Pääsykoekokemuksia

Pääsykokeet ovat nyt ohi. Pääsykokeeseen kutsutuista 90:stä vain 60 tuli paikalle, joten aikataulu saatiin tiivistettyä kahteen päivään. Olo on aika luottavainen ja semmoinen, ettei nyt mitään maailman pahinta kämmiä tullut missään osiossa tehtyä. Myös tuo hakijamäärien yllättävä hupeneminen pääsykoepäivinä on hyvä merkki, kun kokelaista puolet tulee pääsemään sisälle. Nyt ei vaan kuin auta toivoa, että olisi itse siinä paremmassa puolikkaassa.

Kokeet alkoivat tiistaiaamuna aika haastavalla yleistietotestillä. Testissä oli 100 kpl konoppikysymyksiä eri aloilta politiikasta kulttuuriin ja historiaan. Osa kysymyksistä oli todella haastavia, kun taas osa kysymyksistä kuului selvästi yleistiedon piiriin. Yksi kappale antiikkiaiheisiakin kysymyksiä oli mahtunut joukkoon, mikä oli hauska huomata. Kokeen jälkeen sitten ryhmä jaettiin kohtia ja puolella kokeet jatkuivat, kun toinen puolikas pääsi kotiin joutuakseen pressiin sitten seuravana päivänä.

Jälkimmäisestä osuudesta tuli jotenkin mieleen Idolsin tai jonkun muun vastaavan tosi tv-ohjelman karsinnat. Samaa oli ainakin tuntikausien odotus omaa haastatteluaikaa varten ja minglaaminen muitten kokelaitten ja tuutorien kanssa. Mahtuipa odotusaikaan kiertokäyntikin koulun tiloissa. Iltapäivällä oli vuorossa siis haastattelu ja tyhmätehtävä.

Ryhmätehtävä oli tuttu aikoinaan suorittamaltani lukion puheviestinnän kurssilta: Ryhmä jaettiin sattumanvaraisesti puolustajiin ja vastustajiin ja väittelymme aihe vedettiin samaten arvalla. Väittely kuvattiin videolle ja lopuksi koitti suullisen itse- ja ryhmäarvioinnin aika. Haastattelukaan ei ollut niin paha kuin olin olettanut. Haastateltavien kysymykset liittyivät lähinnä siihen, miten yliopistotaustani vaikuttaisi opintoihini ja oppimiseeni ammattikorkeakoulussa. Ehkä hassuin kysymys oli, kun haastattelijat kysyivät, miten luulen pärjääväni samassa koulussa "nuorten" kanssa. Vastasin, että ei 23 vuotta nyt vielä niin korkea ikä ole...

Tänä aamuna oli puolestaan ehkä pääsykokeiden mielenkiintoisimman tehtävän vuoro. Aamulla viestinnän lehtori piti meille lyhyen luennon journalismin perusteista ja uutisen rakentamisesta. Sen jälkeen meillä oli tunti aikaa tehdä lyhyt 70-sanainen uutinen kaupungin jakaman lehdistotiedotteen pohjalta. Oli mukavaa päästä ihan oikeasti kirjoittamaan ja käyttämään aivojaan todentuntuisessa tehtävässä. Alun luento-osuus puolestaan antoi jotain esimakua siitä, millaista opiskelu laitoksessa voisi olla. Kaiken kaikkiaan nyt kokeitten jälkeen on entistäkin suurempi halu päästä sisälle.