin minulle ollut SCA:n sielu. Unikankareella tiede- ja taidepiirin aiheittain kiertävä sijainti on toiminut. Näin kenellekään ei sälytetä päävastuuta kotinsa tarjoamisesta pitäjän käyttöön.
Järkevin ratkaisu olisi mielestäni säilyttää tiede- ja taidepiiri ihmisten kodeissa, mutta yrittää madaltaa kynnystä tulla viikkopiireihin.
Moni on tullut sanomaan, että on harkinnut pitkään uskaltautumista mukaan toimintaan. Pitäisikin tuoda enemmän esille sitä, ettemme pure jokaista aloittelijaa, vaan otamme lämpimästi vastaan. Tanssijoita voisi saada aktiivisemmin mukaan myös muuhun toimintaan.
Keskustelussa kyseenalaistimme myös spekulaationa SCA:n vapaaehtoisuusperiaatteen. Saisimmeko enemmän jäseniä, jos meillä olisi palkattu markkinoija ja jäsentenrekrytoinnista vastaava henkilö?
Markkinointimme varmaan tehostuisi, mutta palkatun työtekijän palkka pitäisi maksaa seuran pussista. Miksei samantien alettaisi sitten maksaa palkkaa tapahtumanjärjestäjille? Nyt tapahtumamme ovat vapaaehtoisuuden takia niin halpoja, ettei mistään kaupallisesta firmasta saisi samanlaista elämysviikonloppua yhtä halvalla.
Sunnuntaina matkalla kotiin pohdimme meitä ja muita. Samassa autossa kun matkusti myös muissa seuroissa keskiaikaa harrastanut. Pidän siitä, että meillä kannustetaan ihmisiä määrittelemään itse oma tasonsa. Jäsenet ottavat itse selvää haluamistaan asioista, ylhäältä valmiina tulevan tiedon sijaan.
Toisaalta voisi olla mielenkiintoista päästä kokeilemaan joskus elävöittämistä muissa seuroissa. Päästä kokemaan esimerkiksi vain 1300-lukua elävöittävä tapahtuma.
Seurojen vällillä voisi olla enemmän yhteistyötä. Turussakin majailee vaikka kuinka monta erilaista elävöitysseuraa. Eri seuroissa vaikuttavat harrastajat voisivat tutustua paremmin toisiinsa paikallistasolla. Katsoa, onko eri seurojen välillä mitään yhteisiä intressejä.
Meillä samoissa tapahtumissa käyvät niin viikingit kuin pönkkähameiset renessanssi-ihmisetkin. Tunnelma on varmasti erilainen kuin tiettyä vuosisataa tai -kymmentä elävöittävissä tapahtumissa. Toisaalta SCA:n monialaisuus on myös sen rikkaus: Voi puhua eri aikakautta elävöittävien kanssa ja itse tehdä pukuja eri vuosisadoilta. Itse olen jämähtänyt 1300-luvulle, mutta moni aikamatkailee sujuvasti vuosisadalta toiseen.
Varusteisiin liittyvä osaaminen on meillä suhteellisen hyvää, mutta tapahtumien tunnelmaan voisi välillä panostaa enemmän. Itsekin voisin puhua vähemmän moderneista asioista tapahtumissa, keskittyä vain seuran omaan sisäiseen maailmaan.
Kieltoa paremmin asiassa toimisi kannustus ja oman esimerkin näyttäminen muille. Kaipaan välillä tapahtumiin lisää autenttisuutta. Mutta en silti toivoisi, että ylhäältä päin annettaisiin määräyksiä varusteitten tasosta tai kielen rumuudesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti