Journalismia hypotermian partaalla

Olemme tehneet parini kanssa kaikki videokurssin kuvaukset hyisessä säässä.

Gallupia kuvattiin ulkona juuri ennen suurta marraskuun lumimyrskyä. Tuuli meni luihin ja ytimiin. Ohut syystakki vain lepatti tuulessa ja hanskat olivat kadoksissa.

Ihmiset välttelivät kuvausryhmää viiman keskellä. Koko päivän aikana saimme vain kymmenisen vastausta.

Maanantaina kuvattiin sentään sisällä, Aurinkotehtaalla. Pakkanen oli silti purevaa.

Ravasimme ympäri kaupunkia: Ensin haettiin kuvauskamat lainaan koululta, sitten kuvauspaikalle ja sitten vielä kodin kautta metsästämään yhtä haastateltavaa. Kaikki siis julkisen liikenteen ja omien jalkojen avulla, viikonlopun kokkauksien jälkeen.

Sisällä tehtaalla ikkunat olivat täynnä kuurankukkasia ja kylmyys tunki huoneeseen. Akut kuluivat loppuun nopeasti.

Minä haastattelin ja otin still-kuvia, työparini Elina teki audiota ja kuvasi videokameralla. Aiheena oli Turun Ruokaa ei aseita -ryhmä. Juttu ilmestynee aikanaan.


Tämä syksy on yllättänyt minut monella tapaa. Olen huomannut pitäväni asioista, joita kohtaan minulla oli ennen suuria ennakkoluuloja.

Luulin videokurssin olevan pakonomaista puurtamista aiheen parissa, joka ei kiinnosta niin paljon kuin printti ja radio. Sen sijaan se on ihanan haastavaa; uusia asioita oppii joka päivä. Tekniikkaa on paljon, mutta sen kanssa tulee sujuiksi vähitellen.

Olen aina vihannut kameralle esiintymistä. Mutta nyt tunnen oloni paljon luontevammaksi kameran edessä kuin sen takana.

Enää en ajattele tilannetta kuvaustilanteena, olen vain normaalisti. Jos pystyy luomaan hyvän kontaktin haastateltavaan, videohaastattelun tekeminen on yksinkertaisesti ihanaa.


Audiopuolella olen taas huomannut, että minulla on erityinen haastatteluääni. Äänitin kerran yhden audiopätkän alkuun yleistä jutustelua ennen haastattelun varsinaista alkua.

Hämmästyin siitä, miten paljon ääneni muuttui, kun päästiin varsinaiseen asiaan. Ääneni oli paljon tummempi ja matalampi, vakuuttavampi.

Nyt on suuri osa lukukauden hommista pois alta. Enää viimeinen parin viikon rutistus. Sitten kohti uutta, eteenpäin!