Syksy

Tällä viikolla on oikaesti ollut ensimmäistä kertaa semmoinen olo, että on syksy, jo kolmas tässä kaupungissa viettämäni. Kesän valoisuus ja lämpö alkaa olla takanapäin, mutta toivottavasti niistä sai kosolti voimia pimeään syksyyn ja loskaiseen talveen. Varmoina syksyn merkkeinä käytin tällä viikolla ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen takkia ja sukkahousuja, kastuin läpimäräksi kaatosateessa ja pääsin keikistelemään uudella rimpsureunaisella sateenvarjollani. Uudet syyssaappaat pitäisi ostaa viikonloppuna, avokkaat kun ovat hiukan hankalat märällä säällä.

Sen lisäksi olen tunnelmoinut elokuun pimenevissä ilmoissa polttamalla tuoksukynttilävarastoani ja Tys:in järjestyssääntöjen vastaisesti suitsukkeita. Kissa on hassu, kun se vaanii kynttilää ja tunkee tasaisin väliajoin päänsä kohti liekkiä todetakseen yhä uudestaan sen kuumuuuden irvistäen. Onneksi ei ole kuitenkaan hupsun viikset vielä palaneet tulella leikkiessä. Kynttilän valo on pehmeä ja rauhoittava ja tuo edes hiukan romanttista tunnelmaa tämän sinkun yksiöelämään.

Syksystä sinäänsä on tulossa aika kiireinen ja vastuullinen. Opiskelun suhteen minulla ei ole juuri lainkaan kontaktiopetusta, joten tästä lähtien se koostuu lähinnä loputtomasta kirjatenttien virrasta. Olisin kuitenkin toivonut, että laitoksella olisi ollut varaa järjestää edes yksi latinan tekstikurssi tänä syksynä. Tarjolla on silti ensimmäistä kertaa kursseja Rooman historiasta ja topografiasta, joten valittamista ei sinäänsä ole. Tällä hetkellä luen muuten mielenkiintoista tenttikirjaa antiikin käsityöläisistä, jossa on myös aika kattava kuvitus. Sen lisäksi stressiä aiheuttaa ainejärjestön 40-vuotisjuhlat, joiden järjestäjä olen, sekä se, että viime viikolla lupauduin muitten vapaaehtoisten puutteessa Sydärin autokraatiksi. Toivottavasti molempiin hommiin on tarjolla runsaasti apua ja säilyn jotenkin selväpäisenä molempien tapahtumien järjestelyissä.