Smokkausta laiskotellen

Opittuani Nuijasodassa smokkausta Katherynin opissa olen tehnyt tekniikalla jos jonkinmoista kokeilua ja klämppäni on täyttynyt ympäriinsä ajelehtivista kiristyslanganpätkistä ja mittausvälineistä. Eilinen päivä menikin sitten uusille järjestetyistä kastajaisista ja niiden aiheuttamasta jälkitilasta toipumiseen sekä ensimmaisen varsinaisen smokkausprojektini esiliinan loppuunsuorittamiseen sohvalla laiskotellen. Smokkaushan on vekeille kiristetyn pellavakankaan vekkien päälle tehtyä kirjontaa, jota on käytettiin 1300-luvulla esiliinoissa ja joidenkin mukaan myös tietyntyyppisten huntujen reunassa sekä sitten myöhemmin renessanssin aikana mm. kauluksissa ja hihansuissa. Smokkauksen tyypillisin ja tunnetuin muoto honeycomb muodostaa nimensä mukaisesti venyvää hunajakennomaiasta pintaa, joka kirjontana näyttää vaikeammalta kuin oikeastaan onkaan. Tässäkin kuva kertoisi enemmän kuin tuhat sanaa, mutta kamerattomana tyydyn jälleen epäselvempään sanalliseeen hahmotteluun.

Smokkauksen suurin ongelma ainakin itselleni on kankaan menekin arviointi. Siihen kun vekkien syvyyden lisäksi vaikuttaa niin kankaan paksuus kuin hunajakennojen kokokin. Siksi tekemissäni harjoittelukappaleista onkin tullut aina enemmän ja vähemmän erikokoisia kuin alunperin suunnittelin. Noin yleisesti ottaen kangas kutistuu noin puoleen ellei jopa kolmasosaan smokatessa eli kannattaa varata kangaspalalle leveyttä reilusti. Toinen itselleni toisinaan ongelmallinen asia on mittauksessa tarvittava tarkkuus. Kiristyslankojen pistoja varten kankaaseen sentin väleilen merkittavät pisteet täytyy olla juuri täsmlleen oikeilla kohdilla, jotta vekeistä tulee tarpeeksi suorat ja siistit ja smokkauksesta ei tule kohtuuttoman hankalaa. Kolmas hankaluus itselleni on ollut hunajakenorivien pysyminen suorassa ja samankokoisina. Katheryn suositteli tähän onglemaan muistakseni suorien rivien piirtämistä taikatussilla vekkien pintaan, kun taas itse olen päätynyt käyttämään kankaan reunoihin mitatuin välimatkoin pistettyjä nuppineuloja.

Smokkaus sinäänsä mittausvaiheen jälkeen valmistuu aika helposti ja nopeasti. Esiliinan smokkaus oli valmis noin parissa tunnissa, mutta muihin yksityiskohtiin menikin sitten vähän kauemmin aikaa. Esiliinasta tuli tosin ehkä aavistuksen kapeampi kuin alunperin piti, mutta muuten projekti onnistui hyvin. Joku suositteli laittamaan vielä tukikankaan smokkauksen taakse, mutta tykkään esiliinan yläreunan venyvyydestä niin paljon, että annan sen olla ihan pelkilteen toivoen, että se säilyy pitkään hyvänä. Nyt pitäisi vain opetella käyttämään moista "prinsessaröyhelöä."