Kesä!

Tekemättömien toukokuu on nyt ohi.Minun kohdallani kuusta tuli pikemminkin tekemättömien koulutöitten toukokuu.

En saanut aikaiseksi koko kuussa kuin vähän saksalaista laskettua kirjontaa. Sen sijaan kirjoitin viimeisiä esseitä, kolumneja, pääkirjoituksia ja verkkouutisia ranteet verillä. Viimeiset uutistehtävät annettiin paria tuntia ennen kevään viimeisen oppitunnin loppua.

Koulu loppui viime torstaina ja alkoi ansaittu loma. Sain jopa töitäkin, kaiken kesäahdistuksen jälkeen. Töitä laivasiivojana ei ole kuin pari tuntia päivässä, mutta sen on sentään jotain. Työt alkavat tiistaina.

Tällä viikolla olen pyrkinyt nauttimaan kesästä. Olen ollut sisällä ja koneella niin vähän kuin mahdollista. Olen istunut puistossa lukemassa tenttikirjoja ja kuunnellut lintujen laulua. Kahlannut meressä Ruissalossa. Rakastunut Turkuun kesäkaupunkina. Kesäidylliä ovat häirinneet vain puistoissa parveilevat feissarit.

Käsitöitä en ole tehnyt pitkään aikaan. Syy siihen on hyvä. Ranteet vihoittelevat kirjoittamisesta. Toimittajaopinnot vaikuttavat kehoon jo nyt. En tiedä, miten kroppa kestäisi täyspäiväistä kirjoitustyötä.

Myönnän, että voisin kiinnittää enemmän huomiota työergonomiaan. Opetella vaikka kymmensormijärjestelmän.

Toukokuussa Unikankareella sentään kasvivärjättiin. Meitä myös kuvattiin kulttuuripääkaupunkivuoden lastenkultuuriprojektiin. Uudet kuvaukset koittavat heinäkuussa Turun linnalla. Mutta niistä enemmän sitten, kun ranteet voivat hiukan paremmin.