Turku on ollut viimeviikkoina suomalaisen uutisjournalismin keskiössä. Ensin ruotsinlaivat jäätyivät ja myöhästelivät, sitten Myllysilta aloitti hitaan vajoamisensa ja lopulta saimme oikein maailmanluokan vieraita. Mylysillan kävin katsastamassa, mutta Bechamit jäi näkemättä. Suomalaisen median villiintymisessä sairaalavisiitistä oli jotain huvittavaa. Onhan noita julkkisvieraita ennenkin Suomessa nähty. Median käyttäytymistä analysoi minua paremmin toimittajaopiskelijatoverini.
Toimittajaopinnot alkavat jo vaikuttaa vapaa-aikaankin. Mediaa, lehtikirjoituksia ja blogeja huomaa analysoivansa yhtäkkiä erilaisella otteella. Kiinnitän huomiota kirjoittajien erilaisiin kerrontaratkaisuihin erilailla kuin ennen. Mauskuttelen outoja, mutta toimivia sanavalintoja.
Lauseet napakoituvat. Turha runotyttöily karsiutuu pois. Monimutkaiset lauserakenteet vaihtuvat lyhyisiin virkkeisiin. Korkeintaan kymmenen sanaa ja sitten piste. Toisaalta joskus on ihanaa viljellä omassa muistikirjassaan toimittajan perisyntejä. Silloin saa kirjoitttaa mahdollisimman pitkiä virkkeitä, jotka rimpuivat kirjoittajansa käsittelyssä.
Seuraan paljon blogeja. Karsin julkisesta blogilastastani muut paitsi keskiaikaan liittyvät blogit pois noin vuosi sitten. Ajattelin antaa kuitenkin tunnustusta seuraamilleni keskiaikaan liittymättömille blogeille. Tässä siis muutamia suosikkejani:
- Understatement is overrated: Yliopistokollegani kirjoittaa muodista ja sisustuksesta. Ote on lyhyt ja napakka. Käsittely on usein sarkastinenkin.
- Odottaa nimeä: Päädyin blogiin alunperin hakukoneen kautta. Jäin koukkuun. Kaunokirjallinen ote lumoaa ja toisinaan blogiin päätyy myös taidetta.
- Metsuri: Blogia kirjoittaa teinivuosien hyvä kaveri. Perustemme aikoinaan yhdessä bändinkin. Emme olleet yhteyksissä vuosiin, sitten facebook yhdisti. Nyt luemme ja kommentoimme toistemme blogeja. Molemmat olemme päätyneet yliopistovuosien jälkeen alanvaihtoon, josta blogi kertoo.
- Jyväskylän salakäytävät: Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen blogi kertoo romaanin kirjoittamisprosessista. Jyväskyläläinen kirjailija opetti minulle aikoinaan lukiossa äidinkieltä ja luovaa kirjoittamista.
- Giljotiini: Vuosikurssikaverini yliopistolta kirjoittaa keväästä Roomassa, Villa Lantessa. Pääsen katsomaan kuvia haaveitteni kaupungista, lukemaan tieteellisen kurssin arjesta.
Toimittajaopinnot alkavat jo vaikuttaa vapaa-aikaankin. Mediaa, lehtikirjoituksia ja blogeja huomaa analysoivansa yhtäkkiä erilaisella otteella. Kiinnitän huomiota kirjoittajien erilaisiin kerrontaratkaisuihin erilailla kuin ennen. Mauskuttelen outoja, mutta toimivia sanavalintoja.
Lauseet napakoituvat. Turha runotyttöily karsiutuu pois. Monimutkaiset lauserakenteet vaihtuvat lyhyisiin virkkeisiin. Korkeintaan kymmenen sanaa ja sitten piste. Toisaalta joskus on ihanaa viljellä omassa muistikirjassaan toimittajan perisyntejä. Silloin saa kirjoitttaa mahdollisimman pitkiä virkkeitä, jotka rimpuivat kirjoittajansa käsittelyssä.
Seuraan paljon blogeja. Karsin julkisesta blogilastastani muut paitsi keskiaikaan liittyvät blogit pois noin vuosi sitten. Ajattelin antaa kuitenkin tunnustusta seuraamilleni keskiaikaan liittymättömille blogeille. Tässä siis muutamia suosikkejani:
- Understatement is overrated: Yliopistokollegani kirjoittaa muodista ja sisustuksesta. Ote on lyhyt ja napakka. Käsittely on usein sarkastinenkin.
- Odottaa nimeä: Päädyin blogiin alunperin hakukoneen kautta. Jäin koukkuun. Kaunokirjallinen ote lumoaa ja toisinaan blogiin päätyy myös taidetta.
- Metsuri: Blogia kirjoittaa teinivuosien hyvä kaveri. Perustemme aikoinaan yhdessä bändinkin. Emme olleet yhteyksissä vuosiin, sitten facebook yhdisti. Nyt luemme ja kommentoimme toistemme blogeja. Molemmat olemme päätyneet yliopistovuosien jälkeen alanvaihtoon, josta blogi kertoo.
- Jyväskylän salakäytävät: Kirjailija Pasi Ilmari Jääskeläisen blogi kertoo romaanin kirjoittamisprosessista. Jyväskyläläinen kirjailija opetti minulle aikoinaan lukiossa äidinkieltä ja luovaa kirjoittamista.
- Giljotiini: Vuosikurssikaverini yliopistolta kirjoittaa keväästä Roomassa, Villa Lantessa. Pääsen katsomaan kuvia haaveitteni kaupungista, lukemaan tieteellisen kurssin arjesta.
Pari viikkkoa sitten kävin kuvaamassa vajoavaa Myllysiltaa. Samalla tuli kuvattua jokirantaa muutenkin. Aurinko paistoi, kevätilma lämmitti ja jäällä riitti väkeä. Jokiranta oli yhtä kevättalven idylliä. Nyt koko silta on vanha uutinen, old news. Lumi on loskaantunut ja idylli on miltei tiessään.
Sillat ja sillan aluset kuuluvat turkulaiseen kaupunkikulttuuriin olennaisesti. Tässä graffittitaidetta kotini lähellä olevalta Tuomaansillalta.
Turun tuomiokirkko loisti lumen keskeltä. Kerrankin kansallismaisemassa oli näin paljon lunta.
Remontoitu kirjastonkulma näytti repäistyn suoraan ulkomailta, jostain vanhasta eurooppalaisesta kaupungista kapeine kujineen. Vaikka kyllähän Turkukin tuon vanhan eurooppalaisen kulttuurikaupungin kriteerit täyttää. On ihanaa, että kirjaston-seudun muitakin vanhoja rakennuksia on viime aikoina kunnostettu. Maalatut talot tuovat mieleen Tukholman Gamla stanin. Kaupunki valmistautuu siis kulttuurivuoteen...
Tässä vielä lähikuvassa kaunis pääkirjastomme, joka avattiin uudelleen pari vuotta sitten. Edessä on kirjastolle varat lahjoittaneen Petreliuksen muistolähde. Sen jalustaan on sepustettu latinankielinen muistoheksametri, jonka klassista kieliasua on kiitelty.
Jäältä käsin sai uudenlaisen näkökulman kaupunkiin. Tutut kohteet näyttivät erilaisilta alhaaltakäsin. Föri odottaa kevättä asemapaikallaan.
Jokirantakin odottaa kevättä. Talven kuivakukat muistuttivat kesän kukkaloistosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti