Markkinamietteitä

Jotenkin opin pitämään vuotuisista keskiaikanmarkkinoista vuosi vuodelta enemmän. Tosin nyt olin markkinoilla vasta kolmatta kertaa tällainen uusturkulainen kun olen. Ekalla kerralla kävin nopeasti yhtenä päivänä läpi alueen mundiskavereitten kanssa, viime vuonna olin alueella kahtena päivänä ja shoppailin sydemeni kyllyydestä ja tänä vuonna taas perehdyin markkinatunnelmaan astetta perusteellisemmin viikonlopun ajan keskiaikapuvussa täällä vierailevaa veljentyttöäni viihdyttäen. Keskiaikaharrastajalle markkinat tarjoavat oivallisen mahdollisuuden nähdä muita kaltaisiaan muuallakin kuin tapahtumissa ja kenties jopa tutustua muidenkin seurojen ihmisiin ja osa myytävistä tarvikkeista on meille oikeasti tarpeellisia ja hyödyllisiä. On aina mukavaa nähdä keskiaikaseuralaisia vähän mundaanimmissa ympyröissä, viikonloppunakin tuli moni tuttu repimään hihasta. Markkinoilla voi myös kätevästi markkinoida harrastusta suuremmalle yleisölle esim. tanssinäytösten avulla. Suurista turistilaumoista huolimatta tai ehkäpä juuri siksi ilmapiiri markkinoilla on ihan omaa luokkaansa. Pidän myös jaottelusta erilliseen käsityöläispihaan/työnäytösalueeseen, niin voi löytää helposti autenttisemmat tavarat muun markkinatilpehöörin seasta.

Markkinahuumaan tutustuminen aloitettiin perjantai-iltana vähän ennen sulkemisaikaa käsityöläisalueen ennakkokatsastuskierroksella samalla muutaman tuttavan kanssa jutustellen. Markkinakojujen suljettua tiirailimme vielä maksullisia hevosturnajaisia hetkisen aidan raosta ennen siirtymistä Brinkkalan sisäpihan iltabileisiin. Olin ensimmäistä kertaa katsastamassa iltaohjelmaa, mutta ainakin perjantai-iltana porukkaa tuntui olevan liikkeellä aika vähänlaisesti. Musiikki ja tanssiesitykset olivat kuitenkin mukavia ja tarjolla olevat pienpanimotuotteet erinomaisia. Oli hassua kuulla tuttuja biisejä oikeitten muusikkojen esittäminä. Sellaisia, joita aikoinaan harjoiteltiin Hirvenkylän musiikkipiirissä pelkkien nuottien perusteella ilman, että kukaan olisi välttämättä kuullut niitä aikasemmin esitettyinä. Auringon laskettua oli kuitenkin ulkona sen verran viileää, että matka kohti kotia koitti jo suhteellisen aikaisin.

Lauantaina kiirehdimme markkinoille kuuntelemaan Hannele Klemettilän luentoa keskiajan ruokakulttuurista, joka oli aika perustavanlaatuinen ja hyvin informatiivinen katsaus aiheeseen, ja tuli semmoinen olo, että piteenee hankkia kirja sitten, kun rahavarat antavat myöten. Luento oli aika kansan tajuinen, nutta oli hyvä, että lopuksi puhuttiin vähän keskiaikaisen ruokakulttuurin lähteistä. Lopun kyselyosiossa selvisi mm. se, miten miten mantelimaitoa valmistetaan. Markkinoiden yhteydessä voisi olla tällaisia luentoja enemmänkin.

Sitten olikin varsinaisen shoppailun vuoro: Löysin alennuksesta aivan ihanan puukon 27 eurolla Kauhajoen Puukkopajalta viime vuoden Nuijasodassa hävinneen syömäpuukkoni tilalle. Alennus johtui kuulemma siitä, että koivupuukahvassa oli muka liikaa näkyvissä puun syitä. Omasta mielestäni syisyys teki kahvasta vain hienomman ja mukana tuli vielä suhteellisen ajanmukaiselta näyttävä kukkaiskoristeltu nahkatuppi. Muiden puukkojen hinnat markkinoilla näyttivät lähtevän noin viidestäkympistä, joten kyseessä oli varsinainen löytö. Toivottavasti vain osoittautuu kestäväksi ja hyväksi käytössä, tosin tarvinnee ensin pientä teroitusta. Puolalaisten kojusta mukaani tarttui 2 metriä pellavaa tulevan pukuni vuoria ja muita tarkoituksia varten sekä ihana pieni 1300-luvun solki. Pellava oli laadultaan sen verran tasaista ja selkeärakenteista, että taitaisi sopia mahdollisesti myös kirjonnan pohjakankaaksi. Kuolasin taas muun tavaran ohella puolalaisten ihania vahataulukirjasia, mutta rahavarojen rajoitteneisuuden vuoksi ne jäivät taas odottamaan ensi vuoteen. Pikaisen Unikankareen tanssinäytöksen katselemisen ja farandolassa hetken hypittyäni löysin jatkuneella ostoskieroksellani vielä pienet vyyhdit kasvivärjättyä lankaa, juuri sopivia sävyjä hetken jo mieltäni askarruttaneeseen kirjontaprojektiin. Kaiken kaikkiaan olin tyytyväinen tekemiini ostoksiin, mutta myös siihen, että rahan kulutus pysyi tällä kertaa jotenkin aisoissa ja pystyin ostamaan vain oikeasti tarpeellista suht edullisesti.

Nyt on veljentyttö saatettu junalle ja huomenna koittaa taas arki Cicero -ystävämme parissa. Sitä ennen aion kuitenkinj viettää viikonlopun pitkän kävelyrupeaman jälkeen rentoutumisillan ihan kotosalla.