Eilen illalla katsoin telkkarista n:nnen kerran Sinkkuelämää-sarjan päätösjaksoja. Maanantai-illoissa uusintoina esitetty sarja antoi aina hyvän syksäyksen lopuviikolle naisellisesta hömpästään huolimatta tai ehkäpä juuri siksi.
Blogia näpytellessä ja toimittajakoulutuksessa istuessa tuntuu välillä siltä kuin olisi tosielämän nuhjuisempi versio Carrie Bradshawsta. Pari vuotta sitten kesällä hipsiessäni auringonlaskun aikaan kaupungilta kotiin tyttömäisessä pitsimekossani ja avokkaissani Tuomaansiltaa pitkin tuntui hetken siltä kuin eläisin omasta elämästäni kertovan Sinkkuelämän alkutekstejä. Alkuteksteissä pitäisi ehdottamasti näyttää kaupungin ylvästä profiilia Tuomiokirkkoineen sillalta käsin ja minua juokemassa sen halki Carriemaisesti korkokengissäni. Mikäköhän sen sarjan nimi olisi? The city and no sex?
Manolo Blahnikien sijaan kipittelen kirpputorikengissäni ja Carrien huolitellun kampauksen sijaan tukkani sojottaa miten milloinkin. Vaatteeni eivät ole uusinta muotia, mutta oma tyyli on minulle tärkeää, vaikka aina ei siltä näytä. Edellisestä suhteestani on aikaa vuosissa laskettuna paljon kauemmin kuin haluaisin itsellenikään myöntää. Vilkkaan yöelämän sijaan minua kiinnostaa paljon enemmän kotisohva ja rauhalliset keskustelut ystävien kanssa. Kaupungilla tulee itse asiassa liikuttua aika vähän.
Kuitenkin samaistun täysin erilaista elämää viettävään Carrie Bradshawiin kumppaneineen. Mikä meitä sitten yhdistää? Rakkaudenetsintä, oman tien kulkeminen vai yksinasuminen?
Sarja kertoo ennen kaikkea naisten välisestä ystävyydestä, ei pelkästään kylmästä glamourelämästä. Toisaalta chick litin koko olemus on pohjimmiltaan siinä, että kotisohvien Carriet voivat hakea todellisuuspakoa sellaisesta maailmasta, joihin heillä itsellään ei olisi ikinä pääsyä. Sellaisesta maailmasta, jossa taloudelliset edellytykset eivät merkitse mitään. Mielenkiintoisia miehiä, jotka kiinnostuvat juuri sinusta, löytyy joka jaksossa. Niissä tukka ei hapsota tai meikkauskäsi kieltäydy yhteistyöstä.
Sarjassa annetaan yksinasuvien sinkkujen elämästä kovin ruusuinen kuva: Missä ovat kuvaukset yksinäisiltä ja toivottomilta tuntuvista illoista? Sarjan naiset eivät tunnu koskaan kokevan riittämättömyyden tunnetta tai pohtivan oman ruumiinsa vajaavaisuutta. Heillä ei ole koskaan itsetunto-ongelmia ja kaikkien miesten katseet kääntyvät juuri heihin.
Tosielämän Carrieiden elämä on varmasti aika toisenlaista. Itsekseen sitä päätyy miettimään liikaa menneisyyttä ja tulevaisuutta: Pelkäämään sitä, että saksanpaimenkoira syö puolet kasvoistasi kun olet kuollut yksin yksiöösi, kuten toinen fiktiosinkku Bridget Jones vertasi osuvasti.
Blogia näpytellessä ja toimittajakoulutuksessa istuessa tuntuu välillä siltä kuin olisi tosielämän nuhjuisempi versio Carrie Bradshawsta. Pari vuotta sitten kesällä hipsiessäni auringonlaskun aikaan kaupungilta kotiin tyttömäisessä pitsimekossani ja avokkaissani Tuomaansiltaa pitkin tuntui hetken siltä kuin eläisin omasta elämästäni kertovan Sinkkuelämän alkutekstejä. Alkuteksteissä pitäisi ehdottamasti näyttää kaupungin ylvästä profiilia Tuomiokirkkoineen sillalta käsin ja minua juokemassa sen halki Carriemaisesti korkokengissäni. Mikäköhän sen sarjan nimi olisi? The city and no sex?
Manolo Blahnikien sijaan kipittelen kirpputorikengissäni ja Carrien huolitellun kampauksen sijaan tukkani sojottaa miten milloinkin. Vaatteeni eivät ole uusinta muotia, mutta oma tyyli on minulle tärkeää, vaikka aina ei siltä näytä. Edellisestä suhteestani on aikaa vuosissa laskettuna paljon kauemmin kuin haluaisin itsellenikään myöntää. Vilkkaan yöelämän sijaan minua kiinnostaa paljon enemmän kotisohva ja rauhalliset keskustelut ystävien kanssa. Kaupungilla tulee itse asiassa liikuttua aika vähän.
Kuitenkin samaistun täysin erilaista elämää viettävään Carrie Bradshawiin kumppaneineen. Mikä meitä sitten yhdistää? Rakkaudenetsintä, oman tien kulkeminen vai yksinasuminen?
Sarja kertoo ennen kaikkea naisten välisestä ystävyydestä, ei pelkästään kylmästä glamourelämästä. Toisaalta chick litin koko olemus on pohjimmiltaan siinä, että kotisohvien Carriet voivat hakea todellisuuspakoa sellaisesta maailmasta, joihin heillä itsellään ei olisi ikinä pääsyä. Sellaisesta maailmasta, jossa taloudelliset edellytykset eivät merkitse mitään. Mielenkiintoisia miehiä, jotka kiinnostuvat juuri sinusta, löytyy joka jaksossa. Niissä tukka ei hapsota tai meikkauskäsi kieltäydy yhteistyöstä.
Sarjassa annetaan yksinasuvien sinkkujen elämästä kovin ruusuinen kuva: Missä ovat kuvaukset yksinäisiltä ja toivottomilta tuntuvista illoista? Sarjan naiset eivät tunnu koskaan kokevan riittämättömyyden tunnetta tai pohtivan oman ruumiinsa vajaavaisuutta. Heillä ei ole koskaan itsetunto-ongelmia ja kaikkien miesten katseet kääntyvät juuri heihin.
Tosielämän Carrieiden elämä on varmasti aika toisenlaista. Itsekseen sitä päätyy miettimään liikaa menneisyyttä ja tulevaisuutta: Pelkäämään sitä, että saksanpaimenkoira syö puolet kasvoistasi kun olet kuollut yksin yksiöösi, kuten toinen fiktiosinkku Bridget Jones vertasi osuvasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti