sunnuntai 15. kesäkuuta 2008

Käsillä tekemisen filosofiaa...

Viime aikoina käynti vanhempien luona on tuonut lähinnä mieleen jonkun keskisuomalaisen version Strömsöstä: Ensin vähän ihaillaan uutta vuoristopuutarhaa ja keskustellaan tuuliseen järvenrantaympäristöön sopivista kasvilajikkeista, sen jälkeen vähän nikkaroidaan ja lopulta syödään herkullista illallista asiaankuuluvien jälkiruokien kera viherkasvein sisustetussa näköalaerkkerissä. Raskaan päivän kruunaa vielä renotoutuminen itserakennetun savusaunan lempeissä löylyissä. Kulkeekohan käsillä tekeminen ja jatkuva erilaisten suuruudenhullujen projektien parissa puuhastelu meillä jotenkin geeneissä?
Tällä haavaa vanhempien talonlaajennusprojekti Koskenpäällä oli tullut siihen vaiheeseen, että oli ulkoseinien maalaamisen vuoro. Entinen kuusenvihreä ja sinapinkeltainen vaihtuivat oliivinvihreään valkoisin ikkunanpielin ja nurkkalaudoin. Pääsin itsekin maalaamaan: omista kätösistäni on nyt peräisin yläkerran parvekkeen valkoiset kaiteet, yhden talon sivuseinistä alaosa ja muutamia nurkkalautoja. Veljen liian isossa vanhassa pellavapaidassa ja isän vielä suuremmissa lökäpöksyissä ahertaessa oli kyllä harvinaisen ei-feminiininen, mutta toisaalta myös harvinaisen vapautunut olo.
Maalamisessa huomasin nauttivani samasta asiasta kuin muitakin käsitöitä tehdessäni: voi keskittyä ja uppoutua täydellisesti vain käsillä olevaan hetkeen, eikä tarvitse ajatella pitemmälle kuin yhden laudan päähän ja näkee heti aherruksen jäljen konkreettisena edessään. Käsillä tekeminen on täydellistä vastapainoa sille akateemiselle teoreettiselle ajattelulle, jota opiskelujen takia joutuu harrastamaan. Muutenkin olen viime aikoina viihtynyt paljon remontointi-ohjelmien parissa. Viime viikollakin meni usiampi ilta kirjomus kädessä Jimin erilaista rakennusohjelmatarjontaa tuijottaen. Tosin mainoskatkojen parranajokonemainoksia katsellessa tuli sellainen olo, että enpä taida kuulua kohderyhmään. Olenkin kiitollinen siitä, että isä on huolinut minut lapsesta saakka apurikseen ns. "miesten töihin" siinä missä veljetkin.
Opin myös paljon uutta ja ihmeellistä maalaamisen tekniikasta: Mistä olisin ennen voinut tietää, että tehokkaimmin maali levittyy alhaalta ylöspäin eikä päin vastoin? Tai, että oksan kohdalla kannattaa levittää maalia ensin poikittain ja sitten vasta ylösalaisin, jotta pinnan epätasaisuudet peittyvät? Huomasin myös, että maalaus on harvinaisen hyvää treeniä: kaksi päivää kyykystä ylös varpaille -liikettä tehtyäni on reidet ja selkä harvinaisen jumissa ja sellainen olo, että on tullut liikuttua.

Ei kommentteja: