Sydäntalvenjuhla, pääsykokeet ja seminaari

Viime viikosta tuttu pyöritys jatkuu. Tällä viikolla ei sentään ole ihan niin paljon ohjelmaa kuin edellisellä: vain kolmipäiväiset pääsykokeet ja perjaintaina oman seminaarityön käsittely. Viime viikkoon verrattuna se on loppujen lopuksi aika vähän.

Loppujen lopuksi sain kuin sainkin kaikki oleelliset hommat tehtyä ajoissa. Ennakkotehtävä lähti maailmalle jo alkuviikosta ja seminaarityö ehkä hiukan vähemmän viimeistellyssä muodossa puolisen tuntia ennen deadlinea. Torstaina meillä kokoustettiin Sydäntalvenjuhlan järjestelyistä ja kaikki oleelliset osa-alueet saivat lopulta omat vastaavansa. Tapahtuman nettisivutkin saatiin jälleen kuntoon ja  ilmoittauminen  tapahtumaan virallisesti avattua juuri ennen määräaikaa. Tosin siihen kerran jo lähetettyyn ilmoitukseen tuli vielä muutam muutos, kiitos muutaman huolellisuus virheen huomanneen  innokkaan osallistujan. Mutta nyt on siis kaikki sen suhteen kunnossa tällä havaa ja ilmoittautumisia on tullut jo tässä ajassa todella paljon, pitkälti yli parikymmentä. On  siis sellainen olo, että tästä tulee mukava tapahtuma.

Tässä siis vielä pieni mainospala tapahtumasta:

Sydäntalvenjuhla 12–14.2.2010, Sauvo

Pimeiden talvi-iltojen ja vihmovan viiman keskellä ystävien muistaminen tuntuu tärkeämmältä kuin koskaan.  Perinteikäs Unikankareen Sydäntalvenjuhla muuttuu tällä kertaa lämminhenkiseksi ystävyyden ja rakkauden juhlaksi Pyhän Valentinuksen hengessä. Toivotamme tervetulleeksi niin uudet kuin vanhat ystävämmekin juhlimaan kanssamme. Tulkaa viihtymään joukkoomme turnajaisten (Nordic 1000 ja lasten Aarnimetsä 100), tiede- ja taidekilpailun ja loistokkaiden pitojen merkeissä.

Ilmoittautuminen tapahtumaan ja lisätietoja: Sydäntalvenjuhlan nettisivut 

Huomenna alkaakin sitten se pääsykoerumba. Hassua kyllä, että nyt ei jännitä läheskään niin paljon kuin olettaisi. Koe on kuitenkin sellainen, että siinä ei käsittääkseni etukäteisvalmistaumisella ole niin suurta osuutta kuin esim. yliopistojen kirjapohjaisissa pääsykokeissa. Seuraavien vuosien kannalta kolmenpäivän aikana tullaan kyllä kokemaam tärkeitä hetkiä. Toivottavasti kaikki siis menee kokeissa hyvin ja menee tilanteessa täysin lukkoon tai muuta vastaavaa. Sen näkee kuitenkin sitten huomenna. Seminaari ja siellä saatu palautekaan ei jännitä niin paljon, kun on ensin joku paljon isompi juttu jännättävänä.

Kiireviikko

Joskus hommat vain kasaantuvat. Tällä viikolla ja sitä seuraavalla on tarjolla erilaisia projekteja sen verran, että vähempikin riittäisi. Perjantaihin menessä minun pitäisi palauttaa viilattu versio gradun 2. toisesta luvusta seminaarityöksi, jota pitäisi respondettina puolustaa seminaarissa sitten viikon päästä perjantaina.

Samana päivänä on myös toimittajakoulutuksen ennakkotehtävän deadline. Sain viime viikon perjantaina viimein kutsun pääsykokeisiin ja sen mukana tehtäväpaketin. Itse ennakkotehtävä vaikuttaa petollisen helpolta: eräästä alaan liittyvästä tieteellisestä artikkelista pitää tehdä selkeälukuinen referaatti otsikoituna ja väliotsikoituna. Gradua tekevälle klassillisen filologian opiskelijalle tyon ei luulisi olevan kovinkaan vaikea tehtävä, varsinkin kun se artikkeli vaikutti   monta kertaa selkeämmältä kuin oman alan vieraskieliset artikkelipläjäykset.Tehtävä on periaatteessa jo  valmis ja vielä viimeisiä viilauksia vailla. Tehtävän mukana tuli sitten myös paljon vaikeammalta tuntuva haastattelulomake. Siinä pitää vastata mm. siihen, mikä tekee mielestäni ammattikorkeakoulusta ammattikorkeakoulun ja mistä tiedän kyseisen koulutuksen olevan minulle kaikista sopivin vaihtoehto.   3-päiväinen pääsykoe on sitten ensi viikolla ja jännitys kasvaa pikkuhiljaa.

Tämän lisäksi tällä viikolla pitäisi vielä kokoustaa ainejärjestölehden toimituksen kanssa syksyn numeron uusista juonista. Koko viime vuoden hallituksemme päätti jatkaa, mikä on oikein mukavaa. Samana iltana pitäisi myös kokoustaa ainejärjestön pikkujoulujen ohjelmasta. Sen lisäksi Sydärin tapahtumailmoitus pitäisi saada lähetettävään kuntoon maanantaihin menessä. Ystävänpäiväviikonloppuna järjestettävän keskiaikatapahtuman järjestelyistä kokoustetaan meillä sitten torstai-iltana.   Menoa siis riittää, eikä pää meinaa oikein aina pysyä mukana.

Tanssileirin ruokiakin pitää suunnitella. Onneksi illallismenu ja -budjetti alkaa olla aikalailla kuosissa ja ruokalajit kokeiltuna kotikeittiössä. Tänään tein herkullista kanaa, jossa jujuna on broilerin nahkan alle piilotettu  yrttimaustettu sitruunaviipale. Tuota viipelejuttua olen käyttänyt toisinaan modernissa kokkauksessakin.  Kastikkeessa puolestaan on viinirypäle- ja appelsiinimehua.    Taustalla puolestaan häämötää maustettu pasta. Allaolevassa kuvassa puolestaan mötköttää mm. neilikalla ja muskottipähkinällä maustettu  lofifle parin viikon takaiseen kässäpiiriin tehtyjä lohipiiraita varten. Hyvät ruuat pitäisi siis tapahtumaan olla tiulossa ja toivottavasti illallisen jälkeen väki jaksaa vielä tanssiakin...

.

Jälkiväriä ja uusi blogi

Viikonlopu meni sen verran hujakalla, että ei vielä ole olekaan tuulut henkisesti palauduttua hektiseen arkeen. Perjantain swingbileet meinvät omalta osaltani oikeinkin hyvin. Varsinkin lopuillasta, kun tuli itsekin uskallettua hakea väkeä tanssimaan kenties boolin voimalla. Viikonlopun värjäyksetkin olivat mukavaa toimintaa. Tuollaisia pitäjän yhteisiäviikonloppuja, pitäisi oikeasti pitää paljon useammin: Hyvää ruokaa, seuraa, hengailua ja käsitöitä, tarvitsiko sitä olla sen suurempaa syytä kokoontumiselle.

Itse värjäystä tuli meikäläisen tehtyä aika vähän. Aika kului lähinnä Alinaa keittiössä autellessa. Kumpanakin päivänä tarjolla oli herkullinen ateria värjäysurkan päätteeksi. Kuvia itse värjäyksestä tuli otettua aika vähän, kun kameran akku kuoli jo värjäyspajan alkuvaiheissa. Kotona tuli sitten kuvauttua omia lankoja niin vyyhteinä, kuin osittain kerittynäkin.

Lisää kuvia ja tarkempi selostus viikonlopun puuhista löytyy Disan äskettäin perustamasta Unikankareen blogista.


On todella hienoa, että ollaan saatu selllainen aikaiseksi. Näin saadaan pitäjän taitajia ja rientoja laajemminkin esille kiinnostuneille. Nyt sitten pitäisi vain ruveta ahkerasti sitäkin blogia päivittelemään.

Eilen uskaltauduin myös ensimmäistä kertaa yli kolmeen vuoteen Unikankareen tanssipiiriin. No ihan oikeasti olin läsnä siksi, että eennen treenejä pidettiin kokous tanssileirin järjestelyistä, jossa minun tuli olla läsnä. Tuli sitten jäätyä tanssimaankin. Askeleet ja tanssit palautuivat mieleen yllättävän nopeasti niin monen vuoden jälkeen. Olo oli välillä suorastaan nostalginen ja tuli ikävä niitä aikoja, kun harrastin historiallisia tansseja aktiivisemmin. Niin kuin monet, minäkin päädyin keskiaikaseuraan aikoinani tanssin kautta. Olisikohan sillekin harrastukselle löydettävissä aikaa jostakin....


Tanssileirin järjestelyt ovat jo kovassa vauhdissa. Tapahtuma on jo täynnä ja sain käsiini tuoreet ilmoittautumislistat ja allergiatiedot. Perjantaina pitäisi käydä Erlingrin kyytimänä katsastamassa tapahtumapaikkaa ja eritoten sen keittiötä. Sen jälkeen sitten vielä kokoustetaan järjestelyistä.

Sen toisen tapahtuman järjestelyille sen sijaan kuuluu huonompaa. Nimittäin Ahtelasta ei ole vieläkään tullut vastausta Sydäntalvenjuhlan varaukseen. Aika alkaa pikkuhiljaa loppua kesken ja tapahtumailmoitukset pitäisi saada lähetetyksi seuran lehtiin mielellellään muutaman viikon sisällä. Ärsyttää, mikäli yhden Aarnimetsän perinteisemmistä tapahtumista järjestämien jää kiinni kaupunkin vitkastelusta tapahtumapaikan varauksen suhteen. Toivottavasti kaikki järjestyy sen suhteen vielä parhain päin.

Kuulumisia

Lokakuu on lähtenyt liikkeelle ihan mukavasti. Uusi swing-harrastus on tuonut liikunnan lisäksi myös iloa ja uusien asioiden oppimisen riemua arkipäivään. Perjantaina Turku Swing Society järjestää tututusmisbileet livebändeineen, jonne minäkin ajatelin uskaltautua mukaan. Saan samalls tilaisuuden pitää kerrankin teinivuosina 50-luvun kaavoilla vääntämääni kellomekkoa, sillä bileisiin on suotavaa saapua aikakauden henkeen pukeutuneena. Ehkäpä swing-harrastus antaiso myös oivan tekosyyn saada valmiiksi 30-luvun iltapukuprojekti , jonka piti siis alunperin valmistua ainejärjestön vuosijuhliin viime helmikuussa. Vähän jännittää, miten nuo lindy hopin askeleet sujuvat tanssituntien lisäksi myös ihan oikealla tanssilattialla...

Myös SCA-rintamalla menee mukavasti: Ilmoittauduin alkuviikosta kahteen tapahtumaan Keppiä ja käsitöitä-leirille sekä Annanpäiville. Enpä muista, milloin on viimeksi ollut noin monta tapahtumaa lyhyellä aikälillä tulossa. Viimevuosina kun tapahtumissakäyminen on jäänyt ihan taloudellisista ja muista käytännön syistä vuosittain lähinnä Sydäriin ja Nuijasotaan. Erityisesti Annanpäiville on mukava päästä niin monen vuoden jälkeen...

Viikonlopun värjäystyöpajaa unikankareilaisten kanssa odotan myös innolla. Vaikuttaa jopa siltä, että saatamme saada lupiineitakin erään yliopistokaverini vanhempien puutarhasta. Ihanaa, että saadaan tämmöistä porukalla aikaiseksi!

Ommeltuakin on tullut vähäsen: Korjasin muutamasta vanhasta alusmekosta hihat ja yllättävän paljon metrejä siitäkin kertyi kilometrihaasteeseen laskettavaksi. Sentissä on metrin alku ja ehkä niitä metrejä vielä jokupäivä kertyy tuhatkin. Aloitin myös uuden kangasta säästäen vanhoista pellavatilkuista kootun pukuprojektin, josta olisi tarkoitus valmistua minulle keittiöasu tanssileirille. Maisteri Martinon reseptejä olenkin testaillut ahkerasti leirin menuuta varten ja nytkin on lohifilee marinoitumassa pikkupiiraita varten. Niin resepteistä kuin mekostakin seurannee lisää juttua sitten myöhemmin.

Sitten, kun vielä pääsisi kaikesta opiskelujuttuihin liittyvästä ahdistuksesta ja epämotivaatiosta eroon, voisi sanoa, että kaikki on yllättävän hyvin, olosuhteitten puitteissa.