Helpotus

Tällä viikolla se viimein tapahtui. Palautin gradun! Kannet ovat kevään uutuusmallistoa: marmoroitua turkoosia tekonahkaa. Kirjaimet ovat kullatut. Sukulaisille jaettavat kappaleet nököttävät lipaston päällä siistissä pinossa. Tuore painomuste tuoksuu ihanalta. Sivuja koko teoksessa on yhteensä 99, jos liitteet lasketaan mukaan. Kunnon kokoinen paketti siis.

Gradun palautuksen jälkeen oli vähän epätodellinen olo. Gradun painoon viemisestä ei vielä aiheutunut mitään elämää suurempaa helpotuksen tunnetta. Pikemminkin tuntui siltä, että stressi laukesi vielä pahemmalla hermoilulla.

Hermoilua ei tosin yhtään auttanut se, että samana pävänä oli ammattikorkeassa ollut luento tieteellisestä tekstistä ja tutkielman muotoseikoista. Aika aikaisin siis, kun lopputyön aika koittaa vasta neljän vuoden päästä. Mutta ei kai muotoseikoiltaan täysin virheetöntä opinnäytetyötä löydy mistään, ei edes seminaarikirjaston graduhyllystä.

Laitoksella leikattiin pullaa ja vaihdettiin kuulumisia. Sen jälkeen kävin sopimassa valmistujaisia varten vuokraamani tilan varauksesta. Vasta sen jälkeen oivallus jysähti tajuntaan: Mä ihan oikeasti palautin sen gradun! Tuota hetkeähän oli odotettu miltei kaksi vuotta.

Järjestin sitten lyhyellä varoitusajalla bileet perjantaille, jonne saapui joukko luokkatovereita ammattikorkeasta. Silti mieli ei kuitenkaan vielä tajua sitä tosiseikkaa, että yliopisto-opiskelu oli nyt sitten tässä - ainakin tällä erää. Olo on ihanan levoton; gradun palauttaneen on helpppo hymyillä.

Muutenkin on ihanan keväinen olo. Vaikka tällä hetkellä taivaalta vihmoo vitilunta, on tällä viikolla ilmassa ollut lupaus keväästä. Auringon paisteessa lasitetulla parvekkeella on ollut suorastaan lämmin.