Hihahäsläystä

Hihan istuttaminen on yksi vaikeimpia asioita, mitä tiedän. Ainakin viidestä ensimmäisestä itse tekemästäni vaatteesta hiha epäonnistui täydellisesti. Hiha voi helposti pilata muuten onnistuneen projektin sillä, ettei käsi taivu, sauma kiertää tai sauman seutuville ilmestyy yhtäkkiä omepeluvaiheessa isoja ryppyjä kuin tyhjästä. Tiukka, napitettu 1300-luvun monesta kappaleesta koostuva hiha ei tee asiasta yhtään sen helpompaa. Hihan sovitus onkin hyvä tehdä jonkun kaverin kanssa varautuen korjailemaan tekelettään useaan otteeseen.

Eilen päätin antaa itselleni periksi ja leikkelin Handelsgilletistä tilaamani ohuen vaalean ruskean villan ja yläosan vuorikankaat Moyn kaavaa noudattaen. Samalla kaavalla on tehty myös parin vuoden takainen viininpunainen mekko, joten kaavanleikkuu sujui aikalailla rutiinilla. Tänään päätin sitten rueta kokoamaan vyötäröön asti ulottuvaa vuoria harsien, jotta voisin korjata mahdolliset vartalonmuutokset ja tekisin hihansovituksen vuoriin ja sitten vasta tärvelisin kallisarvoista villakangasta. Hihasta minulla oli olemassa hyväksi havaittu kankainen kaava, jonka perusteella leikkasin kankaat, joten sovituksen piti sinäänsä olla ihan helppo ja selkeä homma. Ennen hihan istutusta kaikki näytti harvinaisen hyvältä ja kaava näytti toimivan odotetusti, mutta heti ensimäisessä istutuksessa huomasin hihassa jotain outoa.

Hiha tuntui valtavan isolta ja pussitti pahasti ja selän kiilapala ei tuntunut olevan yhtään kohdallaan. Kangasta kerääntyi kainaloon suorastaan kerroksittain. Verrattuani hihaa edelliseen tekeleeseeni huomasin, että osa osa hihan suuruudesta johtui siitä, että uudessa kappaleessa oli saumanvarat kahteen kertaan. Ilmeisesti pari vuotta sitten tekemässäni kaavassa oli ollut saumavarat mukana ja olin sitten vielä lisännyt kangasta leikatatessani toiset. Tuskailtuani kolmisen tuntia yrittäen kuroa kangasta sisään mitä kummallisemmalla tavalla ja asettaa kiilaa jotenkin loogisemmin tajusin lopulta, mitä juttu kiikasti. Hiha peijakas oli ollut koko ajan väärin päin! Eli siis siten, että kainaloon kuuluva osa oli olkapäällä ja päin vastoin. Tästä johtuen myös kiilakin oli hassusti. Ei ihme ettei hommasta tullut yhtään mitään. Nyt on toinen hiha suurin piirtein istutettu , tosin pitänee vielä muutamaa yksityiskohtaa korjailla sitten huomenissa.

Kyseessä oli myös ensimmäinen kissan läsnäollessa aloitettu vaateompelus ja kattia sai välillä pitää vähän aisoissa liiallisen innokkuuden takia. Kankaanleikkusta ei tahtonut tulla mitään kissan kurtatessa kangasta kielto kiellon jälkeen, ja pirulainen on nyt ihastunut leikkimään nuppineuloilla ja nahkaisella neulakirjallani pellavalangoista puhumattakaan. Mutta hyvä, että joku jaksaa vielä niin innostua ja ihmetellä, ja villakangaskasan seassa on hyvä kissan ottaa väsyttyä päiväunet.