Keventäjän keittiössä

Kirjoittelin alkuvuodesta siitä, miten yritän hiukan palata terveellisempien elämäntapojen pariin. Nyt alkaa jo näkyä ensimmäisiä tuloksia.

Muuttohässäkän vuoksi aloin tarkkailla syömistäni enemmän vasta kuun alusta lähtien. Otin periaatteekseni syödä vähän tuoreita kasviksia joka päivä. Olen yllättävän hyvin pysynyt myös lupauksessani, vaikka se on ollutkin välillä haasteellista taloudellisen niukkuuden takia.

Kaikkein parasta on, ettei se enää edes tunnu velvollisuudelta. Tuoreet vihannekset esimerkiksi aamulla leivän päältä tuntuvat suorastaan luksukselta. Nyt jokapäiväiset kasvikset tuntuvat jo ihan luonnolliselta jutulta. Omia tottumuksia voi loppujen lopuksi muuttaa aika nopeasti.

Olen myös antanut itselleni luvan syödä vain niitä kasviksia, joista pidän. Turha on yrittää pakottaa itsensä syömään esimerkiksi lapsuuteni inhokkia salaatinlehtiä, jos nutustaisi mieluummin herkkurucolaa. On myös mielenkiintoista kokeilla uusia vihanneksia ja reseptejä ennakkoluulottomasti. Monet vihannekset maistuvat ihan erilaisilta näin aikuisiällä.

Sitten kuunvaihteen painoa on pudonnut kolme kiloa ja vyötärökin kaventunut muutaman sentin. Se ei ole paljon, mutta on ihan hyvä alku. Vihdoinkin paino on laskusuunnassa, vuosien jälkeen.

Enemmän kuin kiloissa muutos tuntuu omassa mielialassa ja jaksamisessa. Uudet rutiinit ja uusi elinympäristö ovat tuoneet aivan mielettömästi energiaa.

Päivittäisillä lenkeillä on kiva käydä tutustumassa uusiin maisemiin. Täältä on vähän päälle puolen tunnin kävelymatka yliopistolle, joten siitäkin saa jo ihan hyvin liikuntaa. Askel kulkee nyt jo vähän kevyemmin kuin kuukausi sitten.

Olen luvannut itselleni, että käyn joka päivä jossain. En halua enää hautautua vain kotiin ja netin syövereihin. Ulkoilu kevättalven auringossa tuo sekin omalta osaltaan hyvää mieltä.

Kaiken lisäksi lähellä on ihan oikea uimahalli, paljon hienompi kuin yliopiston. Tänään kävin uimassa pitkästä aikaa.

Olin aivan unohtanut saunanlauteilla parlamenttiaan pitävät mummot. Lauteilla käydään läpi niin sairaudet, sukulaisten kuulumiset kuin päivän politiikkakin. Samalla kysellään tarkkaan vähän oudompien saunavieraiden taustat. Ei voi kuin ihailla sitä elämänviisautta ja elämäniloista asennetta, mitä näistä aktiivivanhuksista huokuu. Mietin, pitäisikö palata radalle jo heti huomenna.

Ostin nimittäin työttömän liikuntarannekkeen, jolla saa käyttää kaupungin uimahalleja ja kuntosaleja rajoituksetta puolen vuoden ajan. Kesällä sillä pääsee maauimalaankin – vaikka joka päivä. Tämän autuuden hinta oli vain 25 euroa. Hienoa, ettei liikuntaharrastuksen ylläpitäminen ole ainakaan rahasta kiinni.

Lopuksi vielä tarjoillaan keventäjän herkkuresepti. Tosin taitaa juuston määrä kompensoida tehokkaasti kasvisten terveellisyyttä. Tänään oli pakko porhoilla ja ostaa lohta, kun viimein tuet tulivat. No, se oli kyllä punalaputettuna alekorissa, joten ehkä saan sen anteeksi.

Punainen lohilaatikko

1 paprika

4 tomaattia

300 g kirjolohta

mozzarellapallo

halloumia

2 dl ruokakermaa

2 kananmunaa

basilikaa

oreganoa

valkopippuria

muskottipähkinää

Pilko paprika ja tomaatti suikaleiksi ja asettele öljytyn uunivuoan pohjalle. Fileoi lohi suikaleiksi ja asettele suikaleet vihannesten päälle. Leikkaa mozzarellapallo ja puolet halloumista viipaleiksi ja asettele vuokaan. Ripottele päälle runsaasti basilikaa ja oreganoa.

Vatkaa kevyesti munamaidon ainekset: Kerma, kananmunat ja mausteet. Kaada munamaito tasaisesti vuokaan. Paista n. 40 minuuttia 200 asteisessa uunissa. Tarjoa rucola-tomaattisalaatin kanssa.