Kyökkipolitiikkaa

Otan taas vähän liikaa stressiä asioista ja en  saa  yöllä unta. Aarnimetsässä käytävästä tapahtumien alennuskeskustelusta tulee vaan niin paha mieli ja se nostaa verenpainetta muutenkin näin ison tapahtuman alla. 

En tiedä annanko itsestäni kovin itsekkään kuvan ja onko minulla taas muutama kaveri vähemmän Aarnimetsässä, koska olen sitä mieltä, että tapahtuman pääkokin pitäisi päästä tapahtumaan ilmaiseksi tai ainakin vähintään saada ruuat ilmaiseksi.

Itse asiassa minua järkyttää niiden tapahtumajärjestäjien määrä, jotka ovat toista mieltä. Ymmärrän, että tapahtumien budjetit ovat tiukkoja, mutta pääkokille alennuksen antaminen ei kovin montaa senttiä tai euroa tuo tapahtumaan lisähintaa per henki. 

Paljon on puhuttu siitä, mihin se raja vedetään, ketkä tekee tarpeeksi töitä tapahtuman eteen ansaitakseen alennuksen. Kuka tahansa, joka vähänkin miettii asiaa, tajuaa, ettei 100 tai edes 50 hengen ruokkiminen ole normaalia oletettua avuliaisuutta tai ainakaan sen ei mielestäni pitäisi olla.

 Ehkä teen asiat vaan liian huolellisesti, mutta esimerkiksi Yliopiston ruokapuolta on suunniteltu kohta vuosi. Tänä syksynä olen nysvännyt keittiön suunnittelun parissa niin paljon, että mietin monesti, että en jaksaisi hommaa, jos kävisin samalla töissä. Esimerkiksi pari viikkoa sitten ruokien suunnitteluun ja budjetin laskemiseen meni aikaa klo 9-16 joka päivä maanantaista torstaihin.

Pääkokkina toiminen vaatii myös yllättävän paljon tietotaitoa: täytyy esimerkiksi osata laskea oikeat ruoka-ainemäärät, laatia realistiset minuuttiaikataulut ja huolehtia työväen riittävyydestä. Myöskään reseptit eivät tule mistään valmiina, vaan ne pitää laatia, kokeilla ja muokata suurtalouskeittiön vaatimuksiin. 

Etukäteissuunnittelun ja pääkokin stressin määrää on ehkä vaikea ulkopuolisen hahmottaa. Etukäteistyön lisäksi olen pääkokkina tapahtumassa keittiössä koko valveillaoloaikani muutamaa yön myöhäistä tuntia lukuun ottamatta. Itse olen ollut myös autokraattina isossa tapahtumassa, mutta voin kokemuksesta sanoa, että pääkokkius on ainakin minun kohdallani ollut huomattavasti enemmän voimia vievää hommaa kuin tapahtumajärjestäjänä toimiminen. 

Mielestäni siis pienin mitä voi vaatia on se, ettei kaikesta tästä joudu vielä maksamaan itsensä kipeäksi. Se, että pääjärjestäjät ja ehkä muutama apulainen pääsevät tapahtumaan ilmaiseksi, ei mielestäni rapauta yhdessä tekemisen kulttuuria, sillä tapahtumakeittiö ei synny yksin pääkokin tai muutaman kokopäiväisen apulaisen työstä.

Aina tarvitaan myös niitä, jotka tulevat keittiöön pariksi tunniksi pilkkomaan sipuleita tai auttamaan tiskauksessa.  Tarvitaan kuitenkin aina myös joku, joka suunnittelee homman ja ottaa siitä vastuun. Sen lisäksi tarvitaan myös niitä muutamaa ihmistä, joiden tiedän olevan tapahtumakeittiön käytössä tarvittaessa koko tapahtuman ajan. 

Miksi sitten asia on minulle niin tärkeä? Ihan vaikka siksi, että itse olen niin köyhä, että minulle tapahtumamaksukin on iso ylimääräinen kuluerä. Tiedän, ettei oma köyhyys saisi olla mikään syy, mutta monelle muullekin apulaisalennukset ovat ainoa keino päästä osallistumaan seuran tapahtumiin. Pitäisikö pääkokkiudesta ja kyökkiorjuudestakin tulla sellainen asia, johon on mahdollisuus vain niillä, joilla on varaa täyteen tapahtumamaksuun? 

Mietin myös kokopäiväisten orjien saamista tapahtumaan, mikäli heille ei voisi luvata alennuksia tapahtumasta. Minun kokemukseni mukaan tulijoita tähän epäkiitolliseen hommaan ei ole nytkään jonoksi asti, vaikka pääsisi ilmaiseksi tapahtumaan. Jos alennuksia ei olisi houkuttimena, en tiedä saisinko itselleni yhtään apulaista.

Se, että tiedän joidenkin ihmisten tulleen tapahtumaan nimenomaan ilmaiseksi töihin, antaa myös minulle ikään kuin moraalisen oikeutuksen vaatia heiltä samankaltaista työpanosta kuin itseltäni. Muuten en ehkä kehtaisi vaatia yli 12 tunnin yhtämittaista rehkimistä keneltäkään muulta kuin itseltäni. 

Kysymys ei ole siitä, että kokisin pääkokin homman mitenkään vastenmieliseksi. Päinvastoin tapahtumakeittiön suunnittelu ja on tiettyyn rajaan asti oikein palkitsevaa ja parhaimmillaan todella mukavaa. Mutta se vaan vaatii paljon työtä ja aiheuttaa paljon stressiä.  Joskus olenkin pitojen jälkeen vaan maannut ulkona Ahtelan terassipöydällä itku kurkussa stressin ja väsymyksen takia. 

Kysymys on ehkä myös jollain tasolla arvostuksesta. Se, että tapahtumabudjettiin lisätään muutama euro, ei ole loppujen lopuksi paljon pois yksittäiseltä kävijältä, mutta voi olla pääkokille todella tärkeä henkisellä tasolla.  Se on osoitus siitä, että tekee hyvää työtä ja sillä on jotain merkitystä tämän seuran kannalta.

 Ihan jo siksi olen tehnyt sen linjauksen, että en toimi pääkokkina ilman ilmaispaikkaa tai vähintäänkin alennuksia. Esimerkiksi oman osuuteni ruuista maksaminen tuntuu vähän hassulta, koska en kuitenkaan ehdi kokkina syömään esimerkiksi pitoruuista juuri mitään.

En halua tällä mielipiteelläni mitenkään väheksyä muiden tapahtumajärjestäjien työtä, mutta halusin tuoda esille omia pointtejani asiaan liittyen. Varmasti moni ihminen tekee paljon töitä tapahtuman eteen ja niin sen kuuluu ollakin. Harva hommista on kuitenkin niin totaalisesti koko tapahtuma-ajan sitovaa kuin keittiöhommat. 

Ymmärrän myös sen, että ilmeisesti monella paikallisyhdistyksellä ja järjestäjällä oma näkemyksensä asiaan. Se mitä seuran vapaaehtoisuusperiaate oikein tarkoittaa, voi olla  tulkinnanvarainen asia. Minun mielestäni se ei kuitenkaan sulje pois, eikä sen pitäisikään sulkea, mahdollisuutta antaa alennuksia niille, jotka oikeasti tekevät koko tapahtuman ajan töitä.  Ymmärrän sen, että tapahtumien budjetit ovat joskus tiukkoja, mutta eikö pääkokin tapahtumamaksun voisi oikeasti pihistää jostakin – esimerkiksi ruokalajien määrästä tai laadusta?