Hyvä fiilis ja viestintää

Alkusyksyn aikana tunnelmat ovat olleet aikalailla täysin vastakkaiset kuin edellisenä syksynä. Moni asia, jonka kanssa silloin tuskaillut on nyt vuoden aikana selvinny. Tai jos ei nyt aivan selvinnyt, niin ainakin niiten ongelmien kanssa on tullut opittua tulemaan sinuiksi ja suhtauduttua niihin rennommin "kyllä-ne-siitä-sitten-joskus selkenee"-mentaliteetilla. Tuntuu pitkästi aikaa hyvältä olla tässä juuri nyt: tässä elämänvaiheessa , juuri näiden ilojen ja ongelmien askarruttamana juuri näiden ystäien ympäröimänä, eikä yhtään edempänä tai taaempana.

Syksyssä on ollut paljon aihetta riemuun. Edellisen kirjoitukseni aiheena olleen loistavan keskiaikatapahtuman lisäksi riemuisa syksy on ollut myös rohkean uudistumisen aikaa. Aloitin eilen monen vuoden harkitsemisen jälkeen uuden harrastuksen: Swingin! Uuden oppiminen on aina mukavaa ja kun sen yhdistää vielä hyvään musiikkiin ja tarttuuvaan rytmiin, voisiko mikään olla sen parempaa. Tanssimen antaa aina paljon energiaa, olipa se miltei mitä lajia tahansa. Omalla suoritustasolla ei ole niin väliä, vaan hyvällä fiiliksellä ja omaan kehoonsa ja sen ulottuvuuksiin tutustumisella.

Ajattelin myös toivottavasti viimeisen yliopistovuoden kunniaksi ottaa kaiken irti Tyyn palveluista ja liittyä mukaan Tyyn elokuvakerhoon Kinokoplaan. Halvimmillaan 18 euron hintaisella kausikortilla pääsee 2 kertaa viikossa elokuviin täysin ilmaiseksi katsomaan valikoituja klassikkoja eri maista ja kulttuuripiireistä.

Päätin myös antaa mahdollisuuden muutoksille ja uusille ympyröille hakemalla ammattikorkeakouluun DIAK:n viestintälinjalle Turun yksikköön. Erityisesti internet-toimittajan suuntautumisvaihtoehto kiinnostaisi. Mutta enpä tiedä, onko tuonne kovinkaan realistista päästä kun viime vuonna hakijoita oli ollut yli 200 30:tä aloituspaikaa kohti, mikä tuntuu klassillisen filologian pieniin hakijamääriin viime vuosina tottuneelle hurjan suurelta määrältä. Mutta aion nyt kuitenkin mennä pääsykokeeseen kokeilemaan onneani ja tehdä kaikkeni koultukseen pääsemiseksi.

En ole kuitenkaan kyönyt mitään vielä lukkoon siltä varalta jos koulutukseen sattuisin pääsemään. Olen päättänyt, etten ajattele uuden opiskelupaikan mukaan tuomia taloudellisia realiteetteja vielä, vaan yritän saada mahdollisimman paljon hommia nyt syksyllä valmiiksi stressaantumatta kuitenkaan liikaa. Periaatteessa koulutusohjelmaan voisi hankkia myös lykkäystä, mutta katsotaan nyt mihin ratkaisuun päädyn, jos sisälle pääsen.

Viestintää syksyn tuo myös tällä viikolla alkanut Historian verkkojulkaiseminen - nettikurssi. Kursiin aikana harjoitellaan historia-aiheisten uutisten muokkaamista tieteellisemmästä tekstistä, kirjoitetaan ryhmän yhteistä harjoitusblogia ja loppujen lopuksi hiotaan pitempi artikkeli suomalaisiin historia-aiheisiin verkkolehtiin tarjottavaksi. Kurssi on vaikuttaa aika työläältä, mutta on varmasti hyvin hyödyllinen ja mielenkiintoinen. Odotan innolla oppivani kaikkea uutta ja mielenkiintoista.

Gradu on oikeastaan ainut, jonka suhteen tänä hyvän fiiliksen kautena on ollut vain vähän inspiraatiota. Se etenee niin tuskastuttavan hitaasti ja haluttomasti. Pitäisi kai sitä osata ottaa itseään niskasta kiinni, kääriä hihat ylös ryhtyä taas ahkerammin hommiin muutaman lekotteluviikon jälkeen.

Investituurakuulumisia

Viime viikonloppu oli kokonaisuudessaan yksi niitä havoja viikonloppuja, jolloin ymmärtää, mistä tässä harrastuksessa voi olla parhaimmillaan kysymys. Tunnelmaltaan tapahtuma oli ehdottomasti parhaimpia minun aikanani seurassa järjestetyistä juhlista ja sitä leimasi se ihana yhteisöllisyys, mistä keskiaikaseurassa niin paljon pidän.

Tapahtumajärjestäjät olivat jäälleen tehneet aivan loistavaa työtä. Pidot olivat yksinkertaisesti aivan mahtavat ja lihaisuudessaan ehkä hiukan liiankin täyttävät. Tuore paroniparikin näytti niin ylväiltä uusissa vaatekerroissaan ja Unelmaan uskominen tuntui helpommalta kuin koskaan. Kaiken kruunasi vielä illan todella upea yllätys: Tarujen saaren jäähyväiskeikka! Keikan jälkeen seurasivat puolestaan naisten aktiviteetit: tsupariki , muijasota ja laulu ja tanssi astetta riettaampien kalevalaislaulujen tahdissa. Niin ja sain tapahtumassa kaiken huipuksi vielä aateliskirjankin ja niin hiukan tutumpien kuin vieraampienkin ihmisten onnittelut asian tiimoilta tuntuivat todella hyvältä.

Harmittaa hiukan, ettei tullut kameraa mukaan tapahtumaan, mutta toisaalta ne tunnelmallisimmat hetket näyttävät usein kaikkein latteimmalta filmillä. Tämä päivä onkin sitten mennyt tapahtuman tunnelmista maanpinnalle hitaasti laskeutuessa. Tapahtuman tunnelman vaan haluaisi säilyttää mielessään pitkään pimeisiin syysiltoihin iloa ja voimaa tuomaan. Tapahtuman tunnelmaa onkin pidetty täällä päässä vielä hetkonen yllä mm. kuuntelemalla Tarujen saaren kauniita ja sielukkaita lauluja.

Mutta vielä kerran:
Vivant Eva ja Ulfr!
Vivant Sahra ja Elzebeth, oivat pitokokkimme!

Loimet sekaisin

Tällä neidillä on nyt pasmojen sijaan loimet pahemman kerran sekaisin. Oikeanlaisen loimen luonti onkin mielestäni monesti lautanauhan kutomisen vaikein ja tarkin työvaihe. Jos siinä menee jokin pieleen, niin sitten on kaikki pielessä. Oikean värisiä lankoja tulee olla juuri oikea määrä ja ne pitää sitten saada pujotelluksi juuri oikeisiin reikiin.

Tällä kertaa loimen luonnissa meni kertakaikkiaan kaikki mahdollinen pieleen. Olin laskenut lankojen lukumäärän väärin ja lopulta itse loimikin sotkeutui selvittämättämäksi vyyhtikasksi, josta ei meinannut tulla tolkkua sitten millään. Pirkka-lanka rupesi sitten vielä 100% -villana huopumaan mukavasti siihen sotkuiseen loimeen. Tästäkin sotkusta saa kyllä loppujen lopuksi syyttää ihan itseään, mitäs menin ahnehtimaan itselleni loimen, jossa riittää metritolkulla pituutta.

Piti kokeilla eteläafrikkalaisen lautanauhagurun Guntramin nettisivuilta lataamallani ilmaisohjelmalla itsesuunnitelemaani vaikeampaa ryhmittäin käänneltävää mallia, mutta saapa nyt nähdä mitä siitä nyt sitten tulee. Pitänee varmaan tehdä vielä tarkempia selvityksiä siitä, onko se temppuileva loimi ihan tuhoon tuomittu vai saako siitä vielä jotakin aikaiseksi.

Tänään sain myös lopultakin kopioutua loppuun Evalta lainassa olevat renenssanssin Italian keittokirjat. Kopiontikoneeseen päätyivät niin Scappi, Maestro Martino kuin latinankielinen Platinakin. Rahaa kirjojen kopiointiin upposi jonkin verran, mutta toisaalta niitä harvemmin saa käsiinsä. Ja Platina vaikutti myös varsinaisten ruokaohjeittensa lisäksi myös tutkimukselliselta kannalta kiinnostavalta. Sekun sisälsi runsaasti sitaatteja roomalaisista maatalousoppaista, jotka kuuluvat erikoistumisalaani yliopistolla. Yliopistolle puolestaan saapui viime viikolla odotettu kirjauutuus eli ensimmäinen ruotsinkielinen käännös Columellasta Columella-tutkimuksen suuntauksia esittelevien artikkeleiden kera ja sain jopa selailla kyseistä opusta ennen kuin se hävisi kirjastolaitoksen syövereihin. Pienistä asioista sitä voikin tulla onnelliseksi...

Nuhainen syys

Syksy on tullut kuin varkain, yllättäen jostain nurkan takaa. Tai sitten yliopisto arjen tiivistymistä hektiseksi alkusyksyksi uusien opiskelijoiden rientoineen ei huomaa, kun on ollut yliopistolla koko kesänä tasaisena putkena toukokuusta syyskuuhun. Tuntuu jotenkin hassulta, että käyntiin pyörähti 5. opiskeluvuosi yliopistolla, sillä aika on loppujen lopuksi vierähtänyt aika nopeasti. Toivon mukaan tämä vuosi olisi viimeinen perustutkinto-opiskelijana, joten ollaan siis uusien haasteiden ja vastuuntoton edessä. Sitten kun vielä keksisi, mitä tehdä valmistumisen jälkeen.... Tosin olen päättänyt etten ota asiasta paineita vielä, keskityn nyt vain graduun ja muidenkin puuttuvien opintosuorituksieni valmiiksi saattamiseen. Mutta muutos on jo ikään kuin nurkan takana ja se tuntuu mukavalta.

Viime päivät olen ollut flunssainen, kuten syksyyn yleensä kuuluu. Eilisen päivän lepäilin ja olin poissa yliopistolta ja tänään matka suuntaa kohti Keski-Suomea ja Koskenpäätä tapaamaan lukioaikojen kaveria mökkeilyn ja saunomisen merkeissä. Ja samalla saa vietyä kissan hoitoon Investituuraa varten. Sekin hiipii luokse nopeammin kuin arvaakaan, enää vähän päälle viikko taas keskiaikailuun ja uusien paronillisten kruunaamiseen.

Investituurankin jälkeen keskiaikateema jatkuu seuraavana viikonloppuna. Maanantaina nimittäin kokoustimme Suvianna Seppälän kanssa hänen karonkkansa, järjestelyistä, jonne menemme yhden opiskelutoverin kanssa töihin tarjoilijoiksi ja juomanlaskijoiksi. Väitöskirjan aiheena on verotus 1500-luvun Suomessa ja siinä kokoustaessa tuli jossain vaiheessa esille keskiaikaharrastukseni. Koskapa juhapaikkana tulee olemaan Turun linna, seurauksena oli innokas pyyntö viedä juhlajärjestelyjä enemmän keskiaikateemaiseen suuntaan. Eli nyt sitten tarjoilemme ajanmukaiset puvut päällä ja hommaamme taustamusiikiksi keskiaikaista musiikkia (levyltä, ei livenä). Tulee varmasti olemaan omalta kannaltani mukavaa päästä näkemään normaalisti yleisöltä suljettu linnan osa normaalien linnan aukioloaikojen ulkopuolella juhlajärjestelyjen yhteydessä ja päästä fiilistelemään sinne asianmukaisesti pukeutuneina. No, toivottavasti juhlaväelläkin tulee olemaan hauskaa.

Sitä seuraavana viikonloppuna puolestaan vuorossa on Jurmon ja Utön telttailuretki erään toisen vanhan ystävän kanssa. Edellisen kerran 3-henkinen retkikunta on supistunut tällä kerralla vain kahteen, mutta eiköhän vain hauskaa ole pienemmälläkin porukalla. Elämäni ensimmäisen kerran telttailun juuri tuolla kyseisellä Jurmon reisulla viime vuoden toukokuussa. Silloin säät suosivat, mutta saa nähdä miten käy tällä kertaa, kun matkanteko erinäisistä syistä venähti näin myöhäiseksi.

Kipeänä sohvalla telkkarin ääressä sitä saa aina hyviä ideoita. Tällä kertaa ideoinnin alkulähteenä toimi Strömsö, jossa yhtenä aiheena oli saippuan keitto. Tosin Strömsössä touhu näytti ehkä vähän petollisenkin helpolta, mutta olisi hieno voida joskus sanoa tekevänsä omat saippuansa ajanmukaisista tarvikkeista. Unettoman illan seurauksena etsin netistä tietoa saippuanvalmistuksesta mm. täältä . Ne strömsön maustesaippuat löytyvät puolestaan täältä . Jännittävää muuten, että varsinaisen keiton jälkeen saipuan pitää kuivua mielellään kuukausia ennen kuin sitä voi turvallisesti käyttää iholla.

Opiskelin ensimmäisestä linkistä hiukan työturvallisuusohjeita ja ne vaikuttivat aika hurjilta, mutta olisi kyllä hauska päästä joskus kokeilemaan. Tarvikelistaa katsoessa puolestaan tuli mieleen, että nyt olisi jo kaksi hyvää syytä hankkia erilaisia tarvikkeita eli mm. isoja teräskattiloita, kunnon lämpömittari, hyvin kuumuutta kestäviä sekoitusvälineitä ja tarkka elektroninen vaaka. Ja mikä se toinen hyvä syy on? No, kasvivärjäys tietysti! Tosin voi olla, ettei tarvikkeiden hankkiminen opiskelijabudetilla elävältä käytännössä onnistu pitkään aikaan...