Isänpäivä on nyt ohi ja ollaan taas kaupunkisivistyksen parissa lyhyen Keski-Suomen pyrähdyksen jäljiltä. Kissa jäi sine hoitoon, sillä kahtena seuraavana viikonloppuna en ole kotosalla.Ensi viikonloppuna kokkailen renenssihenkisen illallisen tanssileirin väelle ja toivottavati ehdin siinä sivussa muutaman tanssiaskeleenkin ottaa. Sitä seuraavana viikonloppuna puolestaan on vuorossa keskiaikailua Keppiä ja käsitöitä-tapahtuman merkeissä Orimattilassa. Enpä muista milloin viimeksi vai onko koskaan tullut oltua tapahtumassa kahtena viikonloppuna peräkkäin. (Vaikka tuo tanssileiri ei SCA:n järjestämä olekaan...)
Viime viikolla innostuin leikkaamaan nurkissa pyörivistä tilkuista itselleni uuden entisiä paksumman hupun kaavat. Siinä sivussa tuli otettua myös paljon kuvia kissasta pyörimässä kankaan päällä. Kankaan leikkaaminen on vain sellainen homma, ettei se tahdo millään luonnistua ilman kissakavereiden apua tai ainakaan avusta huolimatta.
Kaavana on sama Solfjordin huppu, jolla olen tehnyt edellisetkin hupuntekeleeni pituutta ja kiinnitystä varioiden. Tällä kertaa huppuun tulee toppavuori, jonka "tikkaan" aitapistoilla kiinni päällyskankaaseen saumojen päältä. Samalla aitapisto avaa saumanvarat ja huolittelee ne. Koristeellinen hupun ulkopuolelle jäävä pisto jälki myös miellyttää silmää. Nyt on huppu jo hyvässä vauhdissa ja hamossaan huolitteluja vailla.
Kameran oman muistin syövereistä löytyi myös kuva noin kuukausi sitten ostamastani L. Montgomeryn tyttökirjasta Vanhan kartanon Pat. Vannoutuneelle Montgomery-fanille aikaisemmin suomentamattoman romaanin ilmestyminen suomeksi oli juhlatapaus. Kirja on myös ulkoasultaan kaunein, mitä olen vähän aikaan nähnyt.
Montgomeryn lukeminen tuoreena ja modernina käännöksenä oli vanhoistya käännöksistä eroava, mutta silti hyvä elämys. Kotouttamista oli luonnollisesti huomattavasti vähemmän kuin viime vuosisadan alun suomennoksissa. Minun mielikuvieni Prinssi Edvardin saarelle vanhahtavat suomenkieliset paikan ja maatilan nimet kuuluvat, mutta toisaalta nimien suomentamatta jättäminen on nykyaikaa ja nykyajan englannin kieltä tulvivassa ympäristössä sitä ei kai enää tarvita. Haastavasta käännösprojektista oli kuitenkin selviydytty hyvin ja erään kirjan keskeisen henkilön irkkumurre oli käännetty suorastaan hassun hauskasti kaiketi alkuperäistä matkien. Toivottavasti Patin tarinalle saadaan jatkoa suomenkielisenäkin pian,jotta voi taas käpertyä sohvan nurkaan ja antautua tuoreitten tyttökirjaseikkailujen pariin.
Viime viikolla innostuin leikkaamaan nurkissa pyörivistä tilkuista itselleni uuden entisiä paksumman hupun kaavat. Siinä sivussa tuli otettua myös paljon kuvia kissasta pyörimässä kankaan päällä. Kankaan leikkaaminen on vain sellainen homma, ettei se tahdo millään luonnistua ilman kissakavereiden apua tai ainakaan avusta huolimatta.
Kaavana on sama Solfjordin huppu, jolla olen tehnyt edellisetkin hupuntekeleeni pituutta ja kiinnitystä varioiden. Tällä kertaa huppuun tulee toppavuori, jonka "tikkaan" aitapistoilla kiinni päällyskankaaseen saumojen päältä. Samalla aitapisto avaa saumanvarat ja huolittelee ne. Koristeellinen hupun ulkopuolelle jäävä pisto jälki myös miellyttää silmää. Nyt on huppu jo hyvässä vauhdissa ja hamossaan huolitteluja vailla.
Kameran oman muistin syövereistä löytyi myös kuva noin kuukausi sitten ostamastani L. Montgomeryn tyttökirjasta Vanhan kartanon Pat. Vannoutuneelle Montgomery-fanille aikaisemmin suomentamattoman romaanin ilmestyminen suomeksi oli juhlatapaus. Kirja on myös ulkoasultaan kaunein, mitä olen vähän aikaan nähnyt.
Montgomeryn lukeminen tuoreena ja modernina käännöksenä oli vanhoistya käännöksistä eroava, mutta silti hyvä elämys. Kotouttamista oli luonnollisesti huomattavasti vähemmän kuin viime vuosisadan alun suomennoksissa. Minun mielikuvieni Prinssi Edvardin saarelle vanhahtavat suomenkieliset paikan ja maatilan nimet kuuluvat, mutta toisaalta nimien suomentamatta jättäminen on nykyaikaa ja nykyajan englannin kieltä tulvivassa ympäristössä sitä ei kai enää tarvita. Haastavasta käännösprojektista oli kuitenkin selviydytty hyvin ja erään kirjan keskeisen henkilön irkkumurre oli käännetty suorastaan hassun hauskasti kaiketi alkuperäistä matkien. Toivottavasti Patin tarinalle saadaan jatkoa suomenkielisenäkin pian,jotta voi taas käpertyä sohvan nurkaan ja antautua tuoreitten tyttökirjaseikkailujen pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti