Leivontamietteitä

Vietin juuri antoisia hetkiä leipoen omena-appelsiinipiirakkaa Unikankareen huomista kesän grilli- ja saunailtaa varten. Resepti on muunneltu perusmundispiirakkareseptista hiukan enemmän keskiaikaisehtavaksi lähinnä lisäämällä hiukan mausteita keskiaikaista makua tuomaan. Omena- appelsiini yhdistelmää piirakoissa sinäänsä on keskiajalla käytetty, ainakin Queniva kertoi minulle leivontaikeistani kertoessani törmänneensä pariinkin autenttiseen reseptiin.

Gythan rakkauden piiras

pohja
4dl vehnäjauhoja
2 tl kanelia
1 tl kaardemummaa
hippunen sahramia
100 g margariinia
1 dl vettä

Täyte
50 g margariinia
1 kg omenia
1 appelsiini
o.5 dl siirappia
1 tl sokeria
1 tl maustesokeriseosta
(munaa voiteluun)

Aloitin projektini kuorimalla ja omenat ja poistamalla niistä siemenkodat. Raastoin raastimella omenan madollisimman hienoksi raasteeksi. Tämän jälkeen aloin valmistamaan taikinaa sekoittamalla ensin kuivat aineet keskenään. Lisäsin alkuperäiseen ohjeeseen sahramia, koska sitä sattui kaapissa olemaan ja ajattelin sitä tulevan maun lisäksi myös vähän väriä taikinamassaan. Myös kaardemumma sopi piirakkaan mielestäni mainiosti, joten lisäsin suvereenisti sitäkin. Kuivat aineet nypin sitten voin kanssa ja lisäsin veden sekoittaen taikinan tasaiseksi massaksi ja laitoin massan jääkaapppiin soseen valmistuksen ajaksi.

Tosin on kyseeenalaista,olisiko keskiajalla kalliita mausteita tuhlattu pohjiin, sillä monet ovat esittäneet teorioita, että piirakoissa pohja olisi toiminut vain jonkinnäköisenä kypsennyskuorena eikä sitä olisi itse asiassa syöty lainkaan. Jokatapauksessa alkuperäisissä resepteissä harvoin on erillistä mainintaa piirakanpohjien ainesosista, joten se voi kertoa joko pohjan toisarvoisuudesta täytteeseen nähden tai sitten siitä, että jokaisen kokin arveltiin osaavan jonkinlaisen piirakanpohjan valmistus.

Taikinan kylmetessä puristin kattilassa odottavan omenaraasteen sekaan appelsiinin mehun ja raastoin kuoren. Kunnollisen mehupuristimen puutteessa puristin appelsiinin käsin tiheän siivilän läpi, jotta siemenet ja suurimmat hedelmälihaköntit eivät tippuisi sekaan. Lisäsin seokseen pieneksi pilkotun voin, siirapin ja sokeriseosta sekä perunajauhoja ja pistin sen hellalle kiehumaan ja soseutumaan. Alkuperäisessä reseptissä oli hunajaa, mutta ruoka-ainevarastoni rajallisuuden vuoksi korvasin sen siirapilla, joka tuntui sopivan täytteeseen yllättävän hyvin. Maustesokeriseoksen valmistin viime talvena erästä keskiaikaista piirakkaa varten Keskiajan keittiön salaisuudet -teoksen ohjeella, joka ei vissiin perustu mihinkään alkuperäislähteeseen. Huolellisesti keittämällä omena pehmeni ja soseutui yllättävän hyvin.

Sitten olikin aika katsoa taikinan kuulumisia. Jääkapissa taikina oli tasaantunut huomattavasti ja se oli helppo muotoilla kaulimen avulla ohueksi levyksi, jonka länttäsin vuokaan, leikkasin ylimääräiset "rimpsut" pois ja jota tökin kevyesti haarukalla. Sitten sose vuokaan ja leikkaamaan ylimääräisestä taikinasta koristeita päälle. Alunperin oli tarkoitus leikellä vain yksinkertainen ristikkokuvio, mutta koska taikinaa oli sen jälkeen vielä runsaasti jäljellä, päädyin taiteilemaan päälle vielä isoista ja pienistä sydämistä muodostuvan asetelman. Taikina oli kuin piparitakinaa: Ei tarttunut työpöytään tai kaulimeen ja siitä oli ihmeen helppo muotoilla koossapysyviä kuvioita ihan tavallisella ruokaveitsellä. Piirakasta tuli ehkä esteettisin leipomus, jonka olen kuunaan saanut aikaiseksi ja harmittaa, etten omista kameraa tällä hetkellä sen ikuistamiseksi.

Valmis uunista juuri tullut piirakka ainakin tuoksuu taivaalliselta, mausta en osaa sanoa mitään ennen kuin vasta huomenna paitsi, että valmistusvaiheessa sekä taikina että sose maistuivat erinomaiselta ja mikään mauste ei potkinut esiin liikaa. Tosin täytyy sanoa, että mausteet muodostavat taikinan pintaan kummallisia väriläiskiä. Piiras olisi hyvä vielä voidella munalla, jotta se saisi hiukan kiiltoa pintaan, vaikka tarpeeksi hyvältä tuo näyttää näinkin.