Kirpparijärjestelyjä

Eveliinan kevätsiivous

kotikirppari

Nummenrannassa

su 26. 4. klo 12–17

Kairistenkaari

3 A 284

4. kerros

Tarjolla vaatteita (koot 36–44), keskiaikasälää,

käsityötarvikkeita yms.

Hinnat o-2 e.

Ilmaiset pullakahvit.

Tervetuloa!

Lauantaiaamuna päätin viimein siirtyä päässä vuosien varrella kertyneistä ideoista tekoihin. Viimeinen niitti ole se, kun löysin vaatehuonetta siivotessani 3 kuukautta kadoksissa olleen lempitunikani pudonneena liikuteltavan hyllykköni takaa. Tunikaan perään oli kyselty niin ystävät kuin sukulaiset moneen kertaan. Jo pitkään on vaatehuoneeni ollut niin täynnä, että tavarat suorastaan putoilevat hyllyiltä ja lisää tavaraa löytyy kellarikomerosta. Kirpputorin pitoa olen harkinnut jo vuosia, mutta ongelma on ollut lähinnä se miten saan tavaravuoren autottomana ihmisenä raijattua ulos kämpästäni. Kotikirppari-ideakin on muhinut mielessäni pitkään ja päätin vihdoinkin ottaa härkää sarvista siinä vaatehuoneen lattialla kykkiessäni.

Pieni hetki päätöksen jälkeen oli jo facebook-ryhmä pystyssä ja ensimmäiset mainokset laitettu sähköpostilistoille. Koko lauantaipäivän kestäneessä hyllyjen ja komeroitten läpikäynnissä myyntiin/ pois lahjoitettavaksi päätyi lopulta 5 muuttolaatikollista tavaraa. Siinä huomasi, mitä kaikkea järjetöntä sitä tuleekin varastoineeksi. Ja mkikä parasta, osa tavarasta on varastoitu jo toisessa polvessa. Mummoni kuoltua perin hänen hänen intohimoisena käsityönystävänä keräämänsä tarvikevarastot, joista nyt osasta pyrin eroon. Osalla tavaroista vain oli niin hieno tarina takanaan, etten raaskinut luopua niistä, vaikka todennäköisesti en koskaan tulekaan niitä tarvitsemaan. Ehkäpä joskus vanhana voi ilahduttaa sukulaislapsia tarinoilla vanhoista esineistä, kuten mummoni teki aikoinaan.

Olo tuntuu ihanan vapauttavalta, kun osa turhan maallisen omaisuuden taakasta on saatu selvitettyä ja ratkaistua, mistä sitä lopulta haluaakaan luopua. Aluksi tarkoitus oli kutsua vain lähimpiä kavereita, mutta homma vähän riistyi käsistä ja huomasin laputtaneen lähialot mainoksin ja huomenna pitäisi käydä viemässä tekemääni kaksikielistä julistetta yliopistolle ja lähikauppoihin. Jännittää, miten amerikkalaistyyppinen idea otetaan vastaan, mutta toivottavasti porukkaa tulee sankoin joukoin paikalle. Ihanaa päästä tekemään viimeinkin jotain konkreettista ja todennäköisesti ainakin osan tuttavistani mielestä täysin hullua!

Äsken puhuin myös puhelimessä ideasta inostuneen ystäväni kanssa. Hän tulee muuton tieltä raivatun vaatevuorensa kanssa Tampereelta innokkaaksi liikekumppaniksi, jos vaan saa vanhemmiltaan auton lainaksi tai hätätapauksessa kuulemma junallakin. Ystävyytemme varrelle mahtuu paljoin vastaavan tapaisia hulluja ja ikimuistoisia tempauksia. Ja suurinpaan osaan niistä liittyy kirpputori jollain tapaa... Tulkoon siis ensi viikonlopusta loistokas jatkumo hulluille ideoillemme!

Kreikkalaista ruokaa ja kevään istutuksia

Ikäänkuin esipääsisiäisen omaisesti ja ihan oikeasti siksi, että lähikaupassa oli jauheliha tarjouksessa, päätin tehdä viikonlopun kunniaksi kreikkalaistyylisiä jauhelihapihvejä Hellapoliisin mainiolla ohjeella, jota tosin muokkasin lähikaupan tarjonnan ja oman makuni mukaan hiukan:

Kreikkalaiset jauhelihapihvit versioiden

400g jauhelihaa
n. 6 valkosipulinkynttä
1 rkl Välimeren yrttiseosta (Meira)
1 tl timjamia
1 tl mustapippuria
2 rkl sitruunamehua
n. 0,5 dl vettä

Yrttiperunat:
n.6 perunaa
1 edllisestä kokkauksesta ylijäänyt paprika
2 dl oliiviöljyä
1 rkl Välimeren yrttiseosta
1 tl cayennepippuria

Tein ensin yrttiperunat. Viipaloin perunat siivuiksi ja pilkoin paprikan hyvin pieneksi hakkelukseksi. Valmistin öljyisen mausteseoksen jolla voitelin uunivuokaan asentetut perunat. Pistin perunat uuniin 200-asteeseen noin puoleksi tunniksi.

Pihvien teon aloitin valkosipulipuristimen puutteessa pillkomalla kynnet mahdollisimman pieniksi paloiksi. Sitten sekoitin mausteet ensin keskenään ja sitten sitruunamehun ja veden kanssa ja lopuksi laitoin lihankin joukkoon. Olin ollut hiukan epäileväinen sen suhteen, miten pihvit muotoisivat ilman, että taikinassa olisi esim. korppujauhoja tai munaa sitovana aineena, mutta loppujen lopuksi pihvit muotoututivat helposti. Tosin paistovaiheessa osa hiukan mureni, joten ehkä taidan seuraavan kerran tehdessäni yrittää tehdä pihveistä hiukan koherentimpeja yksilöitä.

Näin herkkullisen näköistä ruuasta sitten tuli:

Makukin oli hyvä ja timjamin hajusta jo itsessään tulee mieleeni aina pääsiäinen ja lammas minttuhyytelön kera. Mausteitten tuoksussa onkin mukava jatkaa lauantaista päivää kotosalla. Hellapoliisin sivut sinäänsä ovat itselleni suhteellisen tuore löytö ja luulenpa, että tulee tehtyä useamminkin kerran ruokaa mainioilla ohjeilla.

Tässä yhteydessä piti myös laittaa kuvia kukoistavista tai ainakinkovasti alullaan olevista kukkaistutuksista. Eilen illallakin päädyin ostamaan kukkia, ruukkuja ja siemeniä taas lisää, vaikka ehkä näin opiskelijana ehkä löytyisi järkevämpiäkin rahareikiä. Mutta kasvien mukana lisääntynyt kodikkuus ja asumismukavuus tuo kyllä toisaalta onnellisuutta ja mielenrauhaakin toisinaan.

Tässä siis kukkia olohuoneen kirjahyllystä:

Ja tässä makuuhuoneen ikkunapuutarhaa:

Kissakin tykkää selvästi kasveista, mutta toivottavasti jättäisi kukkien järsimisen rauhaan ja tyytyisi vain niiden nuuhkimiseen:

Uusi blogi

Aloitin kauniin illan kunniaksi uuden blogin ex tempore. Olin kyllä jo miettinyt pitemmän aikaa, että olisi kiva siirtää opiskelujuttuja käsittelevät tekstit toiseen osoitteeseen, jotta mahdollisesti tähän blogiini eksyvät keskiaikaelmästäni kiinnostuneet lukijat eivät joutuisi kohtaamaan gradunkirjoittamista käsittelevää tekstivyöryä.

Haluaisin nimittäin kirjoittaa ylös gradunteko prosessinin ja sen aikana koetut tuntemukset mahdollisimman tarkasta myöhempiä aikoja varten ja siksi, että on ehkä hyvä kirjoittaa aiheeseen liittyviä satunnaisia ideoitaan jonnekin ylös ja miksipä ei siis sitten jakaakin niitä kiinnostuneitten kanssa.

Suunnitelmissa kutkuttelee myös hiukan englaninkielinen pelkästään SCA-asioita käsittelevä blogi, jos ei muuten niin kovin vajaavaista englaninkielen aktiivista kirjallista tuottamista treenatakseni. Mutta saapa nähdä, toteutuuko tuo toinen mahdollinen blogiprojekti koskaan... Mutta ensimmäinen siis toteutui ja Gradua hahmottelemassa on nyt kaikkien luettavissa.

Kevät!

Pitkällisen odotuksen jälkeen se on täällä taas, kevät! Viikon aikana ovat miltei kaikki lumet sulaneet ja Aurajoestakin jää häviää hurjaa vauhtia ainakin päivittäisten tarkkailujeni perusteella. Olin aina kuvitellut hataran kaunokirjallisen toidostusaineiston perusteella joen jäiden lähtevän jotenkin dramaattisemmin kuin järvestä, rytisten, patoja tehden ja tulvia aiheuttaen, mutta toistaiseksi ei se ole sen kummempaa kuin lapsuudessa järvenjäiden sulamisen tarkkailu... Aikaisempina Turun vuosina kun Aura ei tietääkseni ole jäätynyt ainkakaan kovin pysyvästi, joten pääsen tarkkailemaan jäiden lähtöä joesta ensimmäistä kertaa.

On hassua ajatella, että vain noin kuukaisi sitten kävelin tuolla syvässä uomassaan virtaan joen pinnalla pirteässä pakkassäässä reippaillen. Talvi-idyllin murtumisen jälkeen Turku näyttää taas perinteseltä Turulta valkoisen jään sijasta rusehtavine vesineen. Olinkin jo ihan unohtanut Auralle ominaisen värisävyn! Jäiden lähdön seuraaminen on myös ollut jotenkin rauhoittava vaivihkainen proesessi. Aluksi tummat läikät jään pinnalla muuttuivat ensin pieniksi sulakohdiksi, jotka sitten levisivät vähitellen laajemmalle virran painaessa jäälauttoja kasaan, kunnes lopulta joessa on tällä hetkellä enemmän sulaa virtaavaa vettä kuin jäätä.

Jäitten lähtemisen ja lume sulamisen myötä tuntuu myös koko kaupunki heränneen eloon taas jostain pakkastalven ajaksi linnoittaunuteesta pesäkolostaan. Kaupungilla oli jo avattu ensimmäinen jäätelökioski ja iloinen vilinä rakastuneine nuorine pareineen ja minihameisine nuorisolaumoineen viestitti alkaneesta huumaannuttavasta keväästä. Itsekin päädyin ostamaan itselleni yhtä sun toista uutta kevätpukinetta....

Kuitenkin menossa on vasta huhtikuun alkua ja pääsiäinenkin odottelee vasta ovella. Tuntuu hassulta ajatella, että muistan lapsena jännitetyn sitä ehtiivätkö kaikki kotijärven jäät sulaa vapuksi. Useimmiten kuitenkin niin kävi, ja muistan joskus pääsiäisenäkin rantaan ilmestyneen sulan kohdan viileissä vesissä polskitun saunoessa. Mutta joka tapauksessa kevään odotus ja lisääntynyt valon määr on kerta kaikkiaan ihanaa!