tiistai 10. kesäkuuta 2008

Naisena olemisen ankaruus eli aamuyöllistä pohdintaa

Lueskelen usein Helmen -sivuilta sen tarjoamaa naisellista hömppää, mutta pitemmän päälle sen ja ylipäätänsä suurimman osan naistenlehtiä tarjoama turhan ankara ja suoritus- ja ulkonäkökeskeinen naisena olemisen kuvaus alkaa ärsyttää. Sivut tuntuvat täyttyvän jos jonkinlaisella dieettiohjeella, kauneudenhoitovinkillä ja pitäisipä kesän viettoakin kyseisen sivuston mukaan miettiä lähinnä laihdutuksen ja kunnon kohotuksen kannalta. Sen lisäksi reportaasit hurmaavaavien Hollywood-kaunottarien uusimmista muotiluomuksista, josta kyseisten neitokaisten ulkonäköä kuvaillaan mitä ylistävin sanankääntein.
Jotenkin kaipaisin vaan kyseiseen mediaan (sama pätee myös moneen lukemaani naistenlehteen) vähän lohdullisempaa kuvaa siitä, millaista on olla nainen nykyajan yhteiskunnassa, myös sisäisen hyvän olon korostamista ja sitä, ettei tarvitse olla täydellinen, kunhan vain viihtyy omassa kehossaan ja muiden miellyttämisen sijaan keskittyy siihen mikä juuri minusta tuntuu sillä saralla oikealta ja tarpeellisilta. Me naiset tunnumme jatkuvasti taistelevan luontoa vastaan karvoja nyppimällä ja sheivaamalla, tunkemalla naamaan jos jonkin näköistä voidetta ja pakkelia, vahtimalla jokaista suupalaa saavuttaaksemme epärealistisen naisihanteen vaatimukset. Kyllä välillä voisi antaa tukan hapsottaa ja kainalokarvan kasvaa hyvällä omatunnolla ja nauttia omasta itsestään juuri sellaisena kun on turhia pingottamatta ja luonnollisuutta kieltämättä.
Naistenlehtien maailmankuva tuntuu välillä muutenkin olevan kuin suoraan jostain 50-luvun kotirouvaideologiasta: On keskityttävä siihen onko meidän talo aistikkaammin sisustettu, kokkaamani mitä ihmeellisemmät ruokaviritelmät maukkaampia tai puutarha viheriöivämpi kuin naapurissa. Kun tähän yhdistetään vielä ulkonäkö- ja urapaineet ei ole mikään ihme, että jatkuva suorittaminen leimaa monen naisen arkea ja burn out ja syömishäiriöt ovat nimenomaan nuorten naisten ongelmia. Olen vain huolissani siitä, millaista on nuorten tyttöjen kasvaa jatkuvassa paineitten ilmapiirissä, ehkäpä myös omien teinivuosien kokemusteni siivittämänä.
Myönnän tosin itsekin, että toisinaan laittautuminen on ihan kohdallaan ja on mukavaa joskus oikein tälläytyä kaikessa rauhassa viimeisen päälle. Silti ei minulle ole mikään ongelma astua julkiselle paikalle meikittä, vaikka täytyy kyllä myöntää, että monesti omasta laittautumisestaan saa moniin tilanteisiin tarpeellista buustausta itsetunnolleen. Olen alkanut viihtyä omassa kehossani vasta aivan viime aikoina: ottaisin mielelläni vähän kapeamman vyötärön ja leveämmät lanteet, mutta huomattavasta epätäydelllisyydestään huolimatta minulle suotu keho on toimittanut tehtävänsä toistaiseksi tarpeeksi hyvin. Olen saanut elää terveenä ja en hengästy pienimmästä rasituksesta ja urheilusuorituksesta. En jaksa ehkä vahtia kovin paljon kaloreitani ja syömisiäni, vaan keskityn enemmän siihen, mikä tuntuu hyvältä ja sopivalta. Täytyy kyllä myöntää, että ruokavalioni on viime vuosina kokenut aikamoisen hyppäyksen sinne tervellisyyden, sillä siinä missä ennen lautaselleni ennen eksyi usein rasvainen mehevä pihvi nyt yhä useammin kasviksia ja salaattia.
Sitäpaitsi on olemassa muitakin naisena olemisen muotoja kuin lehtien tarjoama kauneusihanne ja jokainen on omalla tavallaan kaunis. Pitäisi muistaa myös, että ei se ulkomuoto kaikkea merkitse, vaan se mitä sieltä pääkopasta löytyy. Eihän kauniilla kasvoilla ja täydellisellä vartalolla ole paljon merkitystä jos elämänarvot ovat kohtuuttomasti pielessä.

Ei kommentteja: