Syysiltojen ratoksi
tein jälleen uuden laulunsanoituksen. Se vain tupsahti päähän matkalla
uimahallista kotiin. Niin niille laulun alkioille taitaa käydä. Aika harva niistä pääsee kuitenkin kehittymään
isoksi saakka.
Nämä sanat
syntyivät kuitenkin parissa tunnissa, eikä niissä olekaan mitään maailmoja
mullistavaa syvällisyyttä. Lähinnä ne keskittyvät ikiaikaisen paastoamisen ja
itsehillinnän dilemman ympärille. Miten olla syömättä jotain, kun houkutuksia
on joka puolella? Miten se onkin niin, että jos joku asia on kielletty sitä
alkaa heti himoita?
Tämän laulun
sanoitukset kertovat aika pitkälle siitä, mitä omassa pääkopassani pyörii, kun
sorrun herkuttelemaan.
Laulussa vain
dieetti on vaihtunut paastoon ja uskonnolliseen pakkoon. Jotenkin tuntuu
lohdulliselta ajatella mielessään, että ehkä niitä sortujia on ollut
silloinkin, kun ruokavalioita on yritetty noudattaa terveydellisten syiden sijaan
uskon palosta. Ehkä pienten tekosyiden keksiminen on ollut keskiajallakin
paastoajien mielessä.
Musiikkina
on kaunis tanssikappale Juice of Barley, jolla on tapana jäädä soimaan
ärsyttävästi päähän. Jostain syystä sanoitettavaksi päätyvät kaikki päähän
soimaan jäävät viisut, ihme ja kumma… Kuulemaan tämän laulun pääsee esimerkiksi
tästä linkistä. Samalla voi opetella yksinkertaisen englantilaisen solatanssin
askelia.
Jos vain palan haukkaan
(Juice of Barley)
Taas tässä
talossa on aika sen illan,
jolloin opit
kirkossa kieltää ilot lihan.
”Kovasti
hartaana kyökin oven avaan
papin opit
kuulleena
ruokaa
etsimään.”
Ruokakaapin perältä
löydän suuren kinkun
sen päällä
maistan mä taas sinappihunnun
”Olisinko syntinen,
jos vain palan haukkaan.
Jos leikkaan ihan pienen,
se anteeksi
annetaan.”
Kinkun
yläpuolella näen piirakan
se saapi
makunsa lihasta vasikan
”Olisinko
syntinen, jos vain palan haukkaan.
Jos leikkaan
ihan pienen,
se anteeksi
annetaan. ”
Pian maistettu
on jokainen herkku,
Kokonaan
tuhottu piiras sekä kinkku.
”Olisinko
syntinen, jos vain palan haukkaan.
Jos leikkaan
ihan pienen,
se anteeksi
annetaan. ”
Aina sama
juttu tää seuraa paaston aikaan.
En sitä
pysty mää noudattamaan lainkaan.
”Olisinko syntinen,
jos vain palan haukkaan.
Jos leikkaan
ihan pienen,
se anteeksi
annetaan. ”
Taas
katuvaisena näen ylensyönnin synnin,
kun
turvonneena pahoinvoiden ähkin.
”Itselleni
taas myönnän, etten enää koskaan
nimeen
hengen pyhän
kieltoa ala
rikkomaan. ”
2 kommenttia:
Moikka Eveliina! Hauska sanoitus ja kiva lukea kuulumisiasi:)
Äitini on ilmeisesti lähettänyt postia sinulle paikantaakseen keskiaikavaatteita Jyväskylästä.
En itse osannut täältä Tanskasta käsin auttaa siinä kuka Jyväskylän suunnalla nykyään vaikuttaa näissä piireissä, joten ehdotin että kysyisi sinulta.
Mukavaa jatkoa!
Terveisin Eeva Lyseosta (ja Hirvenkylästä)
Hei,
Mä lähetinkin sun äidille just vastauksen. Hirvenkylässä on yhä toimintaa parin vuoden jälkeen, ihmiset on vaan vähän vaihtuneet vuosien varrella. Mä annoin äidillesi uuden kylänvanhimman yhteystiedot.
Terveisin,
Gytha
Lähetä kommentti