Raota ruokakomeron ovea, lue reseptejä ja inspiroidu.
Yksi tärkeimmistä puolista keskiaikaharrastuksessa minulle ja varmasti monelle muullekin on hyvä ruoka.
Keskiaikatapahtumat päättyvät viimeisen illan huikeisiin pitoihin, jotka parhaimmillaan voivat kestää puolivuorokautta. Ruuissa ei säästellä voita eikä mausteita. Kansa pitää hauskaa nauttien toistensa seurasta sekä hyvästä ruuasta ja juomasta.
Syömisen lisäksi nautin keskiaikapitojen suunnittelusta ja niiden valmistelusta. Pitojen suunnittelussa on enemmän vaiheita kuin mitä keskivertokeskiaikailija voi aavistaa. Pitojen lisäksi laitan usein ruokaa Unikankareen pitäjän väelle myös viikkokokoontumisten ja kasvivärjäysviikonloppujen yhteydessä.
Nykyisin saa ihan hyviä suomenkielisiäkin keskiaikakeittokirjoja, mutta suurin osa resepteistäni on silti peräisin englanninkielisistä lähteistä. Tällöin mittayksikkömuutokset vaativat oman vaivansa. Nykyään yhä suurempi osa resepteistäni on alkuperäistekstin pohjalta tehtyjä omia rekonstruktioita.
Alkuperäistekstin ja lukijan välillä on monta vuosisataa. Osa ruoka-ainenimityksistä on saattanut vaihtaa välissä merkitystään ja mittayksiköt ovat hiukan erilaisia.
Osa resepteistä voi olla sen verran epäselviä, että niiden pohjalta on tehty monia toisistaan rankastikin eroavia tulkintoja. Varsinkin varhaisemmat keskiaikaiset reseptit saattavat olla enemmänkin kokin omia muistiinpanoja kuin julkaistavaksi tarkoitettu teos. Tällöin reseptit ovat hyvin suppeita ja tulkinnanvaraisia. Onneksi käännöksissä on usein mukana myös alkuperäisteksti ja kommentaari.
Täytyy kuitenkin muistaa, että reseptien kartoittama keskiajan ruokakulttuuri on nimenomaan paremman väen ruokakulttuuria. Säilyneistä keittokirjoista vastasivat usein ylhäisen hovin ammattikokit. Pidoissa eksoottisilla mausteilla ja hurjilla ohjelmanumeroilla esiteltiin linnanherran rikkautta ja vaikutusvaltaa. Arkena parempikin väki söi yksinkertaisemmin.
Teen usein ruokaa 1300-luvun englantilaisen keittokirjan The Forme of Curyn pohjalta. Erityisesti kirjan ihanat piiraat ovat tuttu näky, kun tarjoillaan laittamaani ruokaa. Viimeaikoina olen kehittänyt rakkaussuhteen 1400-luvun italialaiseen Maestro Martinoon. Erityisesti Martinon hengessä tehty pasta ja pikkupiiraat ovat suurta herkkua.
Suhdettani kokkaukseen, kuten niin moneen muuhunkin asiaan, kuvaa sana luovuus. Teen ruokaa intuitiolla ja ennen kaikkea suurella rakkaudella. Keskiajan hengessä maustuvat myös monet modernit arkiruuat. Monesti tuunaan reseptejä lisäämällä yllättäviä aineksia tilanteen mukaan näppituntumalla.
Suunnittelemiani pitoja:
(linkit ruokalistoihin tulossa)
(linkit ruokalistoihin tulossa)
Nuijasota 2008
Tanssileiri 2009
Talviyönpidot 2010
Sydäntalvenjuhla 2011
Tanssileiri 2011
Usein kysyttyjä reseptejä:
Kaikki respteihin liittyvät postaukseni luet tästä.
Keittokirjasto:
Omistamiani historiallisia keittokirjoja:
Ballerini, Luigi; Parzen, Jeremy (transl.) & Barzini, Stefania: The art of Cooking – The first modern cookery book composed by the eminent Maestro Martino of Como, University of California Press, 2005.
Tällä hetkellä ehdoton suosikkini. Martinon reseptit ovat usein niin selkeitä, että ne voi tehdä lähes suoraan alkuperäisreseptin mukaan tarvitsematta pähkäillä sen kummempaa rekonstruktiota. Lisäpisteet tulevat vielä käännöksen asiantuntevasta kommentaarista ja esipuheesta. Lopun modernisoiduilla resepteillä ei ole usein kovinkaan paljon tekemistä alkuperäistekstin kanssa.
Berridale-Johnson, Michelle: Historian herkkuja – British Museumin keittokirja. Karisto, 2008.
Sisältää reseptejä muinaisesta Persiasta keisarilliseen Kiinaan ja anglosaksisesta Britanniasta renessanssin Italiaan. Näpsäkkä pikkukirja, jossa historiaosuus on jätetty minimiin. Keskiaikailijalle kirjasta löytyy muutama resepti, joista osan sanotaan perustuvan arkeologisiin löytöihin ja osalle annetaan kirjallinen lähde. Suurelle osalle resepteistä ei kuitenkaan anneta lähdettä. Keskiajan makuun kuitenkin päästään vaivattomasti.
Blomquist, Jukka & Hakomaa, Auri: Keskiajan keittiön salaisuudet – Tuokiokuvia, reseptejä, mausteita. Minerva, 2006.
En oikein tiedä, mitä mieltä olisin tästä kirjasta. Ulkoasu on pramea kuvineen ja sivuja kiertävine kukkaköynnöksineen. Itse sisältö on kuitenkin vähemmän upea. Resepteille annetaan kovin hatarasti historiallista taustaa, muutamaa alkuperäisreseptiä lukuun ottamatta. Tästä kirjasta olen kokeillut ehkä kahta reseptiä. Jotenkin koko kirja tuntuu vähän Olde Hansan mainokselta.
Linnilä, Kai: Linnanpidoista pappilan pöytään – Kaari Utrion romaanien herkut. Tammi, 2008.
Kirja keskittyy nimensä mukaisesti Kaari Utrion kirjojen ruokamaailmaan. Alun historiallinen osuus kartoittaa eurooppalaista ruokakulttuuria keskiajalta 1800-luvulle. Keskiaika jää kuitenkin kirjassa sivuosaan. Lopussa on romaanien ikimuistoisiin kohtauksiin liittyviä ateriakokonaisuuksia resepteineen. Keskiaikaisia ateriakokonaisuuksiakin löytyy useampi. Toivoisin kuitenkin, että reseptien alkuperäislähteet olisi tuotu selkeämmin esille.
Milham, Mary Ella: A Critical Edition and Translation of De Honesta Voluptate et Valetudine. Arizona Center for Medieval and Renaissance Studies, 1998.
Latinisti minussa iloitsee Bartrolomeus Platinan kaksikielisestä kriittisestä editiosta. Platinaa on silti tullut luettua yllättävän vähän. Teos on pikemminkin terveellisen elämäntavan opas kuin keittokirja. Resepteissä Platina tukeutuu usein Martinoon, mutta myös antiikin perinteeseen.
Sass, Lorna J: To the king’s taste – Richard II’s book of feasts and recipes. The Metropolitan Museum of Art, 1975.
Mahtava kirja täynnä mielenkiintoisia rekonstruktioita! Ennen kaikkea jokaisen modernin reseptin vieressä on alkuperäisresepti sekä vanhalla että modernilla englannilla. Alun johdanto on kattava ja lopun sanasto on tarpeen.
Scully, Terence (tansl.): The opera of Bartolomeo Scappi – L’arte et prudenza d’un maestro Cuoco, University of Toronto Press, 2008.
Tätäkään kirjaa ei olet tullut paljon käytettyä. Tulevaisuudessa paneudun Scappiin ehkä tarkemmin. Erimomaisesti toimitettu käännös joka tapauksessa. Teos on laaja ja sen kahlaamiseen menee aikaa.
Klemettilä, Hannele: Keskiajan keittiö, Atena 2007.
Suomenkielisistä keskiaikakeittokirjoista paras. Sisältää kattavasti tietoa keskiajan ruokakulttuurista helposti pureskeltavassa muodossa, mutta kuitenkin luotettaviin lähteisiin viitaten. Toivoisin kuitenkin, että reseptien pohjana olevat alkuperäislähteet tuotaisiin selkeämmin esille.
Ruokaa netissä:
