Paprikaa ja puolukkaa

Unikankareen airut muuttaa muille maille, aina Saksaan asti. Niinpä tuon läksiäisiin kandinaavisia makuja, nimittäin puolukka-kaurapiirakkaa.

On marjaintoilulleni toki muukin syy. Muutan parin viikon päästä ja pakastin on tyhjennettävä ennen sitä. Myös keskiaikatapahtumista jääneistä puurohiutaleista on hyvä päästä eroon. Osasta alkaakin jo päivämäärät paukkua. Ruokakomeron tyhjennystä edesauttaa toki myös se, että ruokabudjetti on noin 10 euroa torstaihin asti.

Niinpä tein eilen elämäni ensimmäistä kertaa marjakiisseliä. Kyllä, ensimmäistä kertaa! Hyväähän siitä lopulta tuli. Jopa kissakin tykkäsi, kun nuoli tyhjäksi jämät lautaselta. Uskaltaisikohan sitä kohta tehdä ensimmäistä kertaa elämässään täytekakkua. Puolukka-kaurapiirakan resepti on peräisin Suklaasiskolta, mutta muutin hiutaleiden määrä hiukkasen. Minulla ei myöskään ollut kaurahiutaleita, joten päädyin neljän viljan hiutaleisiin.

Kaura-puolukkapiirakka

Pohjataikina:

100 g voita

1 1/2 dl sokeria

2 munaa

1 dl maitoa

2 tl kardemummaa

2 tl leivinjauhetta

1, 25 dl vehnäjauhoja

1 dl neljän viljan hiutaleita

Päälle:

1/2 litraa puolukoita

Kuorrutus:

100 g sulaa voita

1 1/2 sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 dl kaurahiutaleita

Vatkaa ensin pehmeä voi ja sokeri sekaisin. Lisää munat sekaan yksitellen. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan. Lisää lopuksi maito/kerma. Levitä taikina piirakkavuokaan ja laita päälle puolukat.

Paista ensin pelkkää pohjaa ja puolukoita uunissa 175 asteessa noin 25 minuuttia.

Sekoita kuorrutuksen ainekset keskenään ja lisää piirakan päälle ja paista vielä noin 25 minuuttia.

Ennen uutta vuotta uhkailin kovasti siirtyväni terveisiin elämäntapoihin. Terapeuttini ehdotti ennen uutta vuotta minulle psyykkisen painonhallinnan projektia. Siis sellaista, jossa paneudutaan tarkemmin ylipainon syihin ja ruokaan liittyviin tunteisiin ja tavoitellaan terveitä elämäntapoja sitä kautta.

Ennen joulua minulle pidettiin ensimmäinen perehdytys ja sain materiaalia pohdittavaksi. Ostin myös kehotuksesta elämäni ensimmäisen vaa’an. Se näytti aika pelottavia lukemia. Eilen päätimme, että katsomme projektia uudestaan sitten muuton jälkeen. Minun uudenvuodenlupaukseni ei sekään ollut mitään mahtavaa ja kaiken kattavaa.

Mietin pitkään mikä voisi olla realistista tässä tilanteessa ja minun resursseillani. Päädyin siihen, että voin luvata itselleni ainakin sen, että yritän syödä joka päivä edes vähän vihanneksia, hedelmiä tai marjoja. En kuitenkaan halua ruveta soimaamaan itseäni kohtuuttomasti, vaikka en jonain päivänä pystyisi toteuttamaankaan lupaustani.

Kaikkien lupausten jälkeen päädyin kuitenkin tekemään itselleni viikonloppuevääksi piirakkaa, joka ei ole sieltä kevyimmästä päästä. Mutta kun kinkkusuikaleet olivat alennuksessa ja kaikkea muuta löytyi jääkaapista... Samalla kaavalla olen tehnyt mm. lohipiirakkaa ja kanapiirakkaa. Korvasin kuitenkin osan jauhoista ruishiutaleilla. Pohjasta tuli ihanan rapsakka. Taidan jatkossakin korvat osan jauhoista ruishiutaleilla.

Ruokaisa paprika-kinkkupiirakka

Pohja:

100 g voita

1 dl jauhoja

1 dl ruishiutaleita

0,5 dl kermaa

1 dl juustoraastetta

Täyte:

kinkkusuikaleita

1 paprika

salaatista ylijäänyttä sitruunamelissaa

4 dl juustoa

Munamaito:

2 kananmunaa

1 dl maitoa

1 rkl vehnäjauhoja

3 rkl kermaa

Provencen yrttimaustetta

oreganoa

muskottipähkinää

Sekoita taikinan aineet tasaiseksi massaksi ja painele uunivuoan pohjalle ohueksi levyksi. Asettele kinkut, kasvikset ja juusto pohjalle. Sekoita munamaidon ainekset ja kaada joukkoon.

Olen miettinyt pitkään, mistä inhoni kasviksia kohtaan kumpuaa. Eilen puhuttiin terapiassa siitä, miten koko asiaa voisi lähteä ratkomaan positiivisuuden kautta. Listasimme niitä kasviksia ja kasvisruokia, joista tykkään: paprika, kurkku, tomaatti, juuressosekeitto, pinaattikeitto, kasvilasagne, pinaattipiirakka, sipulipiirakka, mozzarella-rucolasalaatti ... Enhän minä taida olla lopulta yhtään kasvisvastainen.

Pitäisi antaa vaan itsellensä olla lupa tykkäämättä esimerkiksi tyypillisistä suomalaiskansallisista salaattiaineksista, lehtisalaatista ja jäävuorisalaatista. Keskittyä niihin kasviksiin, joita pystyy irvistelemättä syömään. Kokeilla toki samalla myös rohkeasti uusia ruokia ja makuyhdistelmiä.

Toinen kasviksiin liittyvä ongelma on se, että kasviksiin täytyy tunkea hirveä määrä kaikkea ekstraa, että ne saa maistumaan joltain. Tarkoitan siis voita, kermaa, juustoa, tuorejuustoa ja raejuustoa. Kasvisten kokkaaminen tuntuu turhalta, jos niihin kuitenkin tunkee kaikkea epäterveellistä nannaa. Pelkkien höyrytettyjen porkkanoitten syöminen taas tuo mieleen kaikki lapsuuden kasvistraumat. Ehkäon parempi syödä kasviksensa epäterveellisten lisukkeitten kera kuin irvistellen.