Palasin eilen illalla lyhyeltä Keski-Suomen maakuntamatkalta. Syksyinen järvimaisema oli kaunis kirpeän aurinkoisina syyspäivinä, vaikka suurimman osan minilomastani tarkkailinkin sitä vain olohuoneen ikkunerkkeristä kuumeessa ja syysflunssassa maaten. Onneksi sentään viikonloppua kohden hiukan paranin ja pääsin viettämään aikaa raittiissa ulkoilmassa puolukoita poimien ja kylässä olevia veljenlapsia vahtien. Pääsin taas ottamaan hiukan kuvia hienoista syyspäivistä.
Aamulla järvi oli aivan tyyni ja syysaamuille tyypillinen sumu väistyi pikkuhiljaa auringon paisteen myötä. Aurinko paistui kauniisti sumuverhon läpi muodostaen toisinaan hiukan huonommin kameranlinssiin tarttuvia taikametsän mieleen tuovia valoilmiöitä.
Lapsena kuvittelin tyyninä kesäaamuina, että vedenpinnan olisi mielikuvitusmaailma, josta löytyisivät kaikki samat asiat kuin oikeastikin paitsi että väärinpäin ja yritin saada toisen puolen Eveliinaan yhteyden. Tässä kuvassa ajatus toisesta maailmasta ei vieläkään ole kovin kaukana.
Syksyisen maiseman värit toistuivat myös maalaishenkisissä ulkoiluvaatteissani. Koskenpäällä yleensä käyttämäni sydänkuvioiset tyytömäiset kumisaappaat sain vuosia sitten ja kaupungissa tyydyn käyttämään sadesäällä pitsikuvioisia mustavalkoisia city-kumisaappaitani, jotka eivät tosin ole yhtä mukavat jalassa kuin maalaisversionsa.
Maisemien tarkkailun lisäksi ohjelmaa maalaisvierailuuni toi vanhempien kissafarmin uusin pienimmäinen, Miina -kissa, joka on kuten kuvasta näkyy hyvin arka ja pelkää uusia ihmisiä ja äkkinäisiä liikkeitä tässä vedenlämmityspadan taakse paeten. Useamman päivän kestänyt kesytysoperationi palkittiin lopulta sillä, että pentu tuli jopa vapaaehtoisesti syliin. Miina on tulossa meille hoitoon viikoksi itsenäisyyspäivän tienoilla ja saa nähdä, miten kaupunkielo sopii maalla kasvaneelle villikolle.
Sysyn värit toistuvat myös uusimmassa kirjontaprojektissani, joka on toteutettu lähes kokonaan kresällä kasvivärjäämilläni langoilla. Tarkoitus oli tehdä kirjonta kokonaan värjätyin langoin, mutta kissa pirulainen ehti hukata nokkosen vihreän kerän, joten korvasin sen sitten saman paksuisella synteettisellä tummanruskealla. Malli on jälleen 1300-luvun saksalaisia ja A Stich Out of Time - kirjasesta oleva suuri laukussa ollut malli. Teen työstä suurin piirtein alkuperäisen kokoisen vyöpussin mahdollisesti käsityötarvikkeille.
Laitoin yleisöni iloksi vielä kuviomallin ja piostoja tarkemmin näyttävän lähikuvan...
... ja kuva nurjalta puoleltakin sattui koneen uumenista löytymään.
Aamulla järvi oli aivan tyyni ja syysaamuille tyypillinen sumu väistyi pikkuhiljaa auringon paisteen myötä. Aurinko paistui kauniisti sumuverhon läpi muodostaen toisinaan hiukan huonommin kameranlinssiin tarttuvia taikametsän mieleen tuovia valoilmiöitä.
Lapsena kuvittelin tyyninä kesäaamuina, että vedenpinnan olisi mielikuvitusmaailma, josta löytyisivät kaikki samat asiat kuin oikeastikin paitsi että väärinpäin ja yritin saada toisen puolen Eveliinaan yhteyden. Tässä kuvassa ajatus toisesta maailmasta ei vieläkään ole kovin kaukana.
Syksyisen maiseman värit toistuivat myös maalaishenkisissä ulkoiluvaatteissani. Koskenpäällä yleensä käyttämäni sydänkuvioiset tyytömäiset kumisaappaat sain vuosia sitten ja kaupungissa tyydyn käyttämään sadesäällä pitsikuvioisia mustavalkoisia city-kumisaappaitani, jotka eivät tosin ole yhtä mukavat jalassa kuin maalaisversionsa.
Maisemien tarkkailun lisäksi ohjelmaa maalaisvierailuuni toi vanhempien kissafarmin uusin pienimmäinen, Miina -kissa, joka on kuten kuvasta näkyy hyvin arka ja pelkää uusia ihmisiä ja äkkinäisiä liikkeitä tässä vedenlämmityspadan taakse paeten. Useamman päivän kestänyt kesytysoperationi palkittiin lopulta sillä, että pentu tuli jopa vapaaehtoisesti syliin. Miina on tulossa meille hoitoon viikoksi itsenäisyyspäivän tienoilla ja saa nähdä, miten kaupunkielo sopii maalla kasvaneelle villikolle.
Sysyn värit toistuvat myös uusimmassa kirjontaprojektissani, joka on toteutettu lähes kokonaan kresällä kasvivärjäämilläni langoilla. Tarkoitus oli tehdä kirjonta kokonaan värjätyin langoin, mutta kissa pirulainen ehti hukata nokkosen vihreän kerän, joten korvasin sen sitten saman paksuisella synteettisellä tummanruskealla. Malli on jälleen 1300-luvun saksalaisia ja A Stich Out of Time - kirjasesta oleva suuri laukussa ollut malli. Teen työstä suurin piirtein alkuperäisen kokoisen vyöpussin mahdollisesti käsityötarvikkeille.
Laitoin yleisöni iloksi vielä kuviomallin ja piostoja tarkemmin näyttävän lähikuvan...
... ja kuva nurjalta puoleltakin sattui koneen uumenista löytymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti