torstai 29. joulukuuta 2011

Uusi vuosi, uudet...

Uuden vuoden myötä alkavat uudet terveet elämäntavat - tai ainakin yritys parantaa huonoja tapoja. Mutta vielä saa herkutella muutaman päivän.

Tänään Gythalan uunissa paistuu seuraavaa nannaa. Ohje on mukaelma tästä Gode Cookerysta löytyvästä 1400-luvun englantilaisesta ohjeesta.

Tapani mukaan en malttanut kuitenkaan olla raottamatta mausterasian kantta. Pääsipähän Unikankareen Evalta saamani pitkäpippuri käyttöön. Kanelisokeri on puolestaan jäänyt yli pikkujoulujen riisipuurosta, eikä kuulu alkuperäiseen reseptiin kuten ei ruusuvesikään.

Mausta en osaa sanoa vielä mitään, kun piirakka korkattaneen vasta iltapäivällä käsityöiltamissa. Toivottavasti pippuri ei kuitenkaan potki liikaa.

Pippurinen juustopiirakka

Pohja

200g voita

4 dl jauhoja

hiukan vettä

Täyte:

6 kananmunaa

1.5 dl ruokakermaa

2 pitkäpippuria jauhettuna

2 tl kanelisokeria

1 rkl ruusuvettä

5 dl juustoraastetta

Tee taikina nyppimällä paloiteltu pehmeä voi ja jauhot. Lisää halutessasi taikinaan hiukan vettä. Tee taikina sekoittamalla keskenään kevyesti vatkatut kananmunat, kerma ja mausteet. Lisää joukkoon lopuksi juusto. Paista 200-asteisessa uunissa 30–40 minuuttia tai kunnes täyte on hyytynyt.


Uuteen vuoteen mahtuu muutakin uutta kuin yritys palata terveempien elämäntapojen pariin. Sain nimittäin kaupungilta erittäinkin lupaavan asuntotarjouksen juuri joulun pyhien alla. Kämppää olenkin jonottanut jo elokuusta saakka.

Asunto on 1940-luvulla rakennettu puutalo Kaskentiellä. Neliöitä on suurin piirtein sama määrä kuin entisessä (38,5 m²) ja vuokra on erittäin kohtuullinen. Tähän loppuvat vuokranantajalta toistaiseksi saamani tiedot asunnosta.

Löysin kuitenkin netistä, että talojen purkamisesta on käyty kiivasta keskustelua. Kaupunki haluaisi purkaa asunnot ja rakentaa tilalle 8-kerroksia kerrostaloja. Lopulta kuitenkin puutalot saivat suojeluspäätöksen pitkälti Turun museokeskuksen lausunnon perusteella. Asutaankohan sitä kohta kulttuurihistoriallisesti arvokkaassa suojelukohteessa?

Huomenna on asunnon näyttö. Mutta olen ihan intopinkeänä jo nyt.

Olen niin monta vuotta haaveillut puutaloelämästä ja nyt se on tosi lähellä toteutumista. Totta kai mua on peloteltu sukulaisten toimesta kylmillä lattioilla, lämmityskustannuksilla ja puutalojen kosteusvaurioilla, mutta silti intoilen puutaloista.

Olen jo päättänyt, että muutan helmikuussa Kaskentielle, jos ei kämppä ole ihan megahirveässä kunnossa. Kämppä tyhjenee jo vuodenvaihteessa, mutta siellä tehdään remonttia kuukausi ennen muuttoa. Kuulin jopa semmoista epävirallista huhua, että jokaisessa asunnossa olisi oma takka. Se kuulostaa jo vähän liiankin ihanalta.

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Nää biisit täytyy kirjoittaa


Viime aikoina on tehnyt mieli kirjoittaa asioista, joista ei voi kirjoittaa. Asioista, joista haluaisi kirjoittaa, mutta joita ei voi nykyisessä elämän kaaoksessa ilmaista. Asioista, joista tulee sisälle vain kovia käsittelemättömiä möykkyjä.

Kirjoittaisinko siitä, miten yritin Annanpäivillä epätoivoisesti itkeä hautautuneena peittoni alle? Jo sitä ennen olin pitkään halunnut vain itkeä kaiken tuskan pois. Se ei kuitenkaan onnistunut.

Ei niin, etteikö minulla olisi ollut hauskaa Annanpäivillä. Koin vaan kaiken tapahtumaan liittyvän sosiaalisuuden vaikeaksi. Tapahtumissa on vaikeaa vaan olla, ilman, että voi piiloutua jonkun roolin taakse.

Keittiössä ollessaan voi keskittyä vain ruuanlaittoon, miettimättä liikaa. Keittiön ulkopuolella olo on tapahtumissa jotenkin epävarma, toisinaan ulkopuolinenkin. En jaksaisi selittää vieraammille ihmisille yhtään mitään.

Sen lisäksi yritin olla tuntematta huonoa omatuntoa siitä, että lähdin tapahtumaan tässä taloudellisessa tilanteessa. Tuhlaan vähiä rahavarojani tapahtumiin, vaikka on vaikeuksia saada edes ruokaa pöytään.

Viheliäisintä köyhyydessä on se, ettei mitään voi tehdä ilman huonoa omatuntoa tuhlailusta. Elämä on joka päivä valintoja. Jos valitsee jotain, joutuu luopumaan jostain muusta.

Niinpä voisin kirjoittaa siitä, miten nykyinen elämäntilanteeni lamauttaa ja passivoi. Mitään ei saa aikaiseksi. Kaikkeen menee vähintään tuplaten enemmän aikaa normaalisti. Kaikki velvollisuudet vaativat paljon haahuilua toteutuakseen. On helpompaa vain jäädä kotiin sängyn pohjalle kuin olla aktiivinen ja ahkera. Työkkärin kanssa asioinnista en edes halua kirjoittaa.

Voisin kirjoittaa myös siitä, miten haluaisin pystyä olemaan järkevä aikuinen: Sellainen, joka ei polta mikrokupua kiinni lieteen, tapa kukkia kuivuuteen ja osaa selviytyä arjesta kutakuinkin hyvin arvosanoin. Sellainen, joka ymmärtää hitusen verran enemmän muidenkin näkemyksiä ja osaa tehdä kompromisseja edes joskus. Ennen kaikkea järkevän aikuisen pitäisi kai osata ottaa vastuu omasta elämästään.

Voisin myös kirjoittaa kadotetusta itseluottamuksesta tai kollegan kauniista sanoista kulttuuripääkaupungin päättäjäisissä. Voisin kirjoittaa aamuöisin vaivaavista ajatuksista: Haaveista, läheisyyden kaipuusta, villeistä unelmista, hassuista ajatuksista, joille hymyilen itsekseni.

Voisin kirjoittaa myös siitä, miten paljon mietin kirjoittamisen vaikeutta. Pyörittelen päässäni tarinan aihioita, elättelen hulluja haaveita, mutta en kuitenkaan tartu tietokoneeseen aloittaakseni. Pelkään kai liikaa epäonnistumista tai pelkään antavani itsestäni liikaa maailmalle. Tästäkin tuli nyt vain tällainen – räpellys vailla punaista lankaa.

Aivan lopuksi voisin kirjoittaa siitä, miten viikon päästä on joulu. Se on tullut niin äkkiä, mutkan takaa. Tänä vuonna en ole ostanut lahjoja, kirjoittanut yhtään joulukorttia. Pipareita sentään leivoin. Joulumieltä saa näinä ankeina aikoina etsiä.

Menen maalle vähintään viikoksi. Lähtö on jo ylihuomenna. Viikko vanhempien luona kuulostaa haasteelta, vaikka on ihan kiva mennä pitkästä aikaa kotiin.


tiistai 13. joulukuuta 2011

Louhikärmes ja jellona


Syksyyni on kuulunut myös kirjontaa. Osallistuin kuningaskuntani Drachenwaldin seinävaateprojektiin viidellä tilkulla.

Osuuteni kuningaskunnan seinävaatteesta on taas hyvä osoitus siitä, miten kaikesta ei aina tule sitä, mitä alun perin piti, mutta jotain kuitenkin.

Ensimmäinen lohikäärme on aivan yltiösöpö.

Nyt eteenpäin luovutetut tilkut saivat alkunsa jo vuonna 2008. Niistä piti tulla alun perin koristeita huppuun, jota olin tuolloin tekemässä. Huppu tuli valmiiksi, mutta kirjonnat eivät tulleet. Tarkemmin katsottuna ne eivät olisi sopineetkaan sen tyyliin ja jäivät kirjontavakan pohjalle vuosikausiksi.

Toinen lohikäärme on joutunut pahan hirven jalkoihin.

Sitten kuulin kirjontakillan haasteesta ja muistin tilkut. Nyt ne saivat uuden elämän ja pääsevät näytteille paronikuntamme pitosaleihin.

Kuvioaiheet ovat peräisin 1300-luvulta olevasta ihanasti koristellusta käsikirjoituksesta, jota säilytään Tanskan kuninkaallisessa kirjastossa. Koska kirja on Bestiarus eli opas todellisten ja tarueläinten elintavoista, se on koristeltu hirviöaiheisin kuvin. Käsikirjoituksen pastellinsävyisiä söpöläisiä ei voi kyllä varsinaisesti kutsua pelottavaksi hirviöiksi.

Kolmatta rääkkäävät puolestaan koirat.

Nämä lohikäärmeet eivät taida olla kovin puolustukykyistä rotua..

Oli vapauttavaa tehdä välillä ei-laskettua kirjontaa. Se vaatii niin paljon vähemmän keskittymistä. Työ edistyy suorastaan pelottavan nopeasti verrattuna saksalaisen kirjonnan kanssa tihrustamiseen.

Neljäs onneksi näyttää, mihin lohikäärmeet pystyvät.

Merimiesten pelottelu kuuluu asiaan...

Mutta ei Gythalassa saksalaiselta kirjonnaltakaan vältytä. Elianan pyysi minua tekemään hänelle pienen vyöpussin. Inspiroituneena ryhdyin heti toimeen.

Viides pienokainen puhkuu kohti linnantornia.

Kuviomalliksi valikoitui malli, jossa kukat ja leijonat vuorottelevat. Ainakin minun tulkintani mukaan ne ovat kukkia ja leijonia. Joku muu voisi sanoa niitä vaikka leijoniksi ja geometrisiksi kuviohärpäkkeiksi.

Eläinten maailma jatkuu kirjonnoissa. Tämä on tulkintani mukaan leijona.

Kuvio on sen verran helppo, että se etenee aika nopeasti. Koukuttava kirjonta pitää minut poissa ainakin esseenkirjoittamispuuhista.

tiistai 6. joulukuuta 2011

Aikahyppyjä

Gythalasta kuuluu kummia. Se aikoo tehdä väliaikaisen aikahypyn 1300-luvulta vieraammille vuosisadoille.

Tarkkasilmäinen lukija on ehkä huomannut, että ommellut metrit lisääntyivät viime viikolla. Nyt on koossa jo 213 m 81 cm. Syynä tähän on uusi keltainen villamekko.


Kuten lähes aina, tästäkään mekosta ei tullut ihan sitä, mitä alun perin piti. Siinä vaiheessa, kun mekko oli kursittu kokoon, se alkoi uhkaavasti näyttää 1400-luvun pystykauluksisen huppelanden varhaisasteelta.

Siinä sen nyt on, uusi vaateihanuus.


Alinan kanssa mallailtiin kaulusta ja juonittiin, miten sen saisi pysymään pystyssä. Minun kauluksessani on kovikkeena kaksi kerrosta pellavaa kahden villakankaan välissä kovikkeena. Jos kauluksesta haluaisi vielä jämäkämmän, olisi voinut testata pellavakovikkeen tärkkäämistä.


Yksinomaan kauluksessa on käsinommelta 5 m 75 cm, kaikki kovikepistot mukaan lukien. Nimesimme kauluksen paha äitipuoli -kaulukseksi, Disneyn äitipuolia muistellen. Ei siitä nyt ihan niin mahtavaa kalusta tullut kuin Lumikin pahalla äitipuolella tai Ruususen Pahattarella, mutta ihan kelvollinen kumminkin.

Kas näin kääntyy kaulus, ja kaulus kääntyy näin.


Vielä kummallisempaa on luvassa. Viime viikolla nimittäin tutustuin Tudor Tailorin saloihin. Olen jo pitemmän aikaa hellinyt salaista haavetta vähän myöhemmän periodin vaatteesta tanssitarkoituksiin. Esityksissä ja tanssiaisissa tanssittavat tanssit kun ovat ajallisesti aika kaukana 1300-luvulta. En kuitenkaan halua mitään liian koreaa renessanssipukua, sillä en tuntisi sellaisessa varmaan oloani kovinkaan kotoisaksi.


Lauantaina olimme sitten Alinan kanssa ostamassa seuralle pellavaa Sydäntalvenjuhlan seinävaatteisiin. Sieltä löytyi myös kalanruotokuvioinen jämäkkä pellavasekoite, joka oikein huusi Tudor leikkuupöydällä. Samalla ostin pellavaa myös uuteen aluspaitaan.


Kissa-avulta ei voi välttyä!

Eihän minun köyhän pitänyt mitään kangasta ostaa, hups! Menin sitten vielä sähläämään Visa Electronin kanssa, ja maksu lähti tililtäni tuplana, hups! Mutta tuplalaskutuksen saa kuulemma takaisin toimittamalla liikkeeseen tiliotteen ja muut tositteet. Nyt pitää sitten vain olla tarkkana, ettei sorru uusiin ostoksiin tilien selvittelymatkalla.


Tuntuu hyvältä tehdä välillä jotain erilaista, lähteä uusille urille ja uusiin haasteisiin. 1300-lukua en ole kuitenkaan kokonaan hylkäämässä, vaikka välillä tuleekin tehtyä virkistäviä syrjähyppyjä.

perjantai 25. marraskuuta 2011

Tarina Talviyönpidoista


Saipa kerran Unikankareen pitäjä kokikseen Talviyönpitoihin Gythan, joka oli todellinen automaattikokki. Kun sille sanoi: ”Kokkaa Gytha, kokkaa,” se kokkasi ja kokkasi mitä rasvaisinta ja maukkainta ruokaa Holkenin keittiössä, joka myös automaattiruokasalina pitäjänväen parissa tunnetaan.


Ensin se suurensi aamuyön paniikkikohtauksen jälkeen ruisleipätaikinan 4-kertaiseksi alkuperäisestä. Ruisruutuja kohosi neljä pellillistä niin sohvalla, keittiönpöydällä kuin keittiöntyötason leivänleikkuualustallakin.


Ruisruudut:

10 dl vettä

4 tl suolaa

4 rkl sokeria

1 dl öljyä

2 ps kuivahiivaa

8 dl ruisjauhoja

10 dl vehnäjauhoja

Lisää lämmitettyyn veteen suola, sokeri ja öljy. Sekoita joukkoon jauho-kuivahiivaseos. Jaa taikina kahtia Kumoa taikinat leivinpaperin päälle uuninpelleille. Taputtele sentin paksuiseksi levyksi. Leikkaa taikinapyörällä neliöiksi. Anna kohota liinalla peitettynä puoli tuntia. Paista 225 asteessa 20 minuuttia.


Sitten se lähti kauppaan sen Järkevän Aidanin kanssa, joka yritti hillitä ruuanmäärää. Kanoja ostettiin puolet vähemmän kuin alun perin oli suunniteltu. Myös osa mozzarelloista jätettiin hyllyyn.


Tehokaksikko hoiti ostokset niin nopeasti, että päätyi vielä ihailemaan toppatakkeja ja syyssaappaita. Siitä huolimatta tiluksille päädyttiin hyvissä ajoin ennen avainten haltijan saapumista.


Sitten alkoi todenteolla kokkaamaan. Puu-uuniin sytytettiin tulet ja kaivosta kannettiin vettä. Liedellä höyrysivät mantelikerma ja viikunat. Muu pitäjän väki istuskeli savuttomassa tilassa eteisessä. Lopulta uskallettiin vääntäytyä takaisin savupirttiin syömään.


Viikunat matelikermassa:

400g kuivattuja viikunoita,

2dl vettä,

2dl valkoviiniä,

12kpl kokonaisia neilikoita


10dl mantelikermaa:

4dl kuorittuja manteleita rouhittuna

2dl vettä

2dl valkoviiniä

6dl kuohukermaa

1 dl maustesokeria

suolaa

valkoista sokeria


Valmista mantelikerma: Laita mantelirouhe ja vesi kiehumaan. Lisää viini ja keitä hetki. Lisää kerma ja viini ja keitä, kunnes massa sakenee. Lisää maustesokeri ja keitä vielä hetki. Lisää jäähtyneeseen kermaan hiukan sokeria.


Viikunat: Kiehauta valkoviiniä, neilikoita ja vettä noin. 5 minuuttia. Lisää puolitetut viikunat liemeen anna kiehua 2 minuuttia. Jäähdytä ja poista neilikat liemestä. Tarjoile mantelikerman kera.


Tosin vasta ruokapöydässä selvisi, etteivät herkut mitään viikunoita olleetkaan, vaan taateleita. Maestro Martinon riisipiirakkakin oli lennossa vaihtunut improvisoiduksi omena-rusinapiirakaksi. Oli nimittäin käynyt niin, että tehokaksikko oli sittenkin unohtanut hankkia puuroriisin. Ruisruudut olivat sentään sitä, mitä oli luvattu.


Seuraavana päivänä se kokki heräsi jo puoli kuudelta, eikä saanut unta. Tunnin verran sängyssä pyörittyään se hiipi hiljaa keittiöön ja pesi uunin. Uunin sisuksissa asuvasta karstasta päätellen sitä ei ollut tehty sitten viime Talviöiden.


Aamiaisen jälkeen kokkaus alkoi todenteolla. Uunin paahtaessa lämpötila sisällä kohosi huolestuttaviin lukemiin. Liedellä kiehuivat päärynät iltaa varten. Työpöydällä käärittiin lammaskääröjä karitsan sisäfileestä. Vieressä Queniva täytti paastoajille sieniä. Lopulta tuotokset kiikutettiin ulkoilevan pitäjänväen vahtiessa Eliana-apulaiselle savustettavaksi avotulella.


Gythan lammaskääröt

1 kg lammasta

1 tl suolaa

4 tl fenkolia

4 tl meiramia

4 rkl tuoretta persiljaa

14 siivua pekonia

6rkl tuoretta timjamia

6rkl tuoretta basilikaa

2 dl viinirypäleitä pilkottuna


Leikkaa liha pitkiksi ohuiksi kaistaleiksi. Ripottele päälle mausteet ja kuutioitu pekoni. Kääri lihansuikaleet rullalle ja sulje tikulla. Paista 225:ssä asteessa noin 25 minuuttia.


Täytetyt herkkusienet

Isoja Herkkusieniä

Fetaa

Oliiviöljyä

Paahdettuja leipäkuutioita

rosmariinia

basilikaa

oreganoa


Poista sienien kannat. Murskaa feta, lisää joukkoon mausteet . Sekoita joukkoon oliiviöljyä. Paista 180-asteisessa uunissa noin 20 min.


Eikä tässä vielä kaikki. Liedellä valmistui maagista venyvää räkää. Erityisen hurjaksi koostumus tuli, kun joukkoon sotkettiin hiukan valkuaista. Zanzarellan piti olla keittoa, mutta eihän siitä mitään keittoa tullutkaan, vaan herkullista sahrami-juustopataa.


Zanzarella

Sahramiliemi
14 munan keltuaista
2 rkl viinietikkaa
2 rkl vettä
11 l kasvislientä
ripaus sahramia
1 tl kanelia
ripaus pippuria
ripaus muskottia


8 munaa
14 dl raastettua mozzarella-juustoa
6 siivua leivän muruja



Sekoita sahramiliemen ainekset ja keitä hiljalleen, kunnes se alkaa saeta. Liemi on valmista. Sekoita jäljellä olevat ainekset keskenään. Sekoita sahramiliemen joukkoon, kiehauta, ja ruoka on valmista.


Raskaan lounaan jälkeen se kokki suorastaan villiintyi. Pitäjänväki värjäsi pihalla pinkkiä lankaa, joten sisällä talossa ei ollut hillitsemässä ketään järjen ääntä. Uuninvieressä kohosi maukas inkiväärileipä. Pirtinpenkeillä kaulittiin kuivahedelmänyyttejä. Yrttijuusto maustui kylmässä.


Inkiväärileipä

10 dl vehnäjauhoja

2, 5 dl mannaryynejä

5 dl kädenlämpöistä vettä

1 ps kuivahiivaa

1 rkl suolaa

3-4 tl inkivääriä

1 tl kanelia

Sekoita veteen mausteet. Lisää joukkoon jauhot, joihin on sekoitettu kuivahiiva sekä ryynit. Kohota noin tunnin ajan. Leivo kahdesta kolmeen leipää. Kohota pellillä ja paista 200-asteisessa uunissa noin 30 minuuttia.


Pähkinä-yrttijuusto

300g Briejuustoa

100 g ranskankermaa

1 rkl persiljaa

1 rkl basilikaa

1 rkl timjamia

1 valkosipulinkynsi

1rkl sitruunamehua

suolaa

pippuria

Sekoita ranskankerma,sitruunamehu, yrtit, valkosipuli ja mausteet. Laita tunniksi jääkaappiin jähmettymään. Leikkaa brie vaakatasossa kahtia. Täytä juusto. Kääri folioon ja laita jääkaappiin. Ota juusto huoneenlämpöön puoli tuntia ennen tarjoamista.


Porstua alkoi pikkuhiljaa täyttyä gratinoiduista sitruunoista, lounaan jämistä ja muista herkuista. Kultaiset omenat vyöryivät lopulta porstuasta pihamaalle jäähtymään. Samalla sen kokin apulaiset keksivät tehdä zanzarellasta ylijääneistä valkuaisista rosmariinilunta ja sen seuraksi omenapiirakkaa.


Pomme doree - Kultaiset omenat

Ainekset:

7.5 dl hienonnettuja taateleita
7.5 dl rusinoita

1.5 tl suolaa

0.5 tl pippuria
1.5 tl kanelia
1 tl inkivääriä
1 tl jauhettua neilikkaa
0.5 tl sahramia
noin 1.5 kg jauhelihaa
12 kananmunaa

Taikina:

7.5 dl jauhoja
6 kananmunan keltuaista
1 tl inkivääriä
pari hyppysellistä sahramia
3 tl tuoretta persiljaa, hienoksi pilkottuna

Sekoita taatelit ja rusinat keskenään.Sekoita suola, pippuri, kaneli, inkivääri, neilikka ja sahrami; sekoita seos taateleihin ja rusinoihin.Sekoita maustetut hedelmät lihaan. Vatkaa munat kevyesti, lisää liha seokseen, sekoita kunnes tasaista massaa. Muotoile lihasta pienen omenan kokoisia palloja. Paista lihapullia noin 20 min 190 C uunissa, anna jäähtyä. Sekoita taikina-ainekset keskenään, nosta uunin lämpötila 200 C. Päällystä jokainen lihapulla ja paista noin 7 min uunissa tai kunnes pinta on kullan värinen.


Gratinoidut sitruunat:

14 sitruunaa

400 g mozzarellaa

6 dl parmesaania

800 g ricottaa

mustapipuria

0,25 dl basilikaa

0,25 dl oliiviöljyä

suolaa

Halkaise sitruunat ja puserra pois suurin osa hedelmälihasta. Täytä sitruunat juusto-mausteseoksella. Paista 200-asteessa noin. 20 min. Valele sitruunat oliiviöljyllä ja suolalla ennen tarjoilua.


Lopulta saatiin pullat uunista ja viimeisetkin innokkaat kasvivärjääjät houkuteltua sisälle. Pidot voivat alkaa noin tunnin myöhässä.


Pöydässä julistettiin Italiassa puissa kasvava mozzarella yhdeksi paratiisin hedelmistä. Sitruunoita maistettiin irvistellen. Kokki itse ei suostunut sitruunoita edes maistamaan, kun oli erehtynyt ottamaan jo suullisen uunivuokaan tarttunutta juustoa. Jättimäiset omenat ja hedelmänyytit täyttivät vatsat äärimmilleen.


Mozzarellaa mantereina

pastaa

hedelmänyyttien keitinlientä

hervottomasti mozzarellaa


Keitä pasta keitinliemessä. Lisää joukkoon juusto ja tarjoile.


Saraseenikanaa

11 kanankoipea
200 g manteleita
200g rusinoita

40 taatelia
40 luumua
8 viipaletta leipää
1 l valkoviiniä tai maun mukaan
4 sitruunaa
4 appelsiinia
4 omenaa
4 päärynää
suolaa
muskottia
mustapippuria
inkivääriä
neilikkaa


Paista kanaa noin tunti 200-asteessa. Valele kananjalkoja suolalla ja oliiviöljyllä ennen paistoa.

Paahda leipä ja lisää mehu appelsiinista, sitruunasta sekä viini. Kuori ja pilko omena ja päärynä. Huuhdo mantelit, taatelit ja luumut. Laita kaikki ainekset pannuun ja kiehuta hiljaa 15 - 20 min. Lisää mausteita ja viiniä maun mukaan.


Erbolate (3 hlö)

n. 5dl maitoa
1 tl salviaa
1 tl persiljaa
1 tl minttua
1 tl fenkolia
5 munaa
suolaa
2 rkl voita

Kuumenna maita ja sekoita siihen kuivatut yrtit. Liota yrttejä kuumassa maidossa 15-30 min. Vatkaa munat kevyesti ja sekoita suola joukkoon. Siivilöi yrttimaito muun seoksen joukkoon. Lopuksi sulata voin ja kaada sekin sekaan. Paista 30 min. 180-asteessa.


Seuraavaksi vuorossa oli pastaa, jossa mozzarella venyi mantereina kauhasta lautaselle. Kanafileet kokki paistoi erikseen, jotta saraseenikastiketta saisivat myös paastoajat. Vatsat tungettiin äärimmilleen kanafileistä ja saraseenikastiketta jaksoi maistaa enää vain muutama suursyömäri. Lihatonta Erbolate-munakasta haukkasi vain yksi paastoaja.

Wardonys in Syrap - päärynät viinisiirapissa

1 kg kypsiä päärynöitä
1 tl kanelia
5 dl punaviiniä
1,25 dl sokeria
0,5 tl inkivääriä
1 rkl punaviinietikkaa
ripaus sahramia halutessasi


Keitä päärynät kuorineen kypsäksi, tämä vie noin 5 minuuttia. Kuori keitetyt päärynät. Päärynät voi jättää kokonaisiksi tai paloitella, mutta jos paloittelet ne, poista samalla siemenkota ja päärynän keskellä oleva kova "ruoto". Laita punaviini ja kaneli kattilaan, lisää sokeri ja lämmitä sekoittaen, kunnes sokeri on sulanut. Lisää päärynät liemeen ja hauduta miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia, älä anna liemen kiehua, jotta päärynät eivät hajoa. Lisää inkivääri, etikka ja sahrami hauduttamisen loppupuolella. Jäähdytä päärynät ennen tarjoilua.


Sitruunavaahto:

125 g voita

1 dl sokeria

5 dl sitruunamehua

4 munaa

Sulata voi vesihauteessa. Yhdistä seokseen sokeri ja sitruunamehu. Ota pois liedeltä ja vatkaa joukkoon munat. Sakeuta vielä 5 min. miedolla lämmöllä.

Väki alkoi olla jo ylensyönnin partaalla. Kokkikin makasi reporankana pitopöydän päässä lavitsalla. Mutta vielä olisi jälkiruoka valmistamatta. ”Armoa”, pitäjänväki huusi, ”Seis, Gytha, seis, jo riittää ruoka!” Niin jäivät päärynät keittämättä porstuaan.


Mutta jälkiruuatta ei sentään väki jäänyt, sillä tarjolla oli improvisoitua omenapiirakkaa ja rosmariinilunta. Tuli uunissa alkoi pikkuhiljaa hiipua. Pimeässä keittiössä hehkui vielä viimeisen uuninpesän kekäleen hehku uunin päällä olevista reistä.