Tieteitä ja taiteita

On tähän kevääseen keskiaikaakin mahtunut, vaikka jostain syystä keskiajan raportointi on jäänytkin väliin.

Unikankareen tiede- ja taidekevät on ollut tällä kertaa projektimuotoinen. Eniten projektimuotoisuus näkyi viikonloppukerroilla Turun keskiaikamarkkinoitten puvustamossa.

Siellä projektinani oli kaunisvuorinen turkoosi vestito eli italialaisen varhaisen renessanssipuvun päällystakki. Mallina oli tämä kuva. Puku on vielä kesken, mutta hihat on jo sovitettu ja kaavoitus valmis. Kankaan puutteen takia valtavan monesta kiilasta tehty helma valmistuu jo kovaa vauhtia.

Tämän puvun päälle tulee vielä turkoosi takki.

Kokeilin ensimmäistä kertaa sellaista vuoritusta, jossa päällyskankaan sauman varat avataan vuoriin. Vuorista tulee siis raidallinen. Raidallisuus sopii sikäli hyvin, että vuorikankaassa itsessäänkin on hiukan ohuempia kevyempiä raitoja.

Tämän kankaan ostamiseen houkutteli vieläpä enneuni, jonka Marjo näki pukukurssin alla. Uneissa ostin metreittäin juuri tuota kangasta. Pitihän se uni sitten toteuttaa kangaskauppareissulla. Oiskohan sitä vielä saisikohan siitä vielä mekon moderniin arkikäyttöön?

Tämän takin vuori on niin nätti, että tekisi mieli käyttää sitä nurinpäin.

Keskiaikamarkkinoiden puvustamo on muuten aika hienossa talossa Suurtorin laidalla. Talo on Juseliuksen talo ja se on rakennettu 1892. Talo komeilee uudenmaankadun ja Hämeenkadun risteyksessä. Sisältä portaikko muistuttaa erehdyttävästi aitoa italialaista renessanssipalatsia. Vaikka käytävät on remontoitu joskus varmaan 70-luvulla karun rumiksi, on puvustamon tiloissa hienoja kakluuneja ja seinämaalauksia.

Juseliuksen talon ihana porraskäytävä.

Näin hienossa ympäristössä piti sitten tietysti ottaa pukukuvia pukukokonaisuuden jo valmistuneista osista. Niistä tuli niin hienoja, että päätyivät sitten blogin uuteen ulkoasuunkin.

On täällä toki muutakin keskiaikaista puuhattu. Seuran vuosikokouksessa virkani vaihtui voudista tiede- ja taideneuvokseksi. Otin heti härkää sarvista ja aloitin kauan jo suunnitellun pitäjän kirjotun seinävaatteen.

Neljä ensimmäistä tilkkua.

Projektissa osallistujat kirjovat tilkkuja, joista kootaan sitten seinävaate. Sinisiin tilkkuihin kirjotaan valkoinen torni ja valkoisiin saa kirjoa, mitä vaan mieli tekee. Tähän projektiin saavat osallistua kaikki, myös pitäjän ulkopuoliset Unikankareen ystävät. Tarkemmat osallistumisohjeet voi katsoa vaikka uudelleen henkiin herätetystä Unikankareen blogista.

Viime aikoina olen miettinyt paljon myös sitä, miten kiitollinen voin olla siitä, että koko harrastushistoriani ajan olen asunut paikkakunnilla, joissa on ollut viikoittaista toimintaa. Näin ei ole enää monessakaan pitäjässä.

Viikoittainen tiede- ja taidetapaaminen on ollut vuosien varrella melkoinen henkireikä. Samalla on saanut vertaistukea ja päässyt ideoimaan yhdessä tulevia projekteja. Vaikka taloudellisesta tilanteesta johtuen ei olisi päässyt kovin usein osallistumaan tapahtumiin, on keskiaikaa voinut silti harrastaa paikallistasolla. Toki haittapuolena saattaa olla se, että vilkas paikallistoiminta voi helposti antaa kuvan sisäpiiristä.