Päätin nyt sitten aloittaa uuden blogin pitkällisen harkinnan jälkeen. Tuntui vaan siltä, etten enää ole se sama 17-vuotias teinityttö, joka aloitti viitisen vuotta sitten livejournal-sepustustelunsa. Eikä siihen entiseen blogiin ollut tullut kirjoiteltuakaan yli puoleen vuoteen. Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa ehkä hiukan vähemmän henkilökohtaisella otteella kaikenlaista sekalaista minun maailmaani kuuluvista asioista ja harjoittaa yleistä asioiden pohdintaa. Melko varmasti tulen siis käsittelemään tässä blogissa mm. rakasta historian elävöittämisharrastustani ja siihen liittyen käsityön maailman ihmeitä sekä sitten taas toisaalta kodinhoitoon littyviä asioita. Toivottavasti annan siis tämän itseilmaisun kanavan avulla jonkunlaisen kuvan itsestäni ja omasta maailmastani.
Perjantaina alkoi Teemalla uusi kiinnostava dokumenttisarja Muodin historia, josta olin ensi kuulemalla aivan innoissani, mutta kuten niin usein sarja petti aika pahasti odotukseni. Olin jotenkin kuvitellut, että sarjassa olisi käsitelty enemmän itse vaatteita itseään, niiden kehitystä ja valmistustekniikoita. Sen sijaan pääpaino oli sinänsä ihan mielenkiintoisessa muotikäsitysten yleissä kulttuurihistoriassa ja antiïkin, joka oli ensimmäisen osan aiheena, kultturin pääpiirteitten aika yleistävässä määrittelyssä. Ymmärrän kyllä, että dokumentit on suunnattu pääosin aiheesta hyvin vähän ennestään tietäville maallikoille, mutta silti voisi esittää asioista hiukan kritisoivampia näkökulmia ja kilpailevia teorioita. Plussaa tosin ensimmäinen osa sai runsaasta antiikin alkuperäislähteitten lainaamisesta, mutta jotenkin itse vierastan muutenkin tällaista dramatisoituihin kohtauksiin perustuvaa dokumenttiformaattia. Antiikin aikaisista sandaaleista ja koruista replikoita tekevien haastattelut olivat myös mielenkiintoisia ja niissä pääsi näkemään lähietäisyydeltä, miten niitä kenkiä ja koruja todella tehdään. Sellaista olisi saanut minun puolestani olla dokumentissa enemmänkin. Lopun viittaukset nykyajan huippumuotiin ja suunnittelijoitten höpinät siitä, miten antiikki inspiroi heitä tekemään väljiä ja yksinkertaisia asukokonaisuuksia, tuntuivat minusta aika kaukaahaetuilta ja jotenkin loppuun väkisin liitetyiltä.
Odotankin innolla mitä seuraavan viikon osa pitää sisällään. Se tullee toivottavasti käsittelemään keskiaikaa, vaikka toisaalta loppukaneetit siitä, miten muoti (muka) elpyi uudelleen vasta renessanssissa, saattaisivat viitata siihen, että keskiajan vaatetus sivuutettaisiiin vain muutamalla huomautuksella tai ainakaan kovin arvostavaa suhtautuminen dokumentin tekijöiden puolesta ei olisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti