Intromainos ( jos vaikka joku tätä kautta innostuisi)

Haarniskoituja taisteluja, perinteisiä käsitöitä, trubaduurimusiikkia ja piiritansseja
Suomen Turussa on keskiaika kaiken aikaa!

Tule tutustumaan Turun Keskiaikaseura Unikankare ry:n toimintaan keskiviikkona 17.9. klo 18-20 Raatihuoneen kellarissa Vanhalla Suurtorilla.

Tarjoamme pientä purtavaa ja paljon nähtävää!

Organisoitia, mainostusta ja kirjalöytöjä

Kulunut viikko on jälleen ollut yhtä hulabaloota ja kulunut lähinnä erilaisissa kokouksissa. Mutta sitä kai se syksyn aloitus on... Maanantaina kokoustettiin ainejärjestön hallituksen kanssa, tiistaina taas vuosijuhlatyöryhmän ja keskiviikona suunniteltiin vielä leivonnan ohessa Unikankareen ensiviikon introtilaisuuden mainostusta ja itse intron yksityiskohtia. Uusi kalenterini onkin pelottavan nopeasti täyttynyt merkinnöistä niin opiskelun, vuosijuhlajärjestelyjen kuin Sydärin autokroinninkin suhteen. Kaiken tämän harrastustoiminnan lisäksi on ehtinyt vähän opiskellakin ja elvyttää kesän ajan uinunutta liikuntaharrastusta.

Aamu alkoi tänään intron mainosten jakelulla ympäri kampusta. Flein oli tehnyt meille hienon monivärisen mainosjuliteen, jota koristaa Unikankareen vaakunan torni. Minun vastuullani oli 15 kpl mainoksia, joita sitten levittelinkin kaikille keksimilleni ilmoitustauluille. Kampuksen laajuuden ja mäkisyyden vuoksi oli suhtkoht rankka aamun aloitus. Mutta eipä ole Intron osallistujamäärä nyt ainakaan näkyvyydestä kiinni, kun Tylkkärissä ja vissiin kai jossain paikallislehdessäkin oli meidän mainos. Oli muuten hieno tunne, kun joku oli jo ahkerana ehtinyt levittää Hämeenkadulle Puhakkaan mainoksen ja se loisti sieltä värikkäänä muitten papereitten joukossa.

Tänään kävin myös kreikan fonetiikan esseetä ensin hiukan kirjoittettuani laitoksen viereisessä kulttuurihistorian kirjastossa etsimässä erästä tenttikirjaa. No, kirjaa ei edelleenkäään löytynyt, mutta mukaani tarttui puolenkymmentä keskiajan ruokakulttuurista tai kotitaloudesta kertovaa opusta Nyt on sitten hiukan luettavaa iltojen iloksi. Erityisesti Woolgarin The Great Household in Late Medieval England vaikuttaa lupaavalta. Ruokakulttuurin lisäksi se käsittelee mm. palvelusväkeä, asuinoloja ja kotitalouden vuorokausirytmiä, eikä ole edes kovin vanha.(julkaistu ilmeisesti 1999) Se sisältää paljon myös kuvia ja erilaisia taulukoita. Muutenkin kirjat siis käsittelevät enemmän sijaintipaikkansa mukaisesti keskiaikaisen ruuan kulttuurihistoriaa ja siihen liittyviä tapoja ja tottumuksia kuin itse reseptejä.

Yliopiston kirjastoa voisi toki hyödyntää enemmänkin keskiaikaharrastuksen parissa, Joskus nimittäin pitäisi käydä katsastamassa, löytyykö kerrosta alempaa arkeologian kirjastosta miten paljon harrastukseen soveltuvaa materiaalia erityisesti tekstiilien osalta. Mutta se saa odottaa johonkin toiseen yliopistolla haahuillen viettyyn päivään.

Smokkausta laiskotellen

Opittuani Nuijasodassa smokkausta Katherynin opissa olen tehnyt tekniikalla jos jonkinmoista kokeilua ja klämppäni on täyttynyt ympäriinsä ajelehtivista kiristyslanganpätkistä ja mittausvälineistä. Eilinen päivä menikin sitten uusille järjestetyistä kastajaisista ja niiden aiheuttamasta jälkitilasta toipumiseen sekä ensimmaisen varsinaisen smokkausprojektini esiliinan loppuunsuorittamiseen sohvalla laiskotellen. Smokkaushan on vekeille kiristetyn pellavakankaan vekkien päälle tehtyä kirjontaa, jota on käytettiin 1300-luvulla esiliinoissa ja joidenkin mukaan myös tietyntyyppisten huntujen reunassa sekä sitten myöhemmin renessanssin aikana mm. kauluksissa ja hihansuissa. Smokkauksen tyypillisin ja tunnetuin muoto honeycomb muodostaa nimensä mukaisesti venyvää hunajakennomaiasta pintaa, joka kirjontana näyttää vaikeammalta kuin oikeastaan onkaan. Tässäkin kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kamerattomana tyydyn jälleen epäselvempään sanalliseeen hahmotteluun.

Smokkauksen suurin ongelma ainakin itselleni on kankaan menekin arviointi. Siihen kun vekkien syvyyden lisäksi vaikuttaa niin kankaan paksuus kuin hunajakennojen kokokin. Siksi tekemissäni harjoittelukappaleista onkin tullut aina enemmän ja vähemmän erikokoisia kuin alunperin suunnittelin. Noin yleisesti ottaen kangas kutistuu noin puoleen ellei jopa kolmasosaan smokatessa eli kannattaa varata kangaspalalle leveyttä reilusti. Toinen itselleni toisinaan ongelmallinen asia on mittauksessa tarvittava tarkkuus. Kiristyslankojen pistoja varten kankaaseen sentin väleilen merkittavät pisteet täytyy olla juuri täsmlleen oikeilla kohdilla, jotta vekeistä tulee tarpeeksi suorat ja siistit ja smokkauksesta ei tule kohtuuttoman hankalaa. Kolmas hankaluus itselleni on ollut hunajakenorivien pysyminen suorassa ja samankokoisina. Katheryn suositteli tähän onglemaan muistakseni suorien rivien piirtämistä taikatussilla vekkien pintaan, kun taas itse olen päätynyt käyttämään kankaan reunoihin mitatuin välimatkoin pistettyjä nuppineuloja.

Smokkaus sinäänsä mittausvaiheen jälkeen valmistuu aika helposti ja nopeasti. Esiliinan smokkaus oli valmis noin parissa tunnissa, mutta muihin yksityiskohtiin menikin sitten vähän kauemmin aikaa. Esiliinasta tuli tosin ehkä aavistuksen kapeampi kuin alunperin piti, mutta muuten projekti onnistui hyvin. Joku suositteli laittamaan vielä tukikankaan smokkauksen taakse, mutta tykkään esiliinan yläreunan venyvyydestä niin paljon, että annan sen olla ihan pelkilteen toivoen, että se säilyy pitkään hyvänä. Nyt pitäisi vain opetella käyttämään moista "prinsessaröyhelöä."

Terveysmuonaa

Ruokakokeilut To The King's taste- kirjan parissa jatkuivat tällä kertaa hassun yrtti-munapaistoksen kanssa. Kirjasen mukaan paistosta olisi keskiajalla nautittukin lähinnä yrttien terveysvaikutusten vuoksi pienenä välipalana. Alkuperäisreseptissä käytettyjen yrttien yhteydessäne mainitaankin parannuskeinona jos jonkinlaiseen vaivaan aina korvakivusta näppylöihin. Valitettavasti vain ne kaikista terveysvaikutteisimmat yrtit eivät löytyneet lähikaupan hyllyiltä ja osasta englannin kielisistä nimistä en saanut oikein selvyyttä, mitä ne ovat suomeksi sanakirjojenkaan kanssa. Näitä olivat mm. sellaiset kasvikunnan ihmeet kuin tansy, vervain, clary, rue, dittany ja southernwood. Tein kuitenkin oman versioni niistä yrteistä myiä satuin löytämään. Sassin interpretaatio eroaa alkuperäisestä muuten siinä mielessä, ettei alkuperäisessä mainita lainkaan maitoa. Minä kuitenkin modernin reseptin mukaisesti maitoa sekaan laitoin.

Erbolate

n. 5 dl maitoa
1 tl salviaa
1 tl persiljaa
1 tl minttua
1 tl fenkolia
5 munaa
suolaa
2 rl voita

Kuumensin maidon ja sekoitin siihen kuivatut yrtit. Ohjeen mukaan yrttejä pitäisi liottaa kuumassa maidossa puoli tuntia, mutta itse annoin niiden olla vain varttitunnin, koska maito oli jo vahvan makuista. Toisaalta laitoin enemmän yrttejä kuin ohjeessa. Odotellessa vatkasin munat kevyesti ja sekoitin suolan joukkoon. Sitten siivilöin yrttimaidon muun seoksen joukkoon. Lopuksi sulatin voin ja kaadoin senkin sekaan. Paistoin paistosta 2 pienemmässä piirakkavuoassa 30 min. 180-asteessa.

Valmis tuotos on vähän uunijuuston (yksi lapsuuteni herkkuruuista sekin) oloista ja makuista piirakkaa. Yrtit sopivat ruokaan hyvin ja sitä voisi tarjota jonkun pääruuan lisukkeena.