Laiskuus

Tällä viikolla minua on vaivannut luonteelleni epätyypillinen laiskuus ja saamattomuus. Ehkäpä koko kesän minua vaivannut jännitystila on purkautuessaan vienyt minut aivan toiseen ääripäähän. Sain tänään aloitettua kämpääni vaivaavan epäsiisteyden asteittaista tuhoamista pesämällä kaksi täyteen ahdettua koneellista pyykkiä siitä vuoresta, joka on viikkojen mittaan kylpyhuoneeseeni kertynyt. Makuuhuoneen lattia on täynnä epämääräisiä paperikasoja, jotka odottavat lajittelemista ja päätöstä niitten lopullisesta kohtalosta. Tiskipöydällä minua odottaa niin ikään paljon astioitten pintaan viikon sisällä pinttynyttä likaa.

Päivät ovat kuluneet lähinnä kirjoessa ja pitkään kestäneen mediapaitsioni päättymisen juhlimista pitkillä televisiomaratoneilla. Juhannuksenahan sekä radio että televisio lakkasivat toimimasta, mutta onneksi sain viikonloppuna vanhempien vanhan telkkarin päivieni iloksi. Kiitos sen, olen saanut jo yli puolet hupun kirjonnasta valmiiksi ja päässyt nauttimaan vanhoista suosikeista sekä päivittelemään amerikkalaisten hulluutta kansana noin ylipäätään.

Olen myös urittänyt sopeutua pehmeällä laskulla takaisin normaaliin opiskeluelämään. Laitoksen kirjastohan aukeni taas kesäsulun jälkeen ja olen yrittänyt saada jotain tolkkua kreikan kielihistorian kiemuroista. Ensi syksystä tulee muutenkin aika kreikkapainotteinen, kun yritän saada aineopinnot valmiiksi, jotta voisin hakea niitä kandin papereitakin joskus. Ensi viikko meneekin sitten kavereitten kanssa Keski-Suomen maakuntamatkalla ja sitten alkaa syksyn tuutorointiurakka. Ehkä on ihan hyväkin ottaa vähän rennommin ennen taas yhden lukukauden aherrusta. Uloskin tekisi mieli mennä virkistäytymään, mutta ilmeisesti viimeviikkoiset toiveeni sään viilenemisestä ja virkistävästä sateesta on otettu huomioon liiankin hyvin.