Pohjalla helmenä pätöinen minä: Gythan rupiset riimit

Olen viime aikoina aloittanut aivan uuden harrastuksen: Laulujen sanoittamisen. Kimmokkeen laulujen rustaamiseen sain Alitsan järjestämästä Band Campista Nuijasota X:ssä. Kaikki kiitokset siis Tervakannaksen suuntaan täältä Unikankareen laululaboratoriosta.

Tajusin, että laulujen rustaaminenhan on kivaa. Siinä pääsee hyödyntämään luovuuttaan, nauttimaan musiikista ja sanoilla leikkimisestä.

Ennen kaikkea lauluntekijä saa ärsyttää naapureita, kun kuuntelee samoja biisejä uudestaan ja uudestaan, hoilaa mukana omilla sanoilla ja yrittää saada riimit kuulostamaan edes jotenkin järkeviltä. Muistan joskus lapsena lallatelleeni omia lauluja yksikseni, mutta sen kummempaa kokemusta minulle ei laulujen sanoittamisesta ole.

Mikään kovin musikaalinen ihminen en ole: Laulaa tykkään, en tosinkorkealta ja kovaa, vaan matalalta ja usein vähän nuotin vierestä. Lauloin lapsena kuorossa ja suunnittelen usein aloittavani harrastuksen uudestaan, jos vain sopivan paineeton ja omanhenkinen porukka löytyisi.

Joskus villeinä tai ehkä pikemminkin vähemmän villeinä teinivuosina harjoittelin myös kitaransoittoa, mutta se ei oikein ollut tällaisen tumpelosormen laji. Joku voi kuitenkin muistaa nähneensä seinälläni kitaran roikkumassa (nyt se on lahjoitettu eteenpäin enemmän tarvitsevalle). Ala-asteen opettaja uhkasi minua aikoinaan luokalleen jättämisellä, kun en osannut soittaa Piippolan vaaria nokkahuilulla vielä kymmenennelläkään kerralla. Nuoteista en kamalasti ymmärrä mitään, mutta onneksi sanojen rustaaminen onnistuu hyvin myös korvakuulolta.

Laulujen tekemisessä pääsee palaamaan tapahtumatunnelmiin uudestaan. Samalla voi yrittää vangita yksittäisiä hienoja hetkiä laulun muotoon. Voi laulaa esimerkiksi siitä, miten sadepisarat tippuvat telttaa vasten tai miten nokkosvihta polttelee mukavasti selkää puusaunan lauteilla. Lauluja rustatessa saa olla myös vähän hullu ja keksiä hassuja riimejä oikein olan takaa.

Täältä löydät siis linkkejä tekemiini sanoituksiin. Näitä saa kukin vapaasti rallatella tapahtumissa, turuilla ja toreilla, aina kun mieli tekee. Niin ja minut saa myös nykäistä spontaaneihin yhteislaulutuokioihin aina sopivan tilaisuuden sattuessa. Ehkä näistä on joskus hamassa tulevaisuudessa jotain esityksen tynkääkin luvassa, kunhan saadaan muusikot koolle.

Uusia lauluja julkaistaneen aina silloin, kun iskee inspiraatio vaikka lenkillä tai vesijuoksuradalla. Rupisten riimien laadusta ei kuitenkaan luvata mitään.