maanantai 10. elokuuta 2009

Ihanat naiset rannalla... ja pihamarkkinoilla

Viime viikonloppu oli kaikessa yksinkertaisuudessaan yksi niitä viikonloppuja, joiden voimalla jaksaa varmaan pitkään pimenevän syysiltojen iskiessä päälle. Aurinkoinen hellekeli liian harvoin näkemäni ystävän seuraa, juoruamista ja hyvää ruokaa, mitäpä sitä enempää voisi viikonlopulta toivoa. Ja kun mukaan liittää vielä laivamatkan kauniissa saaristossa ja pulahtamisen lempimään mereen autiolta rantakalliolta, sekoitus lienee täydellinen. Sitä eivät voi launtaipäivän kalliolla uimapuvuissa lekottelusta aiheutuneet palovammatkaan hälventää.
Valokuvaamista harrastavan ystäväni linssiin pääsi ensin perjantai-iltana kissa, jota kuvattiin pitkään ja hartaasti eri asennoissa ja taustaympäristöissä. Kuulemma kissassani on luontaisen valokuvamallin vikaa rauhallisuutensa (!) ansiosta. Ehkäpä kyseessä oli lopulta vain vieraskoreus valokuvaajan edessä... Jokatapauksessa oli kiva saada Ipatillista hienoja ammattilaisen otoksilta näyttäviä kuvia.
Kissan kuvaamisen jälkeen kuvattavaksi joutui emäntä turkulaisessa kulttuurimaisemassa. Raunistulan viljasiilot sijaiset heti joen toisella puolella ja masema on kuin jostain kaukaa maaseudulta.
Raunistulasta matka jatkui kohti Koroistenniemeä, paikkaa, jossa piispanituin sijaitsi 1200-luvulla. Raunioista on nykypäiviin säilynyt vain hiukan raennuksen muotoa hahmottelevia kiviä ja vallituskumpareita, mutta maisemaltaan ja omalaatuiselta tunnelmaltaan paikka kuuluu kyllä ehdottomasti Turun hienoimpiin. Sinne on hyvä mennä välillä hektisen kaupunkilaiselämänmenon vastapainoksi.Lauantaina matka suuntasi puolestaan Turun kaupungin omistamalle ulkoilusaarelle Vepsään asiaankuuluvien retkieväitten kera. Tunnin suuntaan kestävän matkan meno-paluu lippu maksaa vain 12 euroa eli ei ole mielestäni opiskelijallekaan kovin paha hinta kesäidyllin kokemisesta. Varsinaisen uimarannan sijaan suuntasimme saaren "autioon" päähän ja pystytimme oman piknikin rantakallioille, joilta myös uskalsimme pulahtaa uimaan lähes tyyneen mereen. Ihmeellistä, miten paljon puhtaanpaa merivesi oli kuin ihan Turun edustalla. Jopa minun kaltaiseni täysin sisämaassa kasvanut maakrapu ihastui viimeistään nyt saaristolaismaisemaan ja mereen elementtinä.

Retkieväänä meillä oli mm. tekemääni erinomaisesti onnistunutta kanapiirakkaa, jonka muokkasin joskus aikoinaan opiskelukaverini minulle antamasta kasvispiirakan reseptistä.

Kana-paprika-piirakka

pohja:

150 g voita
2,5 dl vehnäjauhoja
0,5 dl kermaa
1 dl juustoraastetta

täyte:
1 rakuunalla ja välimeren mausteseoksella ma
ustetussa oliiviöljyssä haudutettu kanan koipireisi paloiteltuna
1 paprika kuutioituna
4 dl juustoraastetta


munamaito:
3 munaa
1 dl maitoa

3 rkl kermaa
1 rkl vehnäjauhoja
n 1tl valkopippuria

Valmista ensin taikina sekoittamalla pehmeä rasva ja vehnäjauho. Lisää juustoraaste ja kerma ja sekoita tasaiseksi taikinaksi. Levitä taikina pohjalle ja levitä vajaan tunnin miedolla lämmöllä kannen alla paistinpannussa hautunut paloite
ltu kana pohjalle liemineen. Ripottele päälle myös paprikakuutiot ja juustoraaste. Vatkaa munamaitoainekset ja kaada piirakan päälle. Paista 225-asteessa n. 30 min uunin alatasolla.

Paluumatkalla Vepsästä napsastiin myös minusta veneilyhenkinen kesätyttökuva. Illan viimeinen laivavuoro Vepsästä oli takaisin Turussa vasta seitsemän aikaan. Yllä olevien kuvien oikeudet omistaa Kaisa Ansami. Omaan kameraan puolestaan ikuistui mm. kuva valokuvaajattaresta Vepsän näköalapaikalla.

Sunnuntaina puolestaan vieraani istutti ystävällisesti uuden puvun hihat. Nyt siis vaikuttaa todennäköiseltä, että investituuraan valmistuu jotain uutta päällepantavaa, mikäli neula vain suihkii rivakasti. Vaikka taitaa tuosta puvusta olla suurin osa jo ommeltunakin.

Iltapäivällä meitä puolestaan kohtasi jälleen aivan uskomaton tuuri! Hiljainen sunnuntaikävely sai uuden käänteen, kun huomasimme yhtäkkiä olevamme keskellä Portsan pihamarkkinoita. Kuulemma ne on järjestetty joka vuosi, mutta en ollut niistä ikinä ennen kuullutkaan. Koko kaupunginosa oli yhtä pihakirppistä, yhteensä markkina humua oli 36 sisäpihalla. Eipä aikaankaan, kun paluu Tampereelle siirtyi parilla tunnilla markkinakärpäsen purtua meitä molempia. Pihoja kierrellessä pääsi myös vakoilemaan portsalaista elämänmenoa. Mukaan tarttui mekko, farkkuhame, vanhoja venäläisiä mainosjulisteita sekä kesälukemistoksi Don Quijote. suhteellisen halpaan hintaan. Nämä täytyy muistaa taas ensi vuonna, sen verran mukavaa oli.

Ei kommentteja: