Syksy

Tällä viikolla on oikaesti ollut ensimmäistä kertaa semmoinen olo, että on syksy, jo kolmas tässä kaupungissa viettämäni. Kesän valoisuus ja lämpö alkaa olla takanapäin, mutta toivottavasti niistä sai kosolti voimia pimeään syksyyn ja loskaiseen talveen. Varmoina syksyn merkkeinä käytin tällä viikolla ensimmäistä kertaa kolmeen kuukauteen takkia ja sukkahousuja, kastuin läpimäräksi kaatosateessa ja pääsin keikistelemään uudella rimpsureunaisella sateenvarjollani. Uudet syyssaappaat pitäisi ostaa viikonloppuna, avokkaat kun ovat hiukan hankalat märällä säällä.

Sen lisäksi olen tunnelmoinut elokuun pimenevissä ilmoissa polttamalla tuoksukynttilävarastoani ja Tys:in järjestyssääntöjen vastaisesti suitsukkeita. Kissa on hassu, kun se vaanii kynttilää ja tunkee tasaisin väliajoin päänsä kohti liekkiä todetakseen yhä uudestaan sen kuumuuuden irvistäen. Onneksi ei ole kuitenkaan hupsun viikset vielä palaneet tulella leikkiessä. Kynttilän valo on pehmeä ja rauhoittava ja tuo edes hiukan romanttista tunnelmaa tämän sinkun yksiöelämään.

Syksystä sinäänsä on tulossa aika kiireinen ja vastuullinen. Opiskelun suhteen minulla ei ole juuri lainkaan kontaktiopetusta, joten tästä lähtien se koostuu lähinnä loputtomasta kirjatenttien virrasta. Olisin kuitenkin toivonut, että laitoksella olisi ollut varaa järjestää edes yksi latinan tekstikurssi tänä syksynä. Tarjolla on silti ensimmäistä kertaa kursseja Rooman historiasta ja topografiasta, joten valittamista ei sinäänsä ole. Tällä hetkellä luen muuten mielenkiintoista tenttikirjaa antiikin käsityöläisistä, jossa on myös aika kattava kuvitus. Sen lisäksi stressiä aiheuttaa ainejärjestön 40-vuotisjuhlat, joiden järjestäjä olen, sekä se, että viime viikolla lupauduin muitten vapaaehtoisten puutteessa Sydärin autokraatiksi. Toivottavasti molempiin hommiin on tarjolla runsaasti apua ja säilyn jotenkin selväpäisenä molempien tapahtumien järjestelyissä.

Piirakkapäivitys

Ostin Nuijasodasta jo kauan etsimäni 1300-luvun englantilaisesta reseptikirjasta Forme of Curysta modernisoituja reseptejä alkuperäistekstien kera tarjoavan Lorna J. Sassin To The King's Taste-kirjasen ja eilisen Unikankareen tiede-ja taidepiiriin oli kunnia ensimmäisen kirjan perusteella tehdyn piiraan valmistua. Forme of Curyn reseptirekonstruktioihin olen toki tutustunut aikaisemminkin muitten keskiajan keittiöstä kertovien teosten ja lukuisten nettisivujen kautta.

Ongelmia piiraan kanssa aiheuttivat niin jenkkien käyttämät mitat kuin piiraan eksoottiset mausteetkin. Alkuperäisreseptissähän kun oli harvinaista santelipuuta, jota en oonistunut mistään Turusta löytämään, vaikka monta eksoottisiin mausteisiin erikoistunutta kauppaa kiersinkin. Ainakin yksi nettikauppa näkyy maustetta Suomessa myyvän, mutta mahtaakohan sitä saada mistään muualta? Muskotinkukkia sen sijaan löytyi lopulta kokonaisina kauppahallin oivasta Kilimanjaro-kojusta. Mittojen suhteen sai välillä käyttää laskinta metriseen järjestelmään tottuneena. Mutta nyt tiedän ja toivottavasti tulevaisuudessakin muistan kupin olevan n. 232 ml. (Päätin pistää summan tänne itselleni muistiin, jotta en joudu seuraavan projektin yhteydessä laskemaan sitä taas uudestaan monimutkaisin kaavoin. ) Käytännössä laskin kuitenkin kupiksi kaksi kukkurallista desin mittaa.

Leshes Fryed in Lenton

1 piirakan pohja

3 tl voita

n. 5dl omenansiivuja

n.5 dl päärunää pilkottuna

1 dl rusinoita

1 dl kuivattuja luumuja

kuivattua taatelia

mantelimaito

1dl mantelijauhetta

2 dl kiehuvaa vettä

1 1/2 tl hunajaa

suolaa

(santelipuujauhetta)

kanelia

inkivääriä

muskotinkukkia jauhettuna

anisjauhetta

muskottipähkinää

Piirakan pohjan tein samalla ohjeella kuin hyväksi havaitussa omena-appelsiinipiirakassakin paitsi, että jätin pois pohjan mausteet. Jääkaapissa jäähtyneestä ehkä hivenen voitaikimaisesta taikinasta sain jälleen muotoiltua helposti kuoren. Sitten tein mantelimaidon sekoittamalla mantelit kiehuvaan veteen hunajan ja suolan kanssa. Paistoin tuoreet hedelmät voissa pannulla ja sekoitin ne kuivattujen hedelmien kanssa seokseksi. Sekoitin sekaan vielä mantelimaidon ja mausteet. Kaulitsin jäähtyneen taikinan ja pistin ohuen levyn vuokaan leikaten ylimääräiset "rimpsut" pois, kaadoin täytemassan sisään ja taiteilin ylijäänestä taikinasta piirakalle pitävän kannen. Annoin piirakan paistua noin 40 min. 180-asteisessa uunissa.

Valmis piirakka maistui hyvältä ja mausteiselta ja jotenkin siitä tuli itselleni mieleen lapsuuden joulujen herkku Sekameteli. Maistui tänään ehkä vielä paremmalta kuin eilen, joten ehkä tämän kuten usein muittenkin mausteisten leivonnaisten kannattaa antaa tekeytyä jonkin aikaa...

(Ongelman)ratkoja

Eilen illalla selvisi sitten sekin, miksi uuden puvun kaava ja hihan istutus on tuottanut minulle ongelmia koko kesän. Olin ommellut muotoonleikatut yläkolmiot väärin päin eli niin, että rintamuksen muotoilu oli selässä ja selän taas edessä. Huomasin virheen, kun olin vahingossa ommellut viimeisen yläkolmion oikein päin ja se istui täydellisesti. Aamulla sitten kirjoitin lakakankankaasta tehtyyn kaavaan isolla etu- ja takaosan paikat. Luulen, että muistan tehdä selventävät merkinnät muihin kaavoihin nyt sitten jatkossa. Eli ei siis näin...

Saumojen ratkominen onkin sitten ollut hankalampaa hommaa. Olin ommellut kiilat kiinni oikein viimeisen päälle tiheillä ja pitävillä takapistoilla, jotka eivät tunnu purkuvan sitten millään. Ratkojakin minulla on ollut, mutta eipä löytynyt sieltä mistä piti. Pitäneepi hommata uusi tulevia töppäyksiä varten. Onneksi on vielä aikaa saada puku valmiiksi kruununturnajaisiin....

Sinivalkoinen syksyn aloitus

Huomenna on vuorossa ainakin minulle virallinen syksyn aloitus, kun uudet opiskelijat ryntäävät yliopistolle ja aloitan tämän syksyn haasteet tuutoroimalla lapsukaisia. Jännittää vähän, mnkälainen pienehkö ryhmä meidän laitokselle tänä vuonna päätyy ja mitenkä he suhtautuvat tuutorointiräpellykseeni. Tänä vuonna on otettu uusi linja ja lakiin vedoten tuutoreille ei anneta minkäänlaista tietoa uusista opiskelijoista, joten en edes tiedä joukon tarkkaa lukumäärää. Sen tiedän, että 8 hengen kiintiöstä vain 6 läpäisi pääsykokeen, mutta se, kuinka moni on ottanut opiskelupaikan vastaan säilyy vielä huomisaamuun asti salaisuutena. Mutta toivottavasti sieltä saapuu innokasta sakkia, jotka eivät ole ihan heti karkaamassa meiltä pois.

Tein tuutoroitaville hienon aikataulumonisteen. Kauppojen valikoima ei vain ollut puolellani, sillä loppuneen musteen tilalle en löytänyt mistään uutta. Kaikkia muita mustekasettimalleja kaupoista näkyi löytyvän, mutta kyseistä mallia ei ole saapunut jostain syystä tällä viikolla lainkaan maahantuojalta kauppoihin. Ärsyttää kun niin pienestä asiasta kuin mustekasetin hankkimisesta voidaan tehdä tarpeettoman vaikeaa. Miksi miltei jokaiseen tulostinmalliin täytyy olla omat yhteensopivat kasettinsa? Värikasetin kaupasta sentään sain, joten uusien monisteet ovat nyt isänmaallisen sinivalkoisia. Vielä on kuitenkin paljon suunniteltavaa ja järjesteltävää ennen huomista...

Sunnuntaisen Unikankankareen käsityösunnuntain saldo oli hyvä niin käsitöitten kuin syksyn ohjelman suunnittelun kannalta. Sain tehtyä iltapäivän aikana kokonaiset kaksi pitkää saumaa huolitteluineen ja kotona vielä olkasaumat ja toisen yläkiilan. Syksyn ohjelmakin saatiin pakettiin ja paljon uusia ideoita seuramme markkinoinnin tehostamiseen. Meillä oli siis tavallista isommalla porukalla pystyssä varsinainen ideariihi. Syksyn tiede- ja taidepiirin ohjelmassa on vaikka mitä uutta jännää ja käsityöviikonloppujakin tiettyihin teemoihin liittyen on luvassa. Syksyn infotilaisuudestakin on tulossa tavallista hienompi ja myyvämpi: Tällä kertaa panostetaan kunnolla mainosten levittämiseen ja ohjelmaan yritetään saada mm. tulishow Vanhalle Suurtorille. Nettisivuille suunniteltiin myös uutta sisältöä uusien jäsenten mukaan huokuttelemiseksi. Energinen syksyn aloitus siis.

Sateinen markkinapäivä ja viikonlopun muut aktiviteetit

Kesälomani viimeinen viikonloppu on täynnä ohjelmaa ja ennen kaikkea keskiaikatunnelmaista sellaista. Perjaintai-iltana palasin kotiin tiistaina alkaneelta koulukaverin kanssa tehdyltä Keski-Suomen maakuntareisulta, joka kului lähinnä saunoen, maaseudun rauhasta nauttien ja rentoutuen sekä Jyväskylässä tulevan syksyn vaatekertaa shoppaillen, ja tänään sitten suunnattiin kohti Hämeenlinnaa ja keskiaimarkkinoita. Huomenna olisi sitten vuorossa vielä Unikankareen käsityösunnuntai ja syksyn info-tilaisuuden suunnittelukokous eli ohjelmaa riittää.

Mutta nyt sitten niihin markkinoihin... Hyvin nukutun yön ja pukuhäsläyksen parissa vietetyn aamun jälkeen suuntasin kohti Hämeenlinnaa noin puolen päivän maissa ja perillä olin noin kolmen aikoihin. Markkinoille minut oli houkutellut Eleonoora, jolta soittelinkin ohjeita markkinapaikalle suunnistamiseen, mutta onneksi kaupungissa asuva veljeni ex-vaimo ja veljentyttö olivat tulossa myös markkinoille ja sain heiltä kyydin. Markkinat olivat ehkä hiukan erilaiset kuin olin olettanut: toritulli erotti ne Turun vastaavista, vaikka toisaalta ehkä ohjelmaa ja järjestäviä seuroja oli enemmän kuin täällä. Keskiaikaharrastajien telttaleiri markkinoitten yhteydessä oli hyvä idea ja loi keskiaikaista ja tapahtumanomaista tunnelmaa samoin kuin vieressä häämöttävä Linna. Muutenkin keskiaikavaatteita näkyi ehkä väen vähyydestä johtuen markkinavilinässä yllättävän paljon.

Kaupustelussa ei ollut kuitenkaan Turun markkinoitten tapaan erillistä period-aluetta, vaan kirjavaa tavaratarjontaa oli sikinsokin ympäri laajaa puistoaluetta. Muutenkin ajanmukaisia tuotteita tekeviä käsityöläisiä oli markkinoilla vähemmän kuin Turussa. Shoppailuni keskittyi tänä vuonna lähinnä koruihin, joihin sainkin sitten tuhlattua koko matkakassani. Ostin kauan etsimäni taotun hevosenkenkäsoljen suhtkoht edulliseen hintaan ja Viking Jewelryn kojusta muakaani tarttui hopeinen aarnimetsäläiselle hyvin sopiva susikoru, josta ajattelin tehdä joko kaulariipuksen tai kiinnittää sen johonkin vaatteeseen tai asusteesen. Viking Jewelryllä oli muutenkin todella hyvännäköinen ja laadukas valikoima ja ennen kaikkea myyjä tiesi jokaisesta korusta tarkaan mihin alkuperäiseen malliin se perustuu. Sen lisäksi ostin violetin korukivin ja hopeisin ruusukkein koristetun kaulanauhan.

Tutustuin markkinoilla myös hyvänäköisiin telttoihin. Juttelin pitkään skotlantilaissyntyisen jurtantekijän kanssa hänen jurtassaan jurtan tekemisen ja pystyttämisen nikseistä ja historiasta sekä suomalaisista jurttaharrastajista. En ollut aikaiosemmin tiennyt, että suomessa on oikeasti väkeä, jotka asuvat jurtissa. Kävin myös ihailemassa Hollolan keskiaikaseuran isoa ja korkeaa, hienosti koristeltua telttaa, jossa erityisesti kiinnittivät huomioni isot rautaiset kynttiläkruunut. Loppumarkkinat värjöttelinkin sitten meidän seuran esittelyteltassa muiden scalaisten kera.

Säät eivät nimittäin suosineet markkinakansaa: alkumarkkinoista jo ripsi ja pian se muuttui kaatosateeksi ja markkinapaikka tulvivaksi kuravelliksi. Pääsi taas siis testaamaan omien varusteiden kestävyyttä haastavissa olosuhteissa, joiden sietäminen kuuluu mielestäni olennaisena osana tähän harrastukseen. Markkinoila jonkun kanssa puhuttiin siitä, millainen olisi period-sateenvarjo. Minusta sataprosenttista villaa parempaa period-sateenvarjoa ei olekaan. Nytkin pisarat jäivät hylkivän rasvaisen villan pintaan ja alusvaatteet säilyivät täysin kuivina rankkasateessa ja olo oli lämmin tuulessa ja tuiskussa. Ainut ongelma on jalat, sillä maassa laahaava helma kastelee jalat ja helman usein polviin saakka.

Viikonlopun käsityöspurtti

Viikonloppu on mennyt koulukavereitten kanssa vietyn hauskan illan lisäksi lähinnä kirjoen ja ommellen samalla olympialaisia sivusilmällä tuijotellen. Perjantain kaatosade yllytti minut katsomaan mammuttimaiset avajaiset alusta loppuun hienoista erikoistehosteista ja kiinalaisten joukkovoimalla tekemien kohtausten näyttävyydestä nauttien. Kiinan poliittisesta tilanteesta huolimatta kyseistä showta ei voi muuta kuin ihailla. Tosin loppua kohden hienouksia oli jo vähän liikaakin: hienoihin ilotuliteryppäisiin turtui jo aika äkkiä ja ne menettivät tehonsa. Tänään tuttustuin uuteen lajiin, jossa saattaa olla ainesta penkkiurheilusuosikikseni: telinevoimisteluun. Niin esteettistä ja taitavaa ja samalla saa terapiaa kouluvuosien tuohon lajiin liittyvien traumaattisten muistojen hälventämiseen. Erityisesti lajissa viehätti sen monipuolisuus, sillä kilpailjoittenhan pitää osata temppuilla taitavasti vaikka kuinka monella telineellä.

Mutta nyt niihin urheilumaratonin aikana saavutettuihin käsityötuloksiin. Hupun kirjonta, josta laitoin viime viikolla tänne kuvankin, on nyt muutamaa viimeistä pistoa vaille valmis. Tosin langan vähyyden vuoksi, jouduin lyhentämään nauhaa parisen senttiä. Kirjontalangathan ostin Nuijasodasta pienissä vyyhdeissä hintaan 50 snt/kappale eli Kirjonnan materiaalikustannuksetkaan eivät siis päätä huimaa. Uudesta mekosta rupeaa myös olemaan kohta pitkät saumat valmiit ja vuorossa on yhä vieläkin yläosan hienosäätöjen viimeistely.

Teen hupun valmistuvan puvun tähteistä eli tarkoitus on siis tehdä niistä yhtenäinen asukokonaisuus. Kuten uuden puvunkin myös hupun päällinen tulee olemaan ihanaa Handelsgilletistä tilattua ohutta vaaleanruskeaa villaa ja vuori valkoista aika harvaa mutta hyvin jämäkkää peruspellavaa. Kuvasta näkee, miten nuo värit sointuvat yhteen ja sen minkälaisista kiilapaloista mekon leveä helma tulee koostumaan. Hupun kankaita en ole vielä leikannut ja tulevan hupun mallin sanelee varmasti aika pitkälti kangastilkkujen koko ja määrä. Kankaan vähyys ei kuitenkaan ihan kauheasti haittaa, koska tarkotus on tehdä hyvin lyhyt niskaan ulottuva hilkkamainen pikkuhuppunen.

Ylläolevasta kuvasta näkee puolestaan osan valmistuvan puvun helmaa ja yläosan leikkausta. Mittasin vamiin puvun helman leveydeksi noin 3.5 metriä ja voimakkaasti levenevät kiilat lisäävät helman näyttävyyttä. Kahdesta vastakkaisesta kiilasta muodostuvia paketteja tulee helmaan 4 kpl eli siis yhteensä 8 kiilaa kaikkiaan. Helmakiilojen vastapainoksi niitten yläpuolelle tulee vastakkaisen suuntaan levenevät yläosaa muotoilevat pienet kolmiomaiset kiilat.

Tässä kuvassa on puolestaan vielä pientä hienosäätöä vailla oleva yläosan vuoritus, josta tarkkasilmainen voi havannoida yläosan leikkaista. Hihojen kiiloja pitänee vieläkin vähän rukata, koska nykyinen kaava tekee kainaloon inhottavia voimakkaita ryppyjä.

Laiskuus

Tällä viikolla minua on vaivannut luonteelleni epätyypillinen laiskuus ja saamattomuus. Ehkäpä koko kesän minua vaivannut jännitystila on purkautuessaan vienyt minut aivan toiseen ääripäähän. Sain tänään aloitettua kämpääni vaivaavan epäsiisteyden asteittaista tuhoamista pesämällä kaksi täyteen ahdettua koneellista pyykkiä siitä vuoresta, joka on viikkojen mittaan kylpyhuoneeseeni kertynyt. Makuuhuoneen lattia on täynnä epämääräisiä paperikasoja, jotka odottavat lajittelemista ja päätöstä niitten lopullisesta kohtalosta. Tiskipöydällä minua odottaa niin ikään paljon astioitten pintaan viikon sisällä pinttynyttä likaa.

Päivät ovat kuluneet lähinnä kirjoessa ja pitkään kestäneen mediapaitsioni päättymisen juhlimista pitkillä televisiomaratoneilla. Juhannuksenahan sekä radio että televisio lakkasivat toimimasta, mutta onneksi sain viikonloppuna vanhempien vanhan telkkarin päivieni iloksi. Kiitos sen, olen saanut jo yli puolet hupun kirjonnasta valmiiksi ja päässyt nauttimaan vanhoista suosikeista sekä päivittelemään amerikkalaisten hulluutta kansana noin ylipäätään.

Olen myös urittänyt sopeutua pehmeällä laskulla takaisin normaaliin opiskeluelämään. Laitoksen kirjastohan aukeni taas kesäsulun jälkeen ja olen yrittänyt saada jotain tolkkua kreikan kielihistorian kiemuroista. Ensi syksystä tulee muutenkin aika kreikkapainotteinen, kun yritän saada aineopinnot valmiiksi, jotta voisin hakea niitä kandin papereitakin joskus. Ensi viikko meneekin sitten kavereitten kanssa Keski-Suomen maakuntamatkalla ja sitten alkaa syksyn tuutorointiurakka. Ehkä on ihan hyväkin ottaa vähän rennommin ennen taas yhden lukukauden aherrusta. Uloskin tekisi mieli mennä virkistäytymään, mutta ilmeisesti viimeviikkoiset toiveeni sään viilenemisestä ja virkistävästä sateesta on otettu huomioon liiankin hyvin.

Kirjontaa kuvin

Sain tilaisuuden käyttää hetkisen verran kameraa - oma kun makaa rikkinäisenä piirongin laatikossa ja kestänee pitkään ennen kuin varallisuus sallii uuden hankkia - ja päätin esitellä täällä käsityöprojektejani kerrankin myös kuvan muodossa. Pelkin sanoin kun on perin vaikeaa selvittää ompelu- ja kirjontatöiden olemusta tarpeeksi kattavasti ja selkeästi.

Ylläoleva on siis uusiin kirjontaprojektini, jonka aloitin Nuijasodasta kotiin palattuani yhtäkkisen inspiraation vallassa. Tarkoitus olisi siis tehdä kirjontanauha pikkuhupun kasvoaukon ympärille. Pitkäjalkaisella ristipistolla (eli ristipistolla, jonka toinen pisto ylettyykin seuraavan ristipistoruudun alle) toteutettu malli löytyy oivalliselta mm. 1300-luvun saksalaiseen kirjontaan perehtyneeltä nettisivustolta http://www.wymarc.com/ ja alkuperäinen nauha on 1400-luvulta luultavasti Halberstadtin katedraalista ja nykyään löytänyt sijansa Victoria & Albert Museumista Lontoosta. Alkuperäinen nauha on tosin tiheämpää (alkuperäinen tiheys on n. 19 pistoa tuumalla kun itse laskin pääseväni hädin tuskin kahdeksaan) ja toteutettu villalankojen sijaan silkillä tottakai. siitä huolimatta, että kirjontaa pitää "rakentaa" vasemmalta oikealle eli piston vasemmalla puolella täytyy olla aina edellinen pisto tehtynä, jotta lopputulos näytää oikealta, kirjonta on verrattavan nopeatöistä, sillä viikossa olen saanut tentiinluvun lomassa tehtyä jo yli neljäosan nauhasta.

Tarkkasilmäinen huomasi edellisessä kirjontakuvassa lehtien yksityiskohdissa heleän vaaleanvihreän langan, joko on saatu aikaan kasvivärjäämällä sananjalasta. Muut Elsebetin ja Signyn opastuksella värjätyt kirjontapaksuiset villalangat odottavat vielä käyttöään seuraavissa projekteissa. Kuvassa etuallalla kirkkaanoranssi sipulivärjäys, taaempana kuusenkävyillä aikaansaatu beigesävy ja niitten takana ne sananjalasta värjätyt vihreät. Takarivissä puolestaan kököttää nokkosenvirheä ja kanervasta saatu kirkkaankeltainen kerä. Kirjontatyöni värisävyt poikkeavatkin hiukan alkuperäisestä: Punainen on yhtä ärtsäkkä kuin minunkin työssäni, mutta vihreä kellertävän valkoista. Tosin epäilen, että alkuperäisen työn vihreä on vain kulunut haaleammaksi ja kirjontaohjeen laatija näyttää olevan omassa tulkinnassaan samaa mieltä. Joka vtapauksessa ärtsäkkä mintunvihreä tuo mielestäni oivallista kontrastia herkulliseen punaiseen taustaan.

Halberstadtin katedraalista on peräisin myös kesän alussa aloittamani 1300-luvun kirjontatyyliä edustava siksaknauha, joka ehkä joskus tulevaisuudessa löytää tiensä aplikoituna tekeillä olevan pukuni vyötärölle. Kyseessä on ensimmäinen silkkilangoilla tekemäni kirjonta. Olin ällistynyt silkkilankojen löytämisen helppoudesta, sillä heti ensimmäisestä liikkeestä niitä löysin tosin vain 5 eri värivaihtoehdossa. Onneksi tarjolla olevat värit sopivat tähän työhön erinomaisesti. Malli on myöskin peräisin wymarc-sivustolta, Stich out of Time -mallikirjasesta ja eroaa jonkun verran muista 1300-luvun saksalaisista kirjonnoista. Siksakkina etenevää värirakenteeseen en ole törmännyt missään muualla, enkä myöskään siihen, että työn joka toinen kuvio on kirjottu samalla värillä kuin taustakin paitsi että puolet pidemmillä pistoilla. Kuvasta samanvärisiä piperryksiä ei juurikaan näe, mutta luonnossa ne kyllä tarkkasilmäinen havainnoi. Kirjonta on myös hienorakenteisimpia säilyneitä tyylisuuntansa edustajia: alkuperäisessä työssä on 72 lankaa tuumalla. Omassani on laskujeni mukaan vain noin 50, mutta tuskastuttavan hitaasti se käy silti. Vaikka kuvio on sinäänsä yksinkertainen saa kirjontatyöhön keskittyä ihan tosissaan.

Sain tänään myös kotiin vanhemmilla kolmisen viikkoa kesälomailleen kissan kasvaneena ja ulkonaoloon ja hiirenmetsästykseen tottuneena. Kuten näkyy, tykkää myös kissa käsitöistä, pehmeä ja lämmin villa kun on oivallinen nukkumisalusta lomaltapaluustressin lievittämiseen.